Heippa! Meillä on tilanne jossa miehellä on ollut koira jo ennen seurustelumme alkua ja se ei oikein ilmeisesti ole koskaan tottunut muihin ihmisiin. Koira on 3,5v arka ja erittäin mustasukkainen shetlanninlammaskoira. Olemme miehen kanssa seurustelleet jo kaksi vuotta ja nyt asuttu yhdessä puoli vuotta, mutta silti koira ei vieläkään ole tottunut minuun ollenkaan. Jos halailemme sohvalla, koira uikuttaa ja puhahtelee mustasukkaisena ja yrittää yleensä myös tunkeutua väliin (minkä mies palkitsee rapsutuksilla). Välillä se myös näyttelee minulle hampaitaan ja "hyökkää" päälleni eli syöksähtää kohti ja näykkäisee (ei niin että sattuu mutta minun ei mielestäni tarvitse moista sietää). Koira on mielestäni aivan luonnottoman kiintynyt mieheen - ymmärrän kyllä että koirat kiintyvät omistajaansa, mutta tämä ei kestä olla eri huoneessa edes miehen ollessa vessassa vaan ulisee ja haukkuu oven takana ja seuraa miehen ihan joka ikistä askelta. Miehen ollessa töissä se odottaa koko työpäivän ajan ulko-ovella vaikka minä olisin kotona. Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa sillä, että koiraa yritettäisi "vieroittaa" miehestä, eli se ei esim. saisi tulla sänkyyn tai makuuhuoneeseen ollenkaan (en muutenkaan haluaisi koiraa sänkyyn). Mies on kuitenkin tehnyt selväksi ettei hänen mielestään ongelmaa ole ja hän tykkää siitä että koira on koko ajan vieressä. Koirallekin tulee kuulemma paha mieli jos se jää eri huoneeseen tai sen tekemistä rajoitetaan. Hän ei usko kun sanon että koirakin olisi onnellisempi jos sillä olisi vähän rajoja. Meillä koira saa siis miehen luvalla tehdä mitä haluaa ja mennä mihin haluaa silloin kuin haluaa. Ja kitinä alkaa jos ei pääse: se haukkuu ja puhisee kunnes sille avataan ovi esim. sinne makuuhuoneeseen jossa mies on.
Osaisiko kukaan auttaa minua? Tuntuu että taistelen tätä ongelmaa vastaan yksin enkä edes tiedä mitä oikeasti pitäisi tehdä jotta koira rauhoittuisi. En jaksaisi seuraavaa kymmentä vuotta elää koiran pillin mukaan ja riidellä mieheni kanssa. Muuten meillä on todella hyvä suhde ja olisi todella kurjaa jos se kaatuisi koiran oikutteluun.
Osaisiko kukaan auttaa minua? Tuntuu että taistelen tätä ongelmaa vastaan yksin enkä edes tiedä mitä oikeasti pitäisi tehdä jotta koira rauhoittuisi. En jaksaisi seuraavaa kymmentä vuotta elää koiran pillin mukaan ja riidellä mieheni kanssa. Muuten meillä on todella hyvä suhde ja olisi todella kurjaa jos se kaatuisi koiran oikutteluun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietenkin koira pitää miestäsi ainutlaatuisena reurssina, joka on sille elintärkeä: koska on aina ollut. Koirat eivät tunne samanlaista mustasukkaisuutta kuin ihmiset. Ihmisten mustasukkaisuus vaatii laskelmointia ja vertailua jne. tai no joo, ihmisten "sairaanloinen" mustasukkaisuus on lähellä, siis se liskoaivojen mustasukkaisuus, mikä kertoo, että ilman tuota kuolet ja joku sen yrittää sinulta viedä.
Koiralle siis tuommoinen ei ole hyväksi. Miehesi on ehkä imarreltu, mutta ei ole hyväksi olla noin mustasukkainen koko ajan. Sehän tuntuu oikeasti pahalta!! Lisäksi koirallekaan ei ole oikeasti hyväksi pelätä jotakuta perheenjäsentä: nythän se pitää sinua uhkana ja vartioi.
