Katsoimme kaverini kanssa televisiosta ohjelmaa Robinson Cruseosta. Halusimme oitis itsekin haaksirikkoutua ja ajautua asumattomalle saarelle. Meillä ei ollut venettä eikä lähistöllä asumattomia saaria, joten lähdimme läheiseen kohtalaisen suureen metsään.
Metsässä olimme kaiken sivistyksen ja kehityksen ulottumattomissa. Mukavuudet saatoimme vain unohtaa. Aloitimme selviytymisen rakentamalla majan. Keräsimme pieniä kaatuneita puita ja risuja. Pidemmät riu-ut laitoimme kelopuuta vasten. Tiivistimme rakennette pienemmillä risuilla ja peittelimme lopuksi rakennelman havuilla. Majan pohjalle kasasimme sammalta ja heiniä pehmusteeksi. Majastamme tuli hieno ja olimme tosi ylpeitä siitä.
Kun maja oli valmis, nimesi kaverini itsensä Robinsoniksi ja minusta tuli Perjantai. Oli ja kesä lämmin vaikka ilta lähenikin jo. Aloimme muokata pukeutumistamme enemmän Robinsonimaiseksi. Kaverini riisui kenkänsä ja paitansa. Hän keräsi pieniä ja pehmeitä havuja ja riisui hämmästyksekseni myös farkkunsa. Hän otti niistä vyön ja kiinnitti sen lantiolleen. Hän alkoi pujotella vyönsä alle juuri kerämiään havuja ja niiistä lannevaatteen kaltainen asuste. Lannevaatteensa alta hän riisui alushousunsakin ja sanoi olevansa täysin vapaa.
Minä seurasin hänen esimerkkiään ja riisuin paitani ja kenkäni. Kaverini käski minun ottaa myös housut pois, koska alkuasukkailla ei sellaisia ollut. Riisuin nolona housuni, mutta ihan nakuna en metsässä aikoisi olla. Sidoin paidan lannevaatteeksi itselleni.
Meille alkoi kaiken touhuamisen jälkeen tulla nälkä ja menimme majaan syömään eväitämme. Leivät olivat makoisia ja jäimme niiden syömisen jälkeen makoilemaan pehmoiselle majanpohjalle. Ilta alkoi jo viilentyä ja paikallaan makoilu alkoi tuntua hieman viluiselta. Siirryimme lähemmäs toisiamme. Lopulta makasin hänen kainalossaan ja lämpimässä syleilyssään.
Kaverini silitteli hellästi hiuksiani ja selkääni. Tunsin oloni lämpimäksi ja turvalliseksi hänen sylissään. Olimme kaukana sivistyksestä, ihmisistä ja kaikesta muusta turvasta. Olimme vain kahden ja se riitti minulle täysin.
Hänen siinä minua silitellessä, katselin hänen havulannevaatettaan. Näytti kuin havujen seasta olisi hitaasti kohonnut jotain. Majassa oli hämärää, mutta jotain erikoista havujen seassa tapahtui. Kaverini käsi siirtyi selkääni pitkin alemmas ja se pysähtyi lopulta takamukseni päälle. Nyt näin selvästi, että havujen seasta pilkotti kaverini miehinen ylpeys. Jostain syystä en saanut katsettani irti sen hypnoottisesta sykähtelystä.
Kaverini piti edelleen yhtä kättään takamuksellani, mutta toisella kädellä hän siirsi miehuutensa ympärillä olevia havuja ja päästi sen kokonaan esiin. Hän otti siitä kädellään kiinni ja alkoi hitaasti liikuttaa kättään alas. Samalla paljastui miehuuden paisunut kärki. Käden päästyä alas, alkoi se liikkua yhtä hitaasti takaisin ylös. Kaverini osoitti eleillään, että minun pitäisi ottaa myös hänen miehuudestaan kiinni. En uskaltanut liikahtaakaan. Kaverini toinen käsi siirtyi takapuoleltani eteen ja alkoi hitaasti vetää lannevaatteenani ollutta paitaa ylös. Oma miehuuteni paljastui hänelle hitaasti. Hän tarkasteli sitä ymmärtäväisen näköisenä. Tunsin oloni hyvin pieneksi sillä hetkellä.
