Uusi mRNA metylaatio mullistaa evoluutioajattelua

"Sinun harhainen todellisuuskäsitys on jo hiukan pelottavaa. Kenen muun, kuin lähinnä molekyylibiologien ja geneetikkojen sinä kuvittelet tutkivan geenien säätelyä? Miksi ihmeessä uusien modifikaatioiden löytyminen olisi jotenkin epämiellyttävää?"

Tuo on yksi niitä bible-ajattelun kummallisuuksia. "Evolutionistit" tekevät uutta tutkimusta ja julkaisevat uutta tietoa, jonka muut "evolutionistit" toivottavat hyvinkin tervetulleeksi. Sitäkin suuremmalla syyllä että tuossakin viitataan uusien tietojen merkitykseen vakavien sairauksien tutkimuksessa ja hoidossa.

Pitäisi biblenkin tajuta miten naurettavaa on yrittää väittää että uusi ja arvokas tieteellinen tieto olisi joku ongelma tieteellisen maailmankuvan omaaville.

Sitäkin pähkähullumpi on biblemäinen ajatus siitä miten lisätieto evoluutiosta olisi ongelma evoluutioteorialle. Sitähän ne kaikki aihepiirin parissa toimivat tutkijat tekevät työkseen, yrittävät löytää sitä lisätietoa. Nuo kaikki uudet tulokset kertovat vain siitä että tekevät juuri sitä mitä pitääkin ja ymmärryksemme biologisesta evoluutiosta lisääntyy koko ajan, joka taas tarkoittaa että kretuilla on koko ajan vähemmän paikkoja joihin tarjota selitykseksi taikauskojaan.

"mutta eivät nämä epigeneettiset geenien säätelymekanismit selitä biodiversiteetin kehittymistä."

Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?:

https://www.sciencedaily.com/releases/2015/08/150803083351.htm

"This, said Skinner, suggests that environment has a more important role in mutations, disease and evolution than previously appreciated, and appears to be one of the main drivers of intergenerational changes, not simply a passive component. In short, Skinner and his colleagues say, the environment and epigenetics can drive genetics."

http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/15592294.2015.1062207

"Observations suggest the environmental induction of the epigenetic transgenerational inheritance of sperm epimutations promote genome instability, such that genetic CNV mutations are acquired in later generations. A combination of epigenetics and genetics is suggested to be involved in the transgenerational phenotypes. The ability of environmental factors to promote epigenetic inheritance that subsequently promotes genetic mutations is a significant advance in our understanding of how the environment impacts disease and evolution."

"Clearly, epigenetics and genetics are integrated, such that most phenomena require the interplay of both. The current study demonstrates that an environmental factor can promote epigenetic transgenerational inheritance of germline epimutations and appearance of genetic mutations (i.e., CNVs) in later generations (i.e., F3). Likely, other types of genetic mutations are also involved, and a study is in progress to investigate epigenetically induced point mutations. Therefore, the transgenerational phenotype will likely involve an integration of epigenetics and genetics. Our observations provide an example of the ability of epigenetic mechanisms to drive genetic change. Environmental epigenetics may be the major molecular mechanism involved in environment-gene interactions and emergence of genetic variation. The predominant current view for the origin and evolution of disease considers genetic mutations as the primary molecular mechanism involved. Environmental impacts on the epigenome that have the ability to promote genetic mutations extend these previous views and help clarify how the environment may have direct impact on disease etiology and on the origins of phenotypic and genotypic variation in evolutionary processes."

Ympäristötekijät siis aiheuttavat ensin epigeneettisiä muutoksia (nopeana reaktiona muutaman sukupolven ajaksi), jotka vuorostaan aiheuttavat pysyvämpiä geneettisiä muutoksia.

Samalla tuo tarkoittaa että kaikki mutaatiot eivät ole niin satunnaisia jollaisina etenkin kretut haluavat ne nähdä, ja ympäristötekijät voivat ohjata ja suosia hyödyllisempiä mutaatioita biblen lempimekanismien avulla. Tuohan ei toki ole mikään uusi ajatus vaan samaa esitetään esim. täällä 26 vuoden takaa:

http://www.genetics.org/content/genetics/126/1/5.full.pdf

Eli homma menee juuri päinvastoin kuin bible yrittää esittää. Epigeneettiset ja geneettiset mekanismit toimivat nätisti yhdessä ja ensinmainitut aiheuttavat geneettisiä mutaatioita ja siten varsinaisia pysyviä muutoksia (ja sitä kautta makroevoluutiota, lajiutumista).

Tämä on juuri sitä asiaa mihin olen useampaan otteeseen viitannut, että kretujen epigenetiikkaintoilu tulee kokemaan kovan kolauksen, kunhan meille selviää kunnolla millä tavoin nuo mekanismit ovat keskenään linkissä. Se kun ei ole varsinainen yllätys että yksi evoluution mekanismeista tukee evoluutiota eikä kretuilua ;).

utti kirjoitti:

"mutta eivät nämä epigeneettiset geenien säätelymekanismit selitä biodiversiteetin kehittymistä."

Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?:

https://www.sciencedaily.com/releases/2015/08/150803083351.htm

"This, said Skinner, suggests that environment has a more important role in mutations, disease and evolution than previously appreciated, and appears to be one of the main drivers of intergenerational changes, not simply a passive component. In short, Skinner and his colleagues say, the environment and epigenetics can drive genetics."

http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/15592294.2015.1062207

"Observations suggest the environmental induction of the epigenetic transgenerational inheritance of sperm epimutations promote genome instability, such that genetic CNV mutations are acquired in later generations. A combination of epigenetics and genetics is suggested to be involved in the transgenerational phenotypes. The ability of environmental factors to promote epigenetic inheritance that subsequently promotes genetic mutations is a significant advance in our understanding of how the environment impacts disease and evolution."

"Clearly, epigenetics and genetics are integrated, such that most phenomena require the interplay of both. The current study demonstrates that an environmental factor can promote epigenetic transgenerational inheritance of germline epimutations and appearance of genetic mutations (i.e., CNVs) in later generations (i.e., F3). Likely, other types of genetic mutations are also involved, and a study is in progress to investigate epigenetically induced point mutations. Therefore, the transgenerational phenotype will likely involve an integration of epigenetics and genetics. Our observations provide an example of the ability of epigenetic mechanisms to drive genetic change. Environmental epigenetics may be the major molecular mechanism involved in environment-gene interactions and emergence of genetic variation. The predominant current view for the origin and evolution of disease considers genetic mutations as the primary molecular mechanism involved. Environmental impacts on the epigenome that have the ability to promote genetic mutations extend these previous views and help clarify how the environment may have direct impact on disease etiology and on the origins of phenotypic and genotypic variation in evolutionary processes."

Ympäristötekijät siis aiheuttavat ensin epigeneettisiä muutoksia (nopeana reaktiona muutaman sukupolven ajaksi), jotka vuorostaan aiheuttavat pysyvämpiä geneettisiä muutoksia.

Samalla tuo tarkoittaa että kaikki mutaatiot eivät ole niin satunnaisia jollaisina etenkin kretut haluavat ne nähdä, ja ympäristötekijät voivat ohjata ja suosia hyödyllisempiä mutaatioita biblen lempimekanismien avulla. Tuohan ei toki ole mikään uusi ajatus vaan samaa esitetään esim. täällä 26 vuoden takaa:

http://www.genetics.org/content/genetics/126/1/5.full.pdf

Eli homma menee juuri päinvastoin kuin bible yrittää esittää. Epigeneettiset ja geneettiset mekanismit toimivat nätisti yhdessä ja ensinmainitut aiheuttavat geneettisiä mutaatioita ja siten varsinaisia pysyviä muutoksia (ja sitä kautta makroevoluutiota, lajiutumista).

Tämä on juuri sitä asiaa mihin olen useampaan otteeseen viitannut, että kretujen epigenetiikkaintoilu tulee kokemaan kovan kolauksen, kunhan meille selviää kunnolla millä tavoin nuo mekanismit ovat keskenään linkissä. Se kun ei ole varsinainen yllätys että yksi evoluution mekanismeista tukee evoluutiota eikä kretuilua ;).

Lue lisää

"Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?"

Juuri tuotahan minä olen yrittänyt lähes jokaisessa TBitT:n kanssa käymässäni keskustelussa rautalangasta vääntää :)

"Ympäristötekijät siis aiheuttavat ensin epigeneettisiä muutoksia (nopeana reaktiona muutaman sukupolven ajaksi), jotka vuorostaan aiheuttavat pysyvämpiä geneettisiä muutoksia."

Olen myös useassa yhteydessä kirjoittanut juuri tuosta epigeneettisten mekanismien nopeasta reaktiosta muuttuviin olosuhteisiin, jotka mahdollistavat osaltaan geneettisten muutosten syntyä

"Samalla tuo tarkoittaa että kaikki mutaatiot eivät ole niin satunnaisia jollaisina etenkin kretut haluavat ne nähdä, ja ympäristötekijät voivat ohjata ja suosia hyödyllisempiä mutaatioita biblen lempimekanismien avulla."

TBitT ei hyväksy lainkaan geneettisiä mutaatioita evoluution mekanismina, ja tarkoitin tietenkin kommentillani ettei epigeneettiset säätelymekanismit yksistään kykene mitenkään selittämään biodiversiteetin kehittymistä. Olen useissa viesteissä yrittänyt selittää TBitT:lle, että epigeneettiset tekijät vaikuttavat esim. toiston aiheuttamiin RIP-mutaatiohin, jotka ovat kehittyneet transposoituvien elementtien aiheuttamien haittojen ehkäisyyn, kun metylointi säätelee siirtyneitä elementtejä ja lisäksi vaikkapa m5C, jossa metyyliryhmä liittyy sytosiiniin ja voi altistaa 5-metyylisytosiinin pistemutaatiolle, kun modifikaatio kohdistuu CpG-dinukleotideihin, jolloin transitiossa sytosiini vaihtuu tymiiniksi ja transversiossa guaniini vaihtuu tymiiniksi. Tämän lisäksi DNA:n metylaatio on ratkaisevassa roolissa esim. geenien duplikaattien evoluutiossa jne.

Mutaatioden satunnaisuuden luonteestakin olen kirjoittanut useita kertoja.

"Eli homma menee juuri päinvastoin kuin bible yrittää esittää. Epigeneettiset ja geneettiset mekanismit toimivat nätisti yhdessä ja ensinmainitut aiheuttavat geneettisiä mutaatioita ja siten varsinaisia pysyviä muutoksia (ja sitä kautta makroevoluutiota, lajiutumista)."

Tai eivät ne deterministisesti aiheuta geneettisiä mutaatioita, vaan yleensä altistavat ne noille muutoksille. Näitä geneettisiä muutoksia ei TBitT siis hyväksy, vaan hänen (tai paremminkin Kohlin) ajattelussaan tuo mekanismi rajoittuu epigeneettiseen säätelyyn, joka olisi vastuussa kaikista fenotyypin muutoksista.

"Tämä on juuri sitä asiaa mihin olen useampaan otteeseen viitannut, että kretujen epigenetiikkaintoilu tulee kokemaan kovan kolauksen, kunhan meille selviää kunnolla millä tavoin nuo mekanismit ovat keskenään linkissä. Se kun ei ole varsinainen yllätys että yksi evoluution mekanismeista tukee evoluutiota eikä kretuilua ;)."

Näin juuri. Eilen juuri kirjoitin tuohon liittyen:

"Uusimmat kartat on tehty bisulfiitti sekvensointimenetelmällä, joissa on karoitettu koko genomin metyloituneet CpG dinukleotidisaarekkeet. Kuten olen jo useasti joutunut kertomaan, niin suurimmat erot meidän ja muiden ihmisapinoiden välillä löytyvät erilaisista säätelytekijöiden muutoksista.

TBitT:n harmiksi kuitenkin myös epigeneettisten modifikaatioiden synnyttämät säätelystä vastaavat promootioalueet kehittyvät nätisti yhteistyössä proteiineja koodaavan genominosan kanssa.

”We identified a significant positive relationship between the rate of coding variation and alterations of methylation at the promoter level, indicative of co-occurrence between evolution of protein sequence and gene regulation.”

Vielä suurempi harmi syntyy varmastikin siitä, kun kerron että epigeneettisistä modifikaatioista voidaan rakentaa täysin yleistä käsitystä lajien sukulaisuudesta ja evoluutiosta vastaava molekyylitason hierarkia. Bonobojen epigenomi on hiuksenhienosti samankaltaisempi meidän kanssa kuin simpanssien, ja tämän jälkeen seuraavat muut ihmisapinat aivan samalla tavoin kuin geneettisten vertailujenkin pohjalta.

”This resulted in the retention of 326,535 probes (72%) in chimpanzee, 328,501 probes (73%) in bonobo, 274,084 probes (61%) in gorilla and 197,489 probes (44%) in orangutan, consistent with their evolutionary distance to human.”

Kun metylaatiokarttoja on tehty, niin aina on havaittu, että yhteiset hypo- ja hypermetyloituneet alueet korreloivat geneettisen sukulaisuuden kanssa huomattavasti enemmän kuin ympäristöolosuhteiden, miksi näin?"

Tämähän ei olisi oikein mitenkään mahdollista, ellei epigenomin ja genomin vällillä olisi vahvasti vuorovaikutuksessa olevat mekanismit.

solon1 kirjoitti:

"Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?"

Juuri tuotahan minä olen yrittänyt lähes jokaisessa TBitT:n kanssa käymässäni keskustelussa rautalangasta vääntää :)

"Ympäristötekijät siis aiheuttavat ensin epigeneettisiä muutoksia (nopeana reaktiona muutaman sukupolven ajaksi), jotka vuorostaan aiheuttavat pysyvämpiä geneettisiä muutoksia."

Olen myös useassa yhteydessä kirjoittanut juuri tuosta epigeneettisten mekanismien nopeasta reaktiosta muuttuviin olosuhteisiin, jotka mahdollistavat osaltaan geneettisten muutosten syntyä

"Samalla tuo tarkoittaa että kaikki mutaatiot eivät ole niin satunnaisia jollaisina etenkin kretut haluavat ne nähdä, ja ympäristötekijät voivat ohjata ja suosia hyödyllisempiä mutaatioita biblen lempimekanismien avulla."

TBitT ei hyväksy lainkaan geneettisiä mutaatioita evoluution mekanismina, ja tarkoitin tietenkin kommentillani ettei epigeneettiset säätelymekanismit yksistään kykene mitenkään selittämään biodiversiteetin kehittymistä. Olen useissa viesteissä yrittänyt selittää TBitT:lle, että epigeneettiset tekijät vaikuttavat esim. toiston aiheuttamiin RIP-mutaatiohin, jotka ovat kehittyneet transposoituvien elementtien aiheuttamien haittojen ehkäisyyn, kun metylointi säätelee siirtyneitä elementtejä ja lisäksi vaikkapa m5C, jossa metyyliryhmä liittyy sytosiiniin ja voi altistaa 5-metyylisytosiinin pistemutaatiolle, kun modifikaatio kohdistuu CpG-dinukleotideihin, jolloin transitiossa sytosiini vaihtuu tymiiniksi ja transversiossa guaniini vaihtuu tymiiniksi. Tämän lisäksi DNA:n metylaatio on ratkaisevassa roolissa esim. geenien duplikaattien evoluutiossa jne.

Mutaatioden satunnaisuuden luonteestakin olen kirjoittanut useita kertoja.

"Eli homma menee juuri päinvastoin kuin bible yrittää esittää. Epigeneettiset ja geneettiset mekanismit toimivat nätisti yhdessä ja ensinmainitut aiheuttavat geneettisiä mutaatioita ja siten varsinaisia pysyviä muutoksia (ja sitä kautta makroevoluutiota, lajiutumista)."

Tai eivät ne deterministisesti aiheuta geneettisiä mutaatioita, vaan yleensä altistavat ne noille muutoksille. Näitä geneettisiä muutoksia ei TBitT siis hyväksy, vaan hänen (tai paremminkin Kohlin) ajattelussaan tuo mekanismi rajoittuu epigeneettiseen säätelyyn, joka olisi vastuussa kaikista fenotyypin muutoksista.

"Tämä on juuri sitä asiaa mihin olen useampaan otteeseen viitannut, että kretujen epigenetiikkaintoilu tulee kokemaan kovan kolauksen, kunhan meille selviää kunnolla millä tavoin nuo mekanismit ovat keskenään linkissä. Se kun ei ole varsinainen yllätys että yksi evoluution mekanismeista tukee evoluutiota eikä kretuilua ;)."

Näin juuri. Eilen juuri kirjoitin tuohon liittyen:

"Uusimmat kartat on tehty bisulfiitti sekvensointimenetelmällä, joissa on karoitettu koko genomin metyloituneet CpG dinukleotidisaarekkeet. Kuten olen jo useasti joutunut kertomaan, niin suurimmat erot meidän ja muiden ihmisapinoiden välillä löytyvät erilaisista säätelytekijöiden muutoksista.

TBitT:n harmiksi kuitenkin myös epigeneettisten modifikaatioiden synnyttämät säätelystä vastaavat promootioalueet kehittyvät nätisti yhteistyössä proteiineja koodaavan genominosan kanssa.

”We identified a significant positive relationship between the rate of coding variation and alterations of methylation at the promoter level, indicative of co-occurrence between evolution of protein sequence and gene regulation.”

Vielä suurempi harmi syntyy varmastikin siitä, kun kerron että epigeneettisistä modifikaatioista voidaan rakentaa täysin yleistä käsitystä lajien sukulaisuudesta ja evoluutiosta vastaava molekyylitason hierarkia. Bonobojen epigenomi on hiuksenhienosti samankaltaisempi meidän kanssa kuin simpanssien, ja tämän jälkeen seuraavat muut ihmisapinat aivan samalla tavoin kuin geneettisten vertailujenkin pohjalta.

”This resulted in the retention of 326,535 probes (72%) in chimpanzee, 328,501 probes (73%) in bonobo, 274,084 probes (61%) in gorilla and 197,489 probes (44%) in orangutan, consistent with their evolutionary distance to human.”

Kun metylaatiokarttoja on tehty, niin aina on havaittu, että yhteiset hypo- ja hypermetyloituneet alueet korreloivat geneettisen sukulaisuuden kanssa huomattavasti enemmän kuin ympäristöolosuhteiden, miksi näin?"

Tämähän ei olisi oikein mitenkään mahdollista, ellei epigenomin ja genomin vällillä olisi vahvasti vuorovaikutuksessa olevat mekanismit.

Lue lisää

<<"Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?"

Juuri tuotahan minä olen yrittänyt lähes jokaisessa TBitT:n kanssa käymässäni keskustelussa rautalangasta vääntää :)>>

Viittasin tuolla kysymykselläni siis noihin nimenomaisiin tutkimuksiin viime vuodelta, että josko esim. bible on jo täällä onnistunut luomaan niistäkin jonkun vääristelyketjun :).

"TBitT ei hyväksy lainkaan geneettisiä mutaatioita evoluution mekanismina"

Eikä ilmeisesti myöskään luonnonvalintaa. Jokseenkin omituista kiistää ne helposti ymmärrettävät mekanismit ja intoilla yhdestä monimutkaisemmasta heikosti tunnetusta, joka kuitenkin johtaa väkisinkin takaisin niiden kiistettyjen helppojen äärelle :).

"Tai eivät ne deterministisesti aiheuta geneettisiä mutaatioita, vaan yleensä altistavat ne noille muutoksille."

Joo jotensakin niin noissakin papruissa taidettiin mainita.

"TBitT:n harmiksi kuitenkin myös epigeneettisten modifikaatioiden synnyttämät säätelystä vastaavat promootioalueet kehittyvät nätisti yhteistyössä proteiineja koodaavan genominosan kanssa."

"Vielä suurempi harmi syntyy varmastikin siitä, kun kerron että epigeneettisistä modifikaatioista voidaan rakentaa täysin yleistä käsitystä lajien sukulaisuudesta ja evoluutiosta vastaava molekyylitason hierarkia."

Bible ei selvästikään hahmota miten nämä kaikki linkittyvät evoluution perusperiaatteisiin karkealla tasolla. Epigenetiikkahan vain lisäsi mekanismeja muunteluun ja periytymiseen, joiden tuloksiin valinta sitten kohdistuu. Eipä tuo nyt ole kummoinen yllätys, että eri muuntelumekanismit ovat keskenään linkissä, ja karkealla tasolla merkittävin muutos lienee tuo ympäristötekijöiden kasvanut rooli. Eikä siitä ympäristöstä ole edelleenkään suunnittelijaa löytynyt ;).

solon1 kirjoitti:

"Epigeneettiset mekanismit voivat kylläkin olla merkittävässä roolissa ohjaamassa geneettisiä muutoksia ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Jokos näistä on käyty täällä keskustelua?"

Juuri tuotahan minä olen yrittänyt lähes jokaisessa TBitT:n kanssa käymässäni keskustelussa rautalangasta vääntää :)

"Ympäristötekijät siis aiheuttavat ensin epigeneettisiä muutoksia (nopeana reaktiona muutaman sukupolven ajaksi), jotka vuorostaan aiheuttavat pysyvämpiä geneettisiä muutoksia."

Olen myös useassa yhteydessä kirjoittanut juuri tuosta epigeneettisten mekanismien nopeasta reaktiosta muuttuviin olosuhteisiin, jotka mahdollistavat osaltaan geneettisten muutosten syntyä

"Samalla tuo tarkoittaa että kaikki mutaatiot eivät ole niin satunnaisia jollaisina etenkin kretut haluavat ne nähdä, ja ympäristötekijät voivat ohjata ja suosia hyödyllisempiä mutaatioita biblen lempimekanismien avulla."

TBitT ei hyväksy lainkaan geneettisiä mutaatioita evoluution mekanismina, ja tarkoitin tietenkin kommentillani ettei epigeneettiset säätelymekanismit yksistään kykene mitenkään selittämään biodiversiteetin kehittymistä. Olen useissa viesteissä yrittänyt selittää TBitT:lle, että epigeneettiset tekijät vaikuttavat esim. toiston aiheuttamiin RIP-mutaatiohin, jotka ovat kehittyneet transposoituvien elementtien aiheuttamien haittojen ehkäisyyn, kun metylointi säätelee siirtyneitä elementtejä ja lisäksi vaikkapa m5C, jossa metyyliryhmä liittyy sytosiiniin ja voi altistaa 5-metyylisytosiinin pistemutaatiolle, kun modifikaatio kohdistuu CpG-dinukleotideihin, jolloin transitiossa sytosiini vaihtuu tymiiniksi ja transversiossa guaniini vaihtuu tymiiniksi. Tämän lisäksi DNA:n metylaatio on ratkaisevassa roolissa esim. geenien duplikaattien evoluutiossa jne.

Mutaatioden satunnaisuuden luonteestakin olen kirjoittanut useita kertoja.

"Eli homma menee juuri päinvastoin kuin bible yrittää esittää. Epigeneettiset ja geneettiset mekanismit toimivat nätisti yhdessä ja ensinmainitut aiheuttavat geneettisiä mutaatioita ja siten varsinaisia pysyviä muutoksia (ja sitä kautta makroevoluutiota, lajiutumista)."

Tai eivät ne deterministisesti aiheuta geneettisiä mutaatioita, vaan yleensä altistavat ne noille muutoksille. Näitä geneettisiä muutoksia ei TBitT siis hyväksy, vaan hänen (tai paremminkin Kohlin) ajattelussaan tuo mekanismi rajoittuu epigeneettiseen säätelyyn, joka olisi vastuussa kaikista fenotyypin muutoksista.

"Tämä on juuri sitä asiaa mihin olen useampaan otteeseen viitannut, että kretujen epigenetiikkaintoilu tulee kokemaan kovan kolauksen, kunhan meille selviää kunnolla millä tavoin nuo mekanismit ovat keskenään linkissä. Se kun ei ole varsinainen yllätys että yksi evoluution mekanismeista tukee evoluutiota eikä kretuilua ;)."

Näin juuri. Eilen juuri kirjoitin tuohon liittyen:

"Uusimmat kartat on tehty bisulfiitti sekvensointimenetelmällä, joissa on karoitettu koko genomin metyloituneet CpG dinukleotidisaarekkeet. Kuten olen jo useasti joutunut kertomaan, niin suurimmat erot meidän ja muiden ihmisapinoiden välillä löytyvät erilaisista säätelytekijöiden muutoksista.

TBitT:n harmiksi kuitenkin myös epigeneettisten modifikaatioiden synnyttämät säätelystä vastaavat promootioalueet kehittyvät nätisti yhteistyössä proteiineja koodaavan genominosan kanssa.

”We identified a significant positive relationship between the rate of coding variation and alterations of methylation at the promoter level, indicative of co-occurrence between evolution of protein sequence and gene regulation.”

Vielä suurempi harmi syntyy varmastikin siitä, kun kerron että epigeneettisistä modifikaatioista voidaan rakentaa täysin yleistä käsitystä lajien sukulaisuudesta ja evoluutiosta vastaava molekyylitason hierarkia. Bonobojen epigenomi on hiuksenhienosti samankaltaisempi meidän kanssa kuin simpanssien, ja tämän jälkeen seuraavat muut ihmisapinat aivan samalla tavoin kuin geneettisten vertailujenkin pohjalta.

”This resulted in the retention of 326,535 probes (72%) in chimpanzee, 328,501 probes (73%) in bonobo, 274,084 probes (61%) in gorilla and 197,489 probes (44%) in orangutan, consistent with their evolutionary distance to human.”

Kun metylaatiokarttoja on tehty, niin aina on havaittu, että yhteiset hypo- ja hypermetyloituneet alueet korreloivat geneettisen sukulaisuuden kanssa huomattavasti enemmän kuin ympäristöolosuhteiden, miksi näin?"

Tämähän ei olisi oikein mitenkään mahdollista, ellei epigenomin ja genomin vällillä olisi vahvasti vuorovaikutuksessa olevat mekanismit.

Lue lisää

Lyhyesti, koska olen kiireinen:

Tiedät varsin hyvin, että ko. epigeneettiset modifikaatiot, pysyvämmät erityisesti, ovat ensimmäinen askel lajiutumiseen. Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä.

Epigeneettisten muutosten vaikutusta lajiutumiseen on tutkittu todella vähän. Tiede on vasta heräämässä tähän kysymykseen. mRNA-metylaatio aiheuttaa merkittäviä muutoksia eliön fenotyyppiin aina morfologiaa myöten, joten on selvää, että ko. modifikaatiot erityisesti vakaampina muutoksina (histonimodifikaatiot) ovat lajiutumisen ensimmäinen askel.

http://www.nature.com/nsmb/journal/v23/n2/fig_tab/nsmb.3162_T1.html

Jos eliön kannalta on välttämätöntä, niin ko. epigeneettiset muutokset vakiintuvat mahdollisesti aina DNA-sekvenssiin saakka. Tätä mekanismia tiede ei vielä tunne, mutta tästäkin on jo havaintoja. Makroevoluutiota ei tapahdu.

Jos olisin uskonut sinua viime marraskuussa, solon, ja päätynyt siihen luuloon, että aminohappovaihdosten takana on mutaatiot, en olisi tässä kirjoittelemassa. Mutta en uskonut, koska oma logiikkani kertoo, että taustalla on todennäköisemmin suunniteltu mekanismi, joka liittyy eliöiden sopeutumistarpeeseen. Kuorossa solvasitte minua siitä, etten ymmärtänyt yksinkertaisen pistemutaation vaikutusta dna:han. Nyt asetelma onkin kääntynyt. Aminohappovaihdosten syynä ovat kuin ovatkin epigeneettiset tekijät. Olin oikeassa. James Kohl oli oikeassa. Miksi siis uskoisin sinua enää yhdessäkään väitteessäsi, koska olet osoittanut olevasi pelkkä harrastelijapoikanen, jolla on sairas tarve levittää valheellista tietoa ja ylläpitää uskomusta sokeasta kellosepästä. Päivitä osaamisesi tämän päivän tasolle ja unohda mutaatiot. Ne kun ovat niin viime vuosituhannen juttuja.

The-Bible-is-the_Truth kirjoitti:

Lyhyesti, koska olen kiireinen:

Tiedät varsin hyvin, että ko. epigeneettiset modifikaatiot, pysyvämmät erityisesti, ovat ensimmäinen askel lajiutumiseen. Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä.

Epigeneettisten muutosten vaikutusta lajiutumiseen on tutkittu todella vähän. Tiede on vasta heräämässä tähän kysymykseen. mRNA-metylaatio aiheuttaa merkittäviä muutoksia eliön fenotyyppiin aina morfologiaa myöten, joten on selvää, että ko. modifikaatiot erityisesti vakaampina muutoksina (histonimodifikaatiot) ovat lajiutumisen ensimmäinen askel.

http://www.nature.com/nsmb/journal/v23/n2/fig_tab/nsmb.3162_T1.html

Jos eliön kannalta on välttämätöntä, niin ko. epigeneettiset muutokset vakiintuvat mahdollisesti aina DNA-sekvenssiin saakka. Tätä mekanismia tiede ei vielä tunne, mutta tästäkin on jo havaintoja. Makroevoluutiota ei tapahdu.

Jos olisin uskonut sinua viime marraskuussa, solon, ja päätynyt siihen luuloon, että aminohappovaihdosten takana on mutaatiot, en olisi tässä kirjoittelemassa. Mutta en uskonut, koska oma logiikkani kertoo, että taustalla on todennäköisemmin suunniteltu mekanismi, joka liittyy eliöiden sopeutumistarpeeseen. Kuorossa solvasitte minua siitä, etten ymmärtänyt yksinkertaisen pistemutaation vaikutusta dna:han. Nyt asetelma onkin kääntynyt. Aminohappovaihdosten syynä ovat kuin ovatkin epigeneettiset tekijät. Olin oikeassa. James Kohl oli oikeassa. Miksi siis uskoisin sinua enää yhdessäkään väitteessäsi, koska olet osoittanut olevasi pelkkä harrastelijapoikanen, jolla on sairas tarve levittää valheellista tietoa ja ylläpitää uskomusta sokeasta kellosepästä. Päivitä osaamisesi tämän päivän tasolle ja unohda mutaatiot. Ne kun ovat niin viime vuosituhannen juttuja.

Lue lisää

"Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä."

Voisitko nimetä pari geeneiltään identtistä lajia?

The-Bible-is-the_Truth kirjoitti:

Lyhyesti, koska olen kiireinen:

Tiedät varsin hyvin, että ko. epigeneettiset modifikaatiot, pysyvämmät erityisesti, ovat ensimmäinen askel lajiutumiseen. Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä.

Epigeneettisten muutosten vaikutusta lajiutumiseen on tutkittu todella vähän. Tiede on vasta heräämässä tähän kysymykseen. mRNA-metylaatio aiheuttaa merkittäviä muutoksia eliön fenotyyppiin aina morfologiaa myöten, joten on selvää, että ko. modifikaatiot erityisesti vakaampina muutoksina (histonimodifikaatiot) ovat lajiutumisen ensimmäinen askel.

http://www.nature.com/nsmb/journal/v23/n2/fig_tab/nsmb.3162_T1.html

Jos eliön kannalta on välttämätöntä, niin ko. epigeneettiset muutokset vakiintuvat mahdollisesti aina DNA-sekvenssiin saakka. Tätä mekanismia tiede ei vielä tunne, mutta tästäkin on jo havaintoja. Makroevoluutiota ei tapahdu.

Jos olisin uskonut sinua viime marraskuussa, solon, ja päätynyt siihen luuloon, että aminohappovaihdosten takana on mutaatiot, en olisi tässä kirjoittelemassa. Mutta en uskonut, koska oma logiikkani kertoo, että taustalla on todennäköisemmin suunniteltu mekanismi, joka liittyy eliöiden sopeutumistarpeeseen. Kuorossa solvasitte minua siitä, etten ymmärtänyt yksinkertaisen pistemutaation vaikutusta dna:han. Nyt asetelma onkin kääntynyt. Aminohappovaihdosten syynä ovat kuin ovatkin epigeneettiset tekijät. Olin oikeassa. James Kohl oli oikeassa. Miksi siis uskoisin sinua enää yhdessäkään väitteessäsi, koska olet osoittanut olevasi pelkkä harrastelijapoikanen, jolla on sairas tarve levittää valheellista tietoa ja ylläpitää uskomusta sokeasta kellosepästä. Päivitä osaamisesi tämän päivän tasolle ja unohda mutaatiot. Ne kun ovat niin viime vuosituhannen juttuja.

Lue lisää

Kyllä sinä se idiootti ja sairas harrastelija olet ja et nähtävästi ymmärrä mitään lukemaasi.

The-Bible-is-the_Truth kirjoitti:

Lyhyesti, koska olen kiireinen:

Tiedät varsin hyvin, että ko. epigeneettiset modifikaatiot, pysyvämmät erityisesti, ovat ensimmäinen askel lajiutumiseen. Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä.

Epigeneettisten muutosten vaikutusta lajiutumiseen on tutkittu todella vähän. Tiede on vasta heräämässä tähän kysymykseen. mRNA-metylaatio aiheuttaa merkittäviä muutoksia eliön fenotyyppiin aina morfologiaa myöten, joten on selvää, että ko. modifikaatiot erityisesti vakaampina muutoksina (histonimodifikaatiot) ovat lajiutumisen ensimmäinen askel.

http://www.nature.com/nsmb/journal/v23/n2/fig_tab/nsmb.3162_T1.html

Jos eliön kannalta on välttämätöntä, niin ko. epigeneettiset muutokset vakiintuvat mahdollisesti aina DNA-sekvenssiin saakka. Tätä mekanismia tiede ei vielä tunne, mutta tästäkin on jo havaintoja. Makroevoluutiota ei tapahdu.

Jos olisin uskonut sinua viime marraskuussa, solon, ja päätynyt siihen luuloon, että aminohappovaihdosten takana on mutaatiot, en olisi tässä kirjoittelemassa. Mutta en uskonut, koska oma logiikkani kertoo, että taustalla on todennäköisemmin suunniteltu mekanismi, joka liittyy eliöiden sopeutumistarpeeseen. Kuorossa solvasitte minua siitä, etten ymmärtänyt yksinkertaisen pistemutaation vaikutusta dna:han. Nyt asetelma onkin kääntynyt. Aminohappovaihdosten syynä ovat kuin ovatkin epigeneettiset tekijät. Olin oikeassa. James Kohl oli oikeassa. Miksi siis uskoisin sinua enää yhdessäkään väitteessäsi, koska olet osoittanut olevasi pelkkä harrastelijapoikanen, jolla on sairas tarve levittää valheellista tietoa ja ylläpitää uskomusta sokeasta kellosepästä. Päivitä osaamisesi tämän päivän tasolle ja unohda mutaatiot. Ne kun ovat niin viime vuosituhannen juttuja.

Lue lisää

Tässä on useampi päivä ollut sen verran kiireistä, etten ole ehtinyt palstalla käydä vastailemassa.

”Tiedät varsin hyvin, että ko. epigeneettiset modifikaatiot, pysyvämmät erityisesti, ovat ensimmäinen askel lajiutumiseen. Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä.”

Kuten utti tuossa ylempänä kysyykin, voitko nimetä muutaman lajiutumisen, joissa geenisekvenssissä ei olisi tapahtunut muutoksia? Tiedät varsin hyvin, ettet voi tätä tehdä. Ensimmäinen askel kohti lajiutumista erilaiset epigeneettiset modikaatiot usein toki ovat.