Olet siis oikeassa siinä, että koirallekin olisi hyväksi, että sillä olisi hieman muutakin.
Mutta mitä sitten tehdä jos mies ei tule yhtään vastaan... Tuommoiset yllättävät sääntömuutokset ovat vaikeita. Jos se on aina saanut tulla sänkyyn jne. niin mietipä miltä itsestäsi tuntuisi, kun tuommoinen iso asia otettaisiin tuosta vaan pois! Koira on koira, mutta kyllä se elää, tuntee, tottuu ja pettyykin. Se ei ymmärrä miksi yht' äkkiä säännöt muuttuu ja jos sinä liityt kaikkeen mitä se menettää, voit olla varma, että se yhdistää sinut vain siihen. Joten se ei ole sinullekaan hyväksi. Sääntöjä voi ja pitää muuttaa, mutta tuossa tapauksessa miehen pitäisi tehdä se muutos.
Voisitko/jaksaisitko harrastaa koiran kanssa? Nimittäin kun kävisit jossain tokossa, rallytokossa tai agilityssä tms. oppisitte tekemään yhteistyötä, ja koira oppisi tykkäämään sinusta - sekä tottelemaan sinua. Alkaisit olla sille muutakin kuin menetyksen pelko. Lisäksi sen tottelevaisuustasoa pitäisi lisätä ja olisi parempi että sinä teet sen koska mieheen sillä tuntuu jo olevan ihan riittävän läheiset välit.
Lisäksi se ero tekisi sille hyvää, että muidenkin kanssa voi olla, se että se saisi palkintoja, tekemistä jne. sinulta (eli samalla myös "muilta") olisi hyväksi. Todennäköisesti se laskisi sen stressitasoakin. Samoin vain sinun kanssa tehtävät lenkit jne. Et voikaan oikeastaan vaan yht'äkkiä alkaa komentelemaan koiraa ja olettaa että se siihen murisematta suostuu. Mutta yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella saattaa olla, että saisit sekä miehen tajuamaan että koira on rauhallisempi, saisit teidät tuntemaan toisenne ja koiran mielellään poistumaan sängystä jne.
Me usein vaadimme koiralta tottumista niin äkillisiin muutoksiin ilman työtä, ettei se olisi edes ihmisen aivoilla mahdollista. Toisaalta inhimillistämme liikaa myös noissa kiintymysasioissa: koiran kiintymys ja mustasukkaisuus on hyvän ja uskollisen koiran merkki... mutta kun se sattaa aiheuttaa kärsimystä kaikille ja koira on resurssitarkka/resurssiaggressiivinen. Ei mustasukkainen rakkaudesta. Sen kiintymys ei aiheuta mustasukkaisuutta vaan sen omaisuuden vahtiminen! Se siis minkä me koemme inhimillisestä näkökulmasta muka yhden miehen koiran hieman imartelevana ominaisuutena, ei ole yksin sitä. Koiran mustasukkaisuus tulee aina sen "liskoaivoista" ja kuka oikeasti nauttii sairaanloisen mustasukkaisen ihmisen älyttömästä vahtivietistä? No, sellainen se koira on.
Yritäpä keskustella miehesi kanssa näistä asioista. Ja ota selvää, äläkä miltään cecarmilanilta, vaan oikeasti eläinten maailmasta ymmärtävältä, siis niiden tunteista jne. ettette ajaudu riitaan. Pelokkaan koiran väärintulkitseminen johtaa puremaan (ja sen nämä milanit tekee, kun ne lyö vaan kaiken suoraan "Johtajuusongelmaksi" käyttämättä aivojaan) ja resurssitarkkakoira taas ei välttämättä ole pelokas ollenkaan vaan se uikuttaminenkin on vaatimus: mutta se pitää miettiä. Nimittäin väärin tulkitseminen ja riidan haastaminen yleensä johtaa riitaan. Ja pahimmillaan puremaan. Joten yrittäkään keskustella ja löytää hyvä tapa korjata asiaa. Jos otatte yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, katsokaa että hän on virallinen eläintenkouluttaja/missä hän on ne paperinsa hankkinut (eikä joku mikä-tahansa-koirakoulun "asiantuntija"), älkää uskoko ketään kyseenalaistamatta ja miettimättä itse , ja tuntematta myös itse omaa koiraanne.