Edelleen kaverini kehotti minua eleillään ottamaan kiinni paisuneesta ja sykkivästä miehisestä ylpeydestään. Vähitellen pelkoni laantui ja aloin tuntea houkutusta tuota väliimme noussutta asiaa kohtaan. Siirsin kättäni varovasti kohti kaverini sykähtelevää miehuutta ja mietin, miltä mahtaisi tuntua koskettaa sitä.
Juuri kun sain käteni sen ympärille ilmestyi suuri saksanpaimenkoiran pää majaamme. Säikähdimme ja peittelimme itsemme äkkiä millä tahansa, mikä käteen vain sattui osumaankin. Pian koiran jälkeen majamme ulkopuolelle ilmaantui sitä ulkoiluttava mies. Mies puhutteli koiraansa ja kysyi, "mitäs täältä löytyi?" Huomattuaan tulleensa majalle, ja että majassa oli poikia, sanoi hän " Jaa-a, intiaanejako leikitte?" Mutisimme jotain takaisin ja hän jatkoi "Hyvän näköinen maja teillä täällä on. Älkää kuitenkaan jääkö enää pitkäksi aikaa. kohta tulee pimeää ja täällä on joskus outoja hiippareita". Tämän sanottuaan mies jatkoi koirineen matkaansa.
Sivistys oli odottamatta löytänyt meidät autiolta saarelta. Sen myötä meitä nolostutti alkukantaiset tunteemme ja häpesimme alastomia vartaloitamme. Puimme nopeasti päällemme, keräsimme tavaramme ja lähdimme kotiin. Emme ikinä puhuneet tapauksesta enää.
Siitä lähtien on perjantai ollut minulle erityinen päivä. Täynnä niin mahdollisuuksia kuin mahdottomuuksiakin.
Metsässä olimme kaiken sivistyksen ja kehityksen ulottumattomissa. Mukavuudet saatoimme vain unohtaa. Aloitimme selviytymisen rakentamalla majan. Keräsimme pieniä kaatuneita puita ja risuja. Pidemmät riu-ut laitoimme kelopuuta vasten. Tiivistimme rakennette pienemmillä risuilla ja peittelimme lopuksi rakennelman havuilla. Majan pohjalle kasasimme sammalta ja heiniä pehmusteeksi. Majastamme tuli hieno ja olimme tosi ylpeitä siitä.
Kun maja oli valmis, nimesi kaverini itsensä Robinsoniksi ja minusta tuli Perjantai. Oli ja kesä lämmin vaikka ilta lähenikin jo. Aloimme muokata pukeutumistamme enemmän Robinsonimaiseksi. Kaverini riisui kenkänsä ja paitansa. Hän keräsi pieniä ja pehmeitä havuja ja riisui hämmästyksekseni myös farkkunsa. Hän otti niistä vyön ja kiinnitti sen lantiolleen. Hän alkoi pujotella vyönsä alle juuri kerämiään havuja ja niiistä lannevaatteen kaltainen asuste. Lannevaatteensa alta hän riisui alushousunsakin ja sanoi olevansa täysin vapaa.
Minä seurasin hänen esimerkkiään ja riisuin paitani ja kenkäni. Kaverini käski minun ottaa myös housut pois, koska alkuasukkailla ei sellaisia ollut. Riisuin nolona housuni, mutta ihan nakuna en metsässä aikoisi olla. Sidoin paidan lannevaatteeksi itselleni.
