Toisen vanhempani kuoltua hänen omaisuutensa jäi perikunnalle ja omaisuutta ei ole jaettu.Toinen vanhempi jäi asumaan kotitilalle, jossa ei mitään elinkeino harjoitusta enää.Nyt perikunnan tililtä otetaan metsänhoito kulut(17ha) ja tietyt kulut kotitilalle.Minulle lakimies ehdottanut että tälläisissä tapauksissa olisi aina parasta jakaa vainajan omaisuus, että jossain vaiheessa tahtoo tulla sanomista yhteisestä perikunnan tilistä ja sieltä otoista.Kuten nyt jo on ilmennytkin.Sisareni mielestä voi hän ottaa sieltä tehdyt työnsä ja myös lapsiensa työt jossain määrin.Ja äitini epäilee että ei pärjäisi ja hänen rahansa loppuisi ,mutta tällä tavalla ne mielestäni aiemmin hupenee.En uskalla oikein puuttua koska saan vaan vihat päälleni.Miten te tekisitte samassa tilanteessa??
Mikä järkevin tapa toimia?
hilppaleena
11114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siis sisareni mielestä on vaihtoehto vain että se pidetään perikunnalla ja myös äitini mielestä, koska pelkää että jos omaisuus jaetaan häneltä loppuisi varat,mutta mielestäni näin ei kävisi!
Mielestäni kannattaa tehdä niinkuin lakimies neuvoo.
Sinun pitää arvioida "puhevälienne" arvo ennen sinänsä laillisten oikeuksiesi toimeenpanoa. Leski voi mm. tehdä testamentin siskolle, jolloin saat vain lakiosanasi puolet siitä mitä saisit ilman testamenttia ja lakiosaakin on aikanaan asianmukaisesti vaadittava testamentin saajalta. En yllytä noin vähäisin ongelmin vaatimaan jakoa, saati hakemaan käräjäoikeudelta pesänselvittäjän/-jakajan määräämistä tekemään toimitusjaon.
Lievempi toimi on neuvottelemalla tehdä ositussopimus jolla selkeytetään omistukset lesken (voi saada tasinkoa pesästä) ja perillisten välillä. Aviopuolisoiden yhteistä kotia koskeva lesken elinikäinen hallintaoikeus on vahva, että vain vainajan velkojat voisivat sitä horjuttaa. Niinpä asunto kannattaisi yrittää sopia kokonaan leskelle. Ellei juuri leski ole se varakkaampi niin tasingon maksaja voi määrätä millä sen maksaa.
Sorry, nyt pitää lähteä, mutta perjantaina vilkaisen mitä keljulle kuuluu.
Siis toki keTjulle, ei keljuilla.
kiitos vastauksestasi :) Mitä mieltä olet sitten siitä kun äitini halusi antaa ennakkoperintönä/lahjoittaa ?En tiedä oikeaa termiä..niin koko metsäalan sisarelleni .Sisareni olisi halunnut metsäalan ja niin että olisin myynyt hälle oman osuuteni myös.Asia kariutui siihen kun rupesin kyseenalaistamaan asiaa ja hintaa jonka olisin saanut.Minä olisin saanut sen ennakkoperinnän "summan" sitten kun äitini olisi poistunut.Meneekö se oikein ja tasavertaisesti tuollaisessa tapauksessa?Koska kuka tietää kuka täältä ensin lähtee?!Sisareni kyseenalaisti myös itse rahan riittävyyden ja mitään jakoa ei tehdä koska ne on äidin varoja.Mutta hän itse oli nostamassa rahaa perikunnantililtä omille lapsilleen.Kysyi toki asiaa minulta, että nostammeko tietyn summan lapsillemme, kun turhaan "makaa tilillä".Nyt asia ihan puissa ja koska äitini ja sisareni on asiasta samaa mieltä, niin en viitsi mennä asiaa enää puimaan.Haluaisin vaan tietää miltä asia ulkopuolisen silmin näyttää ja annanko asian vaan olla??
Et anna asian olla. Asiasi eivät todellakaan näytä menevän sinun kohdallasi oikein.
Sinua aiemmin neuvottiin kuuntelemaan lakimiestä, ja koska asia on kohdallasi noin sekaisin niin olen samaa mieltä.
Vain hatarana mielipiteenä, koska keskinäisiä fiiliksiänne en voi arvioida. Käsitin vanhempiesi olleen aviopari ilman avioehtoja, että kyse on osituksesta tasinkoineen, eikä avoparien omaisuuden erottelusta. En vieläkään yllytä vaatimaan ainakaan jakoa ja aiemmin esittämäni osituksenkin suhteen pitää arvioida myös lesken/ystävien mahdollisten toilauksien seurauksia.
Osituksen jälkeen leski ei ole pesän osakkaana häsläämässä pesän asioissa, mutta köyhempänä hän saa tasinkoa pesästä ja hän voi yksin pantata, myydä tai lahjoittaa oman omaisuutensa ketään kuulematta. Tilanteen arviointi on vaikeaa, mutta joskus on varminta antaa pesän lojua myös osittamatta, ettei em. toimet onnistu perillisten huomaamatta. Ehkä ei olekaan vain perillisten velttoutta, että jakamattomia pesiä on pilvin pimein!
Rintaperillisen saama lahja huomioidaan toki jaossa ennakkoperintönä ellei lahjakirjassa ole nimenomaan toisin määrätty. Vaikka kielto olisikin niin alle 10 vuoden takaiset lahjat saatetaan huomioida suosiolahjoina, mutta tulkinta tuppaa menemään käräjäsalin hommiksi epävarmoin tuloksin.
Jos kuitenkin halua nyt osuutesi tai myydä sen, niin omaisuus arvostetaan jakohetken käypään arvoon. Kuten edellä on neuvottu, käy lakihemmon puheilla.
"Osituksen jälkeen leski ei ole pesän osakkaana häsläämässä pesän asioissa, mutta köyhempänä hän saa tasinkoa pesästä ja hän voi yksin pantata, myydä tai lahjoittaa oman omaisuutensa ketään kuulematta. Tilanteen arviointi on vaikeaa, mutta joskus on varminta antaa pesän lojua myös osittamatta, ettei em. toimet onnistu perillisten huomaamatta. Ehkä ei olekaan vain perillisten velttoutta, että jakamattomia pesiä on pilvin pimein! "
Ööh, miksi pitäisi estää leskeä tekemästä omalla omaisuudellaan mitä tahtoo? Lesken omaisuuttahan se oma puolikkaansa ihan yleisen oikeustajunkin mukaan on. Kuten yllä on jo kommentoitu, