Tarina Tuomiopäivästä

Kuolemattomilla Mailla kauan Neljännen Ajan jälkeen:

Kun aamulla Legolas heräsi, hän muisti surullisen asian. Tänään on se päivä jota kutsutaan Tuomiopäiväksi. Hänella olisi vielä enää muutama tunti iloita elämästä. Hän meni ulos, kävelylle metsään. Siellä hän vilkaisi viimeisen kerran Gimlin, Frodon, Samin ja Bilbon hautoja. Hän meni takaisin kaupunkiin. Hänen lapsensa olivat heränneet. "Muistatteko mikä päivä tänään on?" hän kysyi. "Tänään on se päivä kun maailma loppuu." sanoi Mithdil surullisesti. Hänen tyttär Mìriel alkoi itkeä.

Illalla kaikki kaupungista alkoivat lähteä Taniquetilille. Sieltä Valar johdattivat heidät maailman rajoille, ja haltiat astuivat Iluvatarin saleihin.

Valar asettuivat riviin ja kaikki Kuolemattomilla Mailla asuvat haltiat asettuivat heidän taakse. Valar alkoivat laulaa laulua, jossa ei ollut sanoja: "LAAAALLAAAAAA LALAAALLAAALLAAAA! AAAAALLAAAAA AALIIIIII-III-IIIIIII!...

Ja niin laulu jatkui tunteja. Kaikki haltiat tunsivat että kohta tulisi se hetki. Sitten Valar alkoivat laulaa vielä surullisemmin. Sitten laulu loppui ja Iluvatar alkoi puhua: "Maailman kaari on ollut pitkä, mutta nyt on tullut se aika, jota olemme odottaneet niin pitkään. Minä tiesin tämän päivän tulevan, kun istuin yksin tässä salissa silloin kauan sitten. Kohta Arda on vain tyhjyys. Kaikki musta ja pimeä poistuu keskuudestamme. Ajatukseni haipuvat sinne, mistä ne aikojen alussa tulivat."

Sitten Iluvatar vaipui ajatuksiin. "Hyvästi, lapseni."

Sitten maailma tayttyi tyhjyydellä, ja mitään ei enää ollut olemassa. Ikuinen rauha oli saapunut.