Meille alkoi kaiken touhuamisen jälkeen tulla nälkä ja menimme majaan syömään eväitämme. Leivät olivat makoisia ja jäimme niiden syömisen jälkeen makoilemaan pehmoiselle majanpohjalle. Ilta alkoi jo viilentyä ja paikallaan makoilu alkoi tuntua hieman viluiselta. Siirryimme lähemmäs toisiamme. Lopulta makasin hänen kainalossaan ja lämpimässä syleilyssään.
Kaverini silitteli hellästi hiuksiani ja selkääni. Tunsin oloni lämpimäksi ja turvalliseksi hänen sylissään. Olimme kaukana sivistyksestä, ihmisistä ja kaikesta muusta turvasta. Olimme vain kahden ja se riitti minulle täysin.
Hänen siinä minua silitellessä, katselin hänen havulannevaatettaan. Näytti kuin havujen seasta olisi hitaasti kohonnut jotain. Majassa oli hämärää, mutta jotain erikoista havujen seassa tapahtui. Kaverini käsi siirtyi selkääni pitkin alemmas ja se pysähtyi lopulta takamukseni päälle. Nyt näin selvästi, että havujen seasta pilkotti kaverini miehinen ylpeys. Jostain syystä en saanut katsettani irti sen hypnoottisesta sykähtelystä.
Kaverini piti edelleen yhtä kättään takamuksellani, mutta toisella kädellä hän siirsi miehuutensa ympärillä olevia havuja ja päästi sen kokonaan esiin. Hän otti siitä kädellään kiinni ja alkoi hitaasti liikuttaa kättään alas. Samalla paljastui miehuuden paisunut kärki. Käden päästyä alas, alkoi se liikkua yhtä hitaasti takaisin ylös. Kaverini osoitti eleillään, että minun pitäisi ottaa myös hänen miehuudestaan kiinni. En uskaltanut liikahtaakaan. Kaverini toinen käsi siirtyi takapuoleltani eteen ja alkoi hitaasti vetää lannevaatteenani ollutta paitaa ylös. Oma miehuuteni paljastui hänelle hitaasti. Hän tarkasteli sitä ymmärtäväisen näköisenä. Tunsin oloni hyvin pieneksi sillä hetkellä.
Edelleen kaverini kehotti minua eleillään ottamaan kiinni paisuneesta ja sykkivästä miehisestä ylpeydestään. Vähitellen pelkoni laantui ja aloin tuntea houkutusta tuota väliimme noussutta asiaa kohtaan. Siirsin kättäni varovasti kohti kaverini sykähtelevää miehuutta ja mietin, miltä mahtaisi tuntua koskettaa sitä.
Juuri kun sain käteni sen ympärille ilmestyi suuri saksanpaimenkoiran pää majaamme. Säikähdimme ja peittelimme itsemme äkkiä millä tahansa, mikä käteen vain sattui osumaankin. Pian koiran jälkeen majamme ulkopuolelle ilmaantui sitä ulkoiluttava mies. Mies puhutteli koiraansa ja kysyi, "mitäs täältä löytyi?" Huomattuaan tulleensa majalle, ja että majassa oli poikia, sanoi hän " Jaa-a, intiaanejako leikitte?" Mutisimme jotain takaisin ja hän jatkoi "Hyvän näköinen maja teillä täällä on. Älkää kuitenkaan jääkö enää pitkäksi aikaa. kohta tulee pimeää ja täällä on joskus outoja hiippareita". Tämän sanottuaan mies jatkoi koirineen matkaansa.
Sivistys oli odottamatta löytänyt meidät autiolta saarelta. Sen myötä meitä nolostutti alkukantaiset tunteemme ja häpesimme alastomia vartaloitamme. Puimme nopeasti päällemme, keräsimme tavaramme ja lähdimme kotiin. Emme ikinä puhuneet tapauksesta enää.
Siitä lähtien on perjantai ollut minulle erityinen päivä. Täynnä niin mahdollisuuksia kuin mahdottomuuksiakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.