”Jos eliön kannalta on välttämätöntä, niin ko. epigeneettiset muutokset vakiintuvat mahdollisesti aina DNA-sekvenssiin saakka. Tätä mekanismia tiede ei vielä tunne, mutta tästäkin on jo havaintoja. Makroevoluutiota ei tapahdu.”

Mitä tarkoitat vakiintumisella DNA-sekvensseihin saakka? Kuten olen kertonut, niin todellisuudessa tiedämme useamman epigeneettisen modifikaation säätelevän post-transkriptionaalista hienosäätöä, kuten esim. vaihtoehtoista silmukointia, jossa osa introneista voi toimia eksonien tapaan proteiinien rakennusohjeina, ja tästä johtuen yksi geeni voi tuottaa useita erilaisia proteiineja. Muutama harvinainen tapaus RNA:n editoinnista tunnetaan, mutta niissä deleetiot, insertiot ja substitutionit tapahtuvat RNA:n emäksissä eikä DNA:ssa, eikä se harvinaisuutensa vuoksi yksinkertaisesti voi olla mekanismi Kohlin mallille. Tämän lisäksi tunnetaan muutama modifikaatio, jotka altistavat metyloituneet alueet mutaatioille, jolloin geenisekvenssissä tapahtuu muutoksia, mutta mikään epigeneettinen tekijä ei siis synnytä itsessään mitään muutosta DNA:n nukleotidijärjestyksessä.

”Jos olisin uskonut sinua viime marraskuussa, solon, ja päätynyt siihen luuloon, että aminohappovaihdosten takana on mutaatiot, en olisi tässä kirjoittelemassa. Mutta en uskonut, koska oma logiikkani kertoo, että taustalla on todennäköisemmin suunniteltu mekanismi, joka liittyy eliöiden sopeutumistarpeeseen. Kuorossa solvasitte minua siitä, etten ymmärtänyt yksinkertaisen pistemutaation vaikutusta dna:han.”

Olisi kannattanut jo silloin uskoa, mutta olet jostain käsittämättömästä uskonnollisen ja pseudotieteellisen todellisuuskäsityksen symbioosista johtuen halunnut hakata päätäsi samaan seinään ja teet sitä edelleen. On oikeasti huvittavaa, että sinun logiikkasi olisi jotain aiheen kannalta relevanttia voinut kertoa, kun täysin selvästi luulit vielä joulukuussa, että DNA ja RNA rakentuvat aminohapoista, ja niissä tapahtuu noita muutoksia. Jouduimme useamman kirjoittajan toimesta selittämään, että niissä pistemutaatioissa on kyse yhden emäksen muutoksesta DNA-ketjussa, jolloin koodattavalla proteiinilla on missense-mutaation kohdalla eri merkityksen omaava aminohappojärjestys. Tämän lisäksi sekoitat aivan jatkuvasti lähes kaikki mahdolliset käsitteet ja mekanismit sekaisin, joten uskottavuutesi aiheen tiimoilta on pyöreä nolla.

”Nyt asetelma onkin kääntynyt. Aminohappovaihdosten syynä ovat kuin ovatkin epigeneettiset tekijät. Olin oikeassa. James Kohl oli oikeassa.”

Surullista sanoa, mutta tämä on vain sinun harhaisen mielesi synnyttämä käsitys. Näin ei todellisuudessa ole tapahtunut.

”Miksi siis uskoisin sinua enää yhdessäkään väitteessäsi, koska olet osoittanut olevasi pelkkä harrastelijapoikanen, jolla on sairas tarve levittää valheellista tietoa ja ylläpitää uskomusta sokeasta kellosepästä. Päivitä osaamisesi tämän päivän tasolle ja unohda mutaatiot. Ne kun ovat niin viime vuosituhannen juttuja.”

On liikuttavaa, että otat mentoriltasi mallia kaikkeen argumentointiin. Hänhän pitää koko tiedeyhteisöä täysin idiootteina ja epäpätevinä. Varmasti opimme epigeneettisistä tekijöistä vielä paljon lisää ja siitä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta, joka epigenomin ja genomin välillä vallitsee, mutta se jo tiedetään täysin varmasti, että sinä ja Kohl olette täysin väärässä.

Ja siinä onkin kova työ, miten saada sopimaan nämä tuoreet havainnot teoriaan mutaatioiden autuaaksitekevästä voimasta. Hakusanat: evolution paradigm shift
:-)

The-Bible-is-the_Truth kirjoitti:

Ja siinä onkin kova työ, miten saada sopimaan nämä tuoreet havainnot teoriaan mutaatioiden autuaaksitekevästä voimasta. Hakusanat: evolution paradigm shift
:-)

Selvästikään et ymmärtänyt vieläkään mitään edelläsanotusta kun vielä hymyilyttää...

Ei ne mutaatiot ole katoamassa minnekään, eikä varsinkaan sillä että löydetään uusia mekanismeja jotka niitä tuottavat.

"Vain hyvin harva kreationisti on opiskellut tai edes haluaa opiskella relevantteja tieteitä. "

Juu katoku ei kannata. Tempaus ja maailmanloppu ja Jeesus tulee ihan just ja jos ei tässä kuussa niin sitte ainaski ens vuonna.

The-Bible-is-the_Truth kirjoitti:

Ja siinä onkin kova työ, miten saada sopimaan nämä tuoreet havainnot teoriaan mutaatioiden autuaaksitekevästä voimasta. Hakusanat: evolution paradigm shift
:-)

"Ja siinä onkin kova työ, miten saada sopimaan nämä tuoreet havainnot teoriaan mutaatioiden autuaaksitekevästä voimasta. Hakusanat: evolution paradigm shift"

Mitäpä jos vastaisit utin sinulle esittämään kysymykseen identtisen genomin omaavista lajeista.

Jos ja kun löydät kaksi eri lajia joilla on identtinen genomi, teoriasi siitä että "Lajiutumiseen ei tarvita muutoksia geenisekvenssissä" on totta. Jos ja kun et löydä, väitteesi on täyttä paskaa.

Haisee jo vahvasti siltä.

"Oletus mitokondrioiden syntymisestä bakteeritartunnasta on vain mielikuvitusta."

Kyse ei ole oletuksesta, vaan DNA-tutkimusten avulla tiedetään jopa tuon bakteerin, josta kehittyi mitokondrio, suku. Se oli Alfa-proteobakteeri.

moloch_horridus kirjoitti:

"Oletus mitokondrioiden syntymisestä bakteeritartunnasta on vain mielikuvitusta."

Kyse ei ole oletuksesta, vaan DNA-tutkimusten avulla tiedetään jopa tuon bakteerin, josta kehittyi mitokondrio, suku. Se oli Alfa-proteobakteeri.

Lue lisää

Pakkohan se on antaa olettamukselle jokin nimi koska vasta tällöin se olettamus näyttää uskottavalta.
Ei kukaan uskoisi asiaa jos sanottaisiin " jokin tuntematon tapahtuma synnytti mitokondrion määrittelemättömänä aikana joskus miljoonia vuosi sitten. "

"Tiedehän" vaatii asioille tarkan nimen ja jos nimeä ei ole niin teoriakin on epätäydellinen. Tämä liittyy vahvasti uskottavan teorian muodostukseen.
Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?

Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri.

Miten voi olla mahdollista, että tieteeseen uskova ei tunne lainkaan näitä erilaisia luokittelujärjestelmiä. Tuskinpa edes mitokondrio tietää olevansa mitokondrio, nämä nimittelyt ovat ihmisen tapa luokitella asioita.

