Paha mieli

,että on pahamieli, vähemmästäkin ja jos sinä vielä tykkäät lapsista.

En tiedä, mutta vaikuttaako heidän suhtautumiseensa se, miten sinusta on tullut "puolimummo"? Oletko ollut se "toinen" mummo tai tuliko sinusta se pian miehesi mahdollisen eron jälkeen. Tai sitte, jos hän oli leski ja lapset ei oikein osaa hyväksyä sinua - tai vain eivät halua ottaa sinua äitinsä paikalle - nämä on vaikeita asioita kaikenkaikkiaan ja kaikille osapuolille.

Entäs kun miehesi kieltäytyy käsittelemästä kanssasi asiaa, voisitko sinä ottaa joskus näiden, hänen lastensa kanssa asian reilusti keskinäiseen käsittelyyn?

Kyllä tenavat vain vierastavat sinua , ihmettelen
hieman miksi haluaisit olla mummona heille.
Suotta mielipahaa keräät erilaisia suhtautumis-
tapoja on olemassa ja ne ovat henkilökohtaisia.

Olen kokenut jotain samansuuntaista, kun seurustelin yli 10 vuotta "isoisän" kanssa.

Ongelmien todellinen syy oli oikeastaan isoisän exvaimo, joka oli mustasukkainen omasta asemastaan ja erityisesti lastensa ja lastenlastensa kiintymyksestä.
En halunnut viedä tilaa häneltä ja olinkin valmis jättäytymään pois perhetapahtumista, ellei kumppanini nimenomaan halunnut minun osallistuvan.

Koska olen aina pitänyt lapsista, saavutin vähitellen luonnollisella tavalla heidän kiintymyksensä. Ei minusta tullut heille "mummoa", vaan minua puhuteltiin etunimeltä ja pidettiin itsestään selvänä, että olin siellä missä isoisäkin.

Uuden lapsenlapsen ristiäisiä järjestellessään, perheenisä esitti erityisesti kutsunsa minulle ja totesi, että hänen äitinsä voi halutessaan itse jäädä pois tilaisuudesta, ellei halua olla minun kanssani samaan aikaan paikalla.

Luulen että ainakin pitemmän päälle konstailematon ystävällisyys useimmiten johtaa hyvään tulokseen. Sitä sinullekin toivon.

Parempaa uutta vuotta!

Se on vain tosiasia etta sina et ole heidan mummo vaan isan/isoisan uusi vaimo.

Se ei suinkaan tarkoita etta lapsilla on oikeus kayttaytya epakohteliaasti sinua kohtaan. Mutta ala suotta pahoita mieltasi ellei sinua kutsuta laheisiin perhetapahtumiin. Anna vain miehesi menna yksin jos kutsu on ainoastaan hanelle esitetty. Pienten lasten on ehka vaikea hyvaksya vierasta mummon sijalle ja heille on anteeksiannettavaa etta he arastelevat sinua.

Taysi-ikaisten lasten kuuluisi kayttaytya sivistyneemmin ja ottaa sinut mukaan isan vaimona. Heidan pitaisi ymmartaa etta sina teet "papan" elonpaivat miellyytaviksi seurallasi ja olla iloisia isansa puolesta.
Elleivat he sita tajua, ala pakkaudu heidan seuraansa pyytamatta. Ole vain huomaavainen ja kohtelias heille, kylla he omaksuvat sinut ajan mittaan.

Olen siis mummo ja eronnut lasteni isästä.
Lapsiini on minulla hyvät ja lämpimät suhteet.
Lapset puolestaan eivät juuri isästään välitä, mutta toivoisivat nykyisen mieheni lämpimästi ottavan ukin roolin vastaan.

Tässä juuri on se ongelma.
Nykyisellä ei ole koskaan ennen ollut naisystävää, saatika lapsia.
Hän ei oikein halua mieltää itseään ukin rooliin.
Hänellä on 80v äiti, joka ei myöskään ole kenenkään mummi.
Heillä ei siis ole tällaista ukki/mummi-perinnettä lähihistoriassa.

Olkoot minun puolestani mitä ovat, itsehän ovat päästäneet sukunsa kuihtumaan ja miehen joskus kuoltua, kuolee se suku kokonaan, että silleen.
Oman osuuteni elämänkierrosta olen hoitanut mallikkaasti ja olen ylpeä siitä.
Lisää vaan lapsenlapsia tälle mummolle, ukkeina voivat olla muut suvun miehet, jos varsinaiset eivät tästä arvokkaasta tehtävästä välitä.

Eli näin päin asiat meillä.
Toivottavasti miehesi jälkipolvi viisastuu ja ottaa vastaan arvokkaan puolimummon avosylin vastaan, koskaan ei lapsilla ukkeja tai mummoja ole liikaa.