Olen kohta (pari kuukautta) 15 vee tyttö ja näytän 12-vuotiaalta. Nuoremmaltakin.
Rintoja ei ole (A75) oikeastaan ollenkaan, joten käytän geelirintsikoita ja se huomattiin koulussa... :´( Mensut ei oo alkanut, ei oo ollu ees merkkejä. Oon lyhyt (158 cm) ja kasvonpiirteetkin on lapselliset. Kukaan ei koskaan usko kun kerron ikäni. Kukaan jätkä ei oo ikinä ollu kiinnostunu musta, eikä luultavasti tuu kiinnostumaankaan. Aina kun tapaan jonkun uuden, ne vilkasee puol metriä päätä alemmas, naurahtaa ja vaihtaa seuraa. Mä tiedän, tiedän: "Olet vasta niiiiin nuori!!!" Kyl mä sen tiedän!! En mä nyt mihinkään avioliittoon oo pyrkimässä! Mutta olis kiva kuulla edes yhden pojan suusta että mä oon hyvännäköinen ja että se haluais ulos mun kanssa. Kaikilla frendeillä on poikakaverit ja ne nuolee niiden kans, mä tunnen oloni ulkopuoliseksi ja tymäksi. Mulle on joskus harvoin sanottu, että oon hyvännäkönen, mutta aina se on ollu joku läheinen ystävä joka sanoo vaan sen vuoksi että oon niin masiksessa. Käytän ihan siistejä vaatteita, hygienia on puhdasta ja en kai nyt oo ihan vastenmielinen ihminenkään, persoonallinen ehkä. Mutta kukaan ei ikinä edes vilkase mua! Kaikki käyttäytyy kun mä olisin tarhasta karannut kakara!
Onks kellään samanlaisia hylkiöongelmia? Mä en oo ikinä edes istunu pojan vieressä niin, että poika olisi siinä vapaaehtoisesti. En ole pitänyt kädestä, en ole ns. "heittänyt huulta", en ole käynyt ulkona... Kaverit on jo "kaiken kokeneita" (muutama ei oo neitsyt ja muilla on poikafrendit ja romanttiset illalliset joka viikonloppu). Tosi kivaa olla ainut yksinäinen, joka on aina kolmas pyörä.
Kuten mainos huutaisi:
"MINÄ OLEN NAINEN!!! NAINEN!!!" Noh, ainakin naisenalku, jota kohdellaan kun 6-vuotiasta.
Rintoja ei ole (A75) oikeastaan ollenkaan, joten käytän geelirintsikoita ja se huomattiin koulussa... :´( Mensut ei oo alkanut, ei oo ollu ees merkkejä. Oon lyhyt (158 cm) ja kasvonpiirteetkin on lapselliset. Kukaan ei koskaan usko kun kerron ikäni. Kukaan jätkä ei oo ikinä ollu kiinnostunu musta, eikä luultavasti tuu kiinnostumaankaan. Aina kun tapaan jonkun uuden, ne vilkasee puol metriä päätä alemmas, naurahtaa ja vaihtaa seuraa. Mä tiedän, tiedän: "Olet vasta niiiiin nuori!!!" Kyl mä sen tiedän!! En mä nyt mihinkään avioliittoon oo pyrkimässä! Mutta olis kiva kuulla edes yhden pojan suusta että mä oon hyvännäköinen ja että se haluais ulos mun kanssa. Kaikilla frendeillä on poikakaverit ja ne nuolee niiden kans, mä tunnen oloni ulkopuoliseksi ja tymäksi. Mulle on joskus harvoin sanottu, että oon hyvännäkönen, mutta aina se on ollu joku läheinen ystävä joka sanoo vaan sen vuoksi että oon niin masiksessa. Käytän ihan siistejä vaatteita, hygienia on puhdasta ja en kai nyt oo ihan vastenmielinen ihminenkään, persoonallinen ehkä. Mutta kukaan ei ikinä edes vilkase mua! Kaikki käyttäytyy kun mä olisin tarhasta karannut kakara!
Onks kellään samanlaisia hylkiöongelmia? Mä en oo ikinä edes istunu pojan vieressä niin, että poika olisi siinä vapaaehtoisesti. En ole pitänyt kädestä, en ole ns. "heittänyt huulta", en ole käynyt ulkona... Kaverit on jo "kaiken kokeneita" (muutama ei oo neitsyt ja muilla on poikafrendit ja romanttiset illalliset joka viikonloppu). Tosi kivaa olla ainut yksinäinen, joka on aina kolmas pyörä.
Kuten mainos huutaisi:
"MINÄ OLEN NAINEN!!! NAINEN!!!" Noh, ainakin naisenalku, jota kohdellaan kun 6-vuotiasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en voi ottaa kantaa tuohon "ikä" ongelmaan että kaikki luulevat nuoremmaksi mutta siihen voin että todellakin kärsin hylkiöongelmasta... kuten kuvasit et ole pitänyt kädestä, heittänyt huulta tai käynyt ulkona... samasta kärsin minäkin... en voi sanoa olevani missi enkä mikään hirviökään... hope so...;p mutta sen tiedän että olen ujo ja se on kai ongelmani ydin... mieti itseksesi mitä ihmiset sinussa huomaavat tai eivät huomaa ja sitten ala käsitellä sitä... mä olen ruvennut "kuoriutumaan" ulos ujosta minästäni ja näytän ihmisille oikean minäni niin ehkä tästä kohta alkaa jotain tulla... olen 16 kohta 17 vuotta joten sulla on kyllä aikaa vielä ja tohon A75 asiaan sanon että sulla on rinnat kuhan vaan ite huomaat ne... mä oon sua kymmenisen senttiä pitempi ja sama koko joten voin sanoa ihan suomeks että sulla on rinnat!!! eli mitään geelirintsikoita on turha käyttää... yritä oppia hyväksymään ittes... hyvästä itsetunnosta se kaikki lähtee... ja vaikka sanominen on helpompaa ku tekeminen niin voin todistaa että tää toimii....;p
onko A75 lauta? mulla on ollu A75 jo monta vuotta ja en oo ikinä pitäny itteeni lautana..
... että jos a75 ei kelpaa niin huh huh... okei ehkä joku voi pitää ns. pieninä mut en kyllä osais itteeni kuvitella jos ois isommat... joten kyllä nää riittää...;p joten pidetään me puoltammme ja vakuutetaan ettei olla lautoja...;p jookos..?!;p
jes! ainakaan mä en oo lauta! poikaystävänikin on ehdottomasti sitä mieltä, että pienet ja kiinteät rinnat on paremmat. joten, miksi valittaa? kaikillahan on omat mieltymyksensä... mutta pointti on nyt se, että voi olla kaunis a75:nkin rinnoilla! jees, pidetään liput korkeella!
tuota...sulla on rinnat...toisin ku mulla ton ikäsenä,mä olin kirjaimellisesti lauta.vasta 17 vuotiaana alko rinnat kasvaa ja nyt kaks vuotta myöhemmin ne on tuon 75a...hyvin näiden kanssa pärjää,ja kun lävärin laitoin niin se "pienuus" jää taka-alalle.
eikä tuota pituuttakaan ole kuin vajaa 5 senttiä(n.30 penniä) enemmän enkä koskaan oo kärsiny lyhyydestäni.söpöähän se vaan on kun on pieni ja niin avuton että joutuu kaupassa pomppimaan ylettääkseen ottaa soijaa ylähyllyltä.
ja ole hyyyvin hyvin onnellinen siitä että mensut ei oo alkanu.se on yhtä helvettiä.kaikki naiset on skitsofreenikkoja joiden toinen persoona ilmestyy paikalle punaisina päivinä.
mun yläaste oli just tollasta että pojat katto pitkin nenänvartta vaikka olin omasta mielestäni ihan ok.outsiderina on todella paskamaista olla mutta muuta lohduttavaa en voi sanoa kuin että isompina on pojillakin vähän(mut huom vain vähän)enemmän älliä päässä ja sinutkin huomaa joku mukava poika.
Ja muutkin samojen ongelmien kanssa painiskelevat .
Itselläni oli tuossa iässä aivan samanlainen tilanne. Silloin tuntui välillä tosi yksinäiseltä. Nuo samanlaiset ajatukset pyörivät silloin päässäni kuin sulla nyt. On niin kiire aikuistua ja päästä aikuisten maailmaan.
Olin pieni ja laiha. Vasta 17vuotiaana alkoi lantiokin pyöristyä ja rinnat ne on muuttaneet muotoaan kun hormoonitoiminta tasaantui murrosiän jälkeen.
Kun sitten tulin täysi-ikäiseksi, niin
vielä monta vuotta kysyttiin henkkarit, jos menin esim. ravintolaan. Olen lyhyempi kuin sinä (155cm). Nykyisin pelkästään tuntuu jopa imartelevalta, että näytän ikäistäni nuoremmalta.
Jos mensusi ei ole alkaneet, niin silloin on mitä todennäköisintä, että muotosi vielä pyöristyvät. Ja tulet huomaamaan sitten aikanasi,että AIKUISET miehet pitävät hyvin monentyyppisistä naisvartaloista. Murrosikäiset pojat tuijottelee rintoja, koska ei ole vielä kokemusta mitä kaikkea NAISEUS pitää sisällään.
Itse surin myös, ettei ollut poikaystävää kun "kaikilla" toisilla oli. Mutta sitten 17-vuotiaana se eka poikakaveri vain kuitenkin löytyi. Ja ihmeelliseltä se tuntui kun hän sanoi "Tykkän sinusta vihreäsilmäinen tyttöni" "Sinua on ihana rutistella kainalossa kun olet niin pikkuinen".
Elikkäs sinulla on aikaa, usko pois. Kaikkea kivaa ja mukavaa on elämässä edessäsi. Mutta myös vastoinkäymisiä, sydänsuruja ja kyyneleitä kun sitten poikaystävän kanssa alatte muodostaa suhdettanne ja joudutte hiomaan näkemyksiänne ja mielipiteitä. Katsos kun ne pojat myös kamppailevat omalta osaltaan mieheksi kehittymisensä kanssa ja pojilla se seksivietti taitaa jyllätä joskus hallitsemattomammin.
Joten älä ainakaan siitä syystä ala seurustelemaan jonkun tyypin kanssa, että sinullakin on pakko olla poikaystävä. Siten saatat vain rikkoa minäkuvaasi ja itseäsi ja herkkä itsetuntosi saa turhia kolhuja.
Älä sure! Se joka aikaisin kukkii, myös aikaisin
kuihtuu.
Odota vain rauhassa vielä kymmenisen vuotta, niin huomaat missä menet. :)
Katso ja vertaile silloin.
ylös ^^