Bakteereja on niin monia lajeja ettei niitä kaikkia edes tunneta. Eli teidän nimittelyjärjestelmä ei edes vastaa todellisuutta. Bakteerien luokittelu ja nimeäminen on vasta alussa. (tämä on reaalinen tosiasia) Yksisoluisten eliöiden mm. arkkien lajimäärä on täysin avoin, niitä tunnetaan vielä heikommin kuin bakteereita.
Otapa se biologian kirjasi käteen ja lue uudelleen kaikki se mitä kerrotaan yksisoluisista eliöistä. Luuletko löytäväsi kaiken tiedon?

vajaata_lukutaitoa kirjoitti:

Pakkohan se on antaa olettamukselle jokin nimi koska vasta tällöin se olettamus näyttää uskottavalta.
Ei kukaan uskoisi asiaa jos sanottaisiin " jokin tuntematon tapahtuma synnytti mitokondrion määrittelemättömänä aikana joskus miljoonia vuosi sitten. "

"Tiedehän" vaatii asioille tarkan nimen ja jos nimeä ei ole niin teoriakin on epätäydellinen. Tämä liittyy vahvasti uskottavan teorian muodostukseen.
Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?

Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri.

Miten voi olla mahdollista, että tieteeseen uskova ei tunne lainkaan näitä erilaisia luokittelujärjestelmiä. Tuskinpa edes mitokondrio tietää olevansa mitokondrio, nämä nimittelyt ovat ihmisen tapa luokitella asioita.

Bakteereja on niin monia lajeja ettei niitä kaikkia edes tunneta. Eli teidän nimittelyjärjestelmä ei edes vastaa todellisuutta. Bakteerien luokittelu ja nimeäminen on vasta alussa. (tämä on reaalinen tosiasia) Yksisoluisten eliöiden mm. arkkien lajimäärä on täysin avoin, niitä tunnetaan vielä heikommin kuin bakteereita.
Otapa se biologian kirjasi käteen ja lue uudelleen kaikki se mitä kerrotaan yksisoluisista eliöistä. Luuletko löytäväsi kaiken tiedon?

Lue lisää

Kretuhuumorin kerääjät huomio:

<
Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?

Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri.>>

Nähtävästi on siis mahdollista sotkea keskenään myös asioiden nimeäminen ja niihin liittyvät faktat ja teoriat :D.

utti kirjoitti:

Kretuhuumorin kerääjät huomio:

<
Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?

Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri.>>

Nähtävästi on siis mahdollista sotkea keskenään myös asioiden nimeäminen ja niihin liittyvät faktat ja teoriat :D.

Lue lisää

Kuinkahan suuren osan elinajastaan Aatami käytti keksiessään nimet kaikille eliölajeille, kun kieliäkin oli Paapelissa jo useampia? Otsokaan ei ole aina sitä mitä luulisi:

https://eu.wikipedia.org/wiki/Otso

vajaata_lukutaitoa kirjoitti:

Pakkohan se on antaa olettamukselle jokin nimi koska vasta tällöin se olettamus näyttää uskottavalta.
Ei kukaan uskoisi asiaa jos sanottaisiin " jokin tuntematon tapahtuma synnytti mitokondrion määrittelemättömänä aikana joskus miljoonia vuosi sitten. "

"Tiedehän" vaatii asioille tarkan nimen ja jos nimeä ei ole niin teoriakin on epätäydellinen. Tämä liittyy vahvasti uskottavan teorian muodostukseen.
Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?

Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri.

Miten voi olla mahdollista, että tieteeseen uskova ei tunne lainkaan näitä erilaisia luokittelujärjestelmiä. Tuskinpa edes mitokondrio tietää olevansa mitokondrio, nämä nimittelyt ovat ihmisen tapa luokitella asioita.

Bakteereja on niin monia lajeja ettei niitä kaikkia edes tunneta. Eli teidän nimittelyjärjestelmä ei edes vastaa todellisuutta. Bakteerien luokittelu ja nimeäminen on vasta alussa. (tämä on reaalinen tosiasia) Yksisoluisten eliöiden mm. arkkien lajimäärä on täysin avoin, niitä tunnetaan vielä heikommin kuin bakteereita.
Otapa se biologian kirjasi käteen ja lue uudelleen kaikki se mitä kerrotaan yksisoluisista eliöistä. Luuletko löytäväsi kaiken tiedon?

Lue lisää

"Pakkohan se on antaa olettamukselle jokin nimi koska vasta tällöin se olettamus näyttää uskottavalta."

Endosymbioosi ei ole olettamus, vaan laboratorioissa havaittu fakta.

"Ei kukaan uskoisi asiaa jos sanottaisiin " jokin tuntematon tapahtuma synnytti mitokondrion määrittelemättömänä aikana joskus miljoonia vuosi sitten. "

Aivan. Mutta sen jokainen järkevä ihminen uskoo, kun tutkijat kertovat selvittäneensä endosymbioosin kohteekis joutuneen bakteerin suvun DNA:testeillä. Ei sellaista asiaa enää ole lainkaan järkevää epäillä.

""Tiedehän" vaatii asioille tarkan nimen ja jos nimeä ei ole niin teoriakin on epätäydellinen. Tämä liittyy vahvasti uskottavan teorian muodostukseen."

Niinkö? Ehkä kreationistin käsityskyvyllä.

"Luletteko todella niin, että se alkuaikojen bakterri käytti itsestää tuota nimeä?"

Mikä tämä tällainen kysymys on? Yritätkö esittää pähkähullua?

"Ei, kyllä nämä nimitykset suorittaa aina ihminen. Ei eliökuntien eliöt tiedä omaa nimeään eli sitä miten ihminen ne luokittelee. Tuskinpa bakteerilla on tietoa omasta luokkanimestään Alfa-proteobakteeri. Tuskin edes tietää olevansa bakteeri."

Taidatkin olla täysin sekaisin? Vai miksi yrität selittää tuollaista itsestäänselvyyttä?

"Miten voi olla mahdollista, että tieteeseen uskova ei tunne lainkaan näitä erilaisia luokittelujärjestelmiä."

Ei kaikesta tarvitse tietää kaikkea ymmärtääkseen, että tiede on paras tiedonhankintamenetelmämme.

"Tuskinpa edes mitokondrio tietää olevansa mitokondrio, nämä nimittelyt ovat ihmisen tapa luokitella asioita."

Haha. Kirjoititko tuon muka vakavalla naamalla?

"Bakteereja on niin monia lajeja ettei niitä kaikkia edes tunneta. Eli teidän nimittelyjärjestelmä ei edes vastaa todellisuutta."

Toki se vastaa niiltä osin, joita bakteereja tunnetaan.

"Bakteerien luokittelu ja nimeäminen on vasta alussa. (tämä on reaalinen tosiasia) Yksisoluisten eliöiden mm. arkkien lajimäärä on täysin avoin, niitä tunnetaan vielä heikommin kuin bakteereita."

Aivan ja myös virusten luokittelu on kesken.

"Otapa se biologian kirjasi käteen ja lue uudelleen kaikki se mitä kerrotaan yksisoluisista eliöistä. Luuletko löytäväsi kaiken tiedon?"