Miehesi ei menetä mitään vaikka koira vähän hellittäisi. Oikeasti, kyllä se koira rakastaa eniten sitä, kuka sitä on pennusta saakka hellästi hoitanut. Muista myös tämä. Me ihmisetkin rakastamme sitä että joku on meihin kiintynyt ja välittää. Koira on vähän kuin "lapsi": sitä saa hoitaa, siihen kiintyy, se on hellyyttä ja pehmeyttä. Mutta se myös rakastaa meitä, katsoo ihan lapsen silmin ja me emme voi sitä asiaa vastustaa. Muista siis myös, että miehesi voi olla haastavaa luopua tuosta yksinoikeusrakkaudesta ja absoluuttisesta kiintymyksestä, mihin hän on tottunut. Sinä näät asian toisin, koska sinulla on vastassa muriseva karvakasa, mutta hänellä on se sama pieni karvapallero aina vaan. Yritä kuitenkin löytää myös ymmärrys sitä miehesi kantaa kohtaan, koska siten löydät keskusteluyhteyden myös häneen.
Sinun pitää ottaa koiran ruokinta kokonaan haltuusi.
Muuta ei tarvitse, kuin että koira aina näkee, että sinä laitat ruoan kuppiin, ja annat sen sille, niin teistä tulee aikanaan ylimmät ystävät.
Niin, ongelmahan on siis miehessä. Koira käyttäytyy niin kuin sen annetaan käyttäytyä, mutta miehesi inhimillistää lemmikkiään ja kuvittelee sille ihmisten tunteita. Arvojärjestyksessä sinä tulet selvästi koiran jälkeen, tämän miehesi kertoo koiralle. Tulet saamaan hammasta vielä useasti. Kehoittaisin ottamaan etäisyyttä, ellei puolisoa tuon vertaa kunnioiteta. Mutta vakavan puheen paikka, pitäisi tehdä selväksi, ettet suostu tuollaiseen. Vai suostutko?
Mututietoa aloittajalla. Ensinäkään koiralla ei ole moraalia, eikä koira ole mustasukkainen. Kannattaa muistaa,koira on eläin. Kannattaa hieman opiskella koiran käyttäytymistä, niin teidänkin perheessä ongelmat loppuu ja ymmärrätte koiraanne. Täytyy ihmetellä miten vielä 2000 luvulla löytyy näin ummikkoja, vaikka on netti ja muut yhteydet.
Hyviä ohjeita tullut aloittajalle. Teillä tosiaan pitäisi olla yhteiset säännöt. Koira ei nyt hirveästi näe syytä kunnioittaa sinua, koska olet sen omaisuutta. Miehesi pitäisi osoittaa koiralle, että sinua ei vartioida, komennella ja sinä olet ylempänä sitä. Miehesi pitää koiraa tärkeämpämä kuin sinun hyvinvointiasi suhteessanne. Mielestäni suhteenne ei ole terveellä pohjalla mikäli eläin tulee siihen väliin hämmentämään soppaa liiaksi. Jos mies välittäisi sinusta enemmän ottaisi hän ohjat käsiin, kuuntelisi sinua, paneutuisi ongelmaanne. Viime kädessä antaisi vaikka koiran pois mikäli ei kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistuttaisi. Koiran inhimillistäminen on hyvä asia monessakin suhteessa, mutta pitää nähdä missä raja menee. Keskustelkaa asiasta ja sanot, että haluat luoda myös hyvän ja terveen suhteen koiran kanssa ettei tarvitse olla purulelun roolissa. Näin miehenä voin sanoa, että kumppanisi ymmärtää varmasti mikäli esität asian rehellisesti ja tarpeeksi vakavasti.
Pureva koira palkitaan rapsutuksilla. Hienoa. Asia ratkaistaan helposti sillä, että kooea annetaan kotiin, missä ei ole tuollaisia idiootteja palkitsemassa sen puremista rapsutuksilla.
Toisaalta, kuka huolii purevan koiran? Ainoastaan toinen idiootti.