En suinkaan luule, mutta varmasti tiedän niistä nyt jo enemmän kuin sinä, joka vielä pähkäilet, että tietääkö bakteeri itse oman sukunsa. Tuskinpa edes lapset kykenisivät noin alkeelliseen "ajatteluun".

"En suinkaan luule, mutta varmasti tiedän niistä nyt jo enemmän kuin sinä, joka vielä pähkäilet, että tietääkö bakteeri itse oman sukunsa."

Tämähän se kaiken ydin on. Kyllä jokaisen on tiedettävä ainakin se mikä on.
Kyllä ihmisen on tiedettävä se, että on ihminen.
Ainakin näin koiran ulkoilijattana tiedän sen, että kyllä koira tuntee koiran koiraksi.
Kyllä eliöillä on aika hyvä tuntemus omasta lajistaan, ainakin silloin kun eteen tulee lisääntymismahdollisuudet. Kyllä tässä lajituntemus toimii yllättävän vakaasti ja tarkasti (no niin, onhan niitä poikkeamia olemassa)

Tiedeusko, skientismi, on oman lajinsa jolla ihminen voi pettää itseään. Ei kaikki tieteelliseksi kutsuttu ole suinkaan todellista tiedettä. Moni ideologia "ismi" esitetään tieteellisenä vaikka kokoa "ismissä ei" ole hölkäsen pöläystä tosiasioista.
Propaganda voi toimia niin tehokkaasti, että ihmiset uskovat siihen vaikka mikään juttu ei ole tosi.

Tieteelliset "tosiasiat" voivat olla yhtä hyvin myös erehdystä, väärin tulkintaa ja epätäsmällistä tietoa. Ei tässä ole aihetta kehumiseen "minä tiedän enemmän kuin sinä" tyyliin.
Tieteellisen teorian muodostus on edelleen päättelyprosessia jossa on mahdollisuus virheisiin. Ratkaisevaa tässä on vain se, että onko riittävästi rehellisyyttä jotta voi myöntää virheellisen päättelyn.
Vain rehellisyyden kautta tiede voi edistyä. Juuttuminen johonkin teoriaan kiinni on pelkästään haitaksi.

riski_altista kirjoitti:

"En suinkaan luule, mutta varmasti tiedän niistä nyt jo enemmän kuin sinä, joka vielä pähkäilet, että tietääkö bakteeri itse oman sukunsa."

Tämähän se kaiken ydin on. Kyllä jokaisen on tiedettävä ainakin se mikä on.
Kyllä ihmisen on tiedettävä se, että on ihminen.
Ainakin näin koiran ulkoilijattana tiedän sen, että kyllä koira tuntee koiran koiraksi.
Kyllä eliöillä on aika hyvä tuntemus omasta lajistaan, ainakin silloin kun eteen tulee lisääntymismahdollisuudet. Kyllä tässä lajituntemus toimii yllättävän vakaasti ja tarkasti (no niin, onhan niitä poikkeamia olemassa)

Tiedeusko, skientismi, on oman lajinsa jolla ihminen voi pettää itseään. Ei kaikki tieteelliseksi kutsuttu ole suinkaan todellista tiedettä. Moni ideologia "ismi" esitetään tieteellisenä vaikka kokoa "ismissä ei" ole hölkäsen pöläystä tosiasioista.
Propaganda voi toimia niin tehokkaasti, että ihmiset uskovat siihen vaikka mikään juttu ei ole tosi.

Tieteelliset "tosiasiat" voivat olla yhtä hyvin myös erehdystä, väärin tulkintaa ja epätäsmällistä tietoa. Ei tässä ole aihetta kehumiseen "minä tiedän enemmän kuin sinä" tyyliin.
Tieteellisen teorian muodostus on edelleen päättelyprosessia jossa on mahdollisuus virheisiin. Ratkaisevaa tässä on vain se, että onko riittävästi rehellisyyttä jotta voi myöntää virheellisen päättelyn.
Vain rehellisyyden kautta tiede voi edistyä. Juuttuminen johonkin teoriaan kiinni on pelkästään haitaksi.

Lue lisää

"Tämähän se kaiken ydin on. Kyllä jokaisen on tiedettävä ainakin se mikä on."

"Ajattelusi" on jämähtänyt hyvin alkeelliselle animistiselle tasolle, kun luulet, että bakteeri voisi tietää olevansa bakteeri ja jopa tuntea sukunsa. Luulet jopa, että kivi tietäisi olevansa kivi ja Maa tietäisi olevansa planeetta?

"Kyllä eliöillä on aika hyvä tuntemus omasta lajistaan, ainakin silloin kun eteen tulee lisääntymismahdollisuudet. Kyllä tässä lajituntemus toimii yllättävän vakaasti ja tarkasti (no niin, onhan niitä poikkeamia olemassa)"

Minulla on sinulle uutisia: bakteeri ei tiedä olevansa bakteeri. Koira tuntee toisen koiran, koska sillä on kehittyneet aivot ja tietoisuus, bakteereilla ei ole tietoisuutta.

"Tiedeusko, skientismi, on oman lajinsa jolla ihminen voi pettää itseään. Ei kaikki tieteelliseksi kutsuttu ole suinkaan todellista tiedettä. Moni ideologia "ismi" esitetään tieteellisenä vaikka kokoa "ismissä ei" ole hölkäsen pöläystä tosiasioista."

Tällaisesta on mainio esimerkki tällä palstalla "tieteellinen kreationismi".

"Propaganda voi toimia niin tehokkaasti, että ihmiset uskovat siihen vaikka mikään juttu ei ole tosi."

Aivan kuten kreationismissa. Mikään ei ole totta, ei erikseen luomiset eikä vedenpaisumus jne.

"Tieteelliset "tosiasiat" voivat olla yhtä hyvin myös erehdystä, väärin tulkintaa ja epätäsmällistä tietoa. Ei tässä ole aihetta kehumiseen "minä tiedän enemmän kuin sinä" tyyliin."

Eivät voi: tieteelliset tosiasiat ovat niin tarkkaan tutkittua ja varmistettua faktaa, ettei erehtymisen mahdollisuutta enää käytännössä ole.

"Tieteellisen teorian muodostus on edelleen päättelyprosessia jossa on mahdollisuus virheisiin. Ratkaisevaa tässä on vain se, että onko riittävästi rehellisyyttä jotta voi myöntää virheellisen päättelyn."

Ja näin tiedeyhteisö onkin yli 150 vuotta kriittisesti tarkastellut evoluutioteoriaa ja päätynyt pitämään sitä parhaana selityksenä biodiversiteetin kehittymiselle.

"Vain rehellisyyden kautta tiede voi edistyä. Juuttuminen johonkin teoriaan kiinni on pelkästään haitaksi."

Et vieläkään ole oppinut sitä yksinkertaista asiaa, että tieteellinen teoria on selitys, joka selittää alaansa kuuluvat havainnot, kokeiden tulokset, faktat ja luonnonlait. Tiede ei ole juuttunut johonkin teoriaan, vaan tieteellisiä teorioita testataan jatkuvasti juuri kuten evoluutioteoriaa ja sen ennusteita on testattu kriittisesti kokeellisesti jo yli 150 vuotta. Ja se on kestänyt nuo kokeet vähäisin muutoksin siksi, että se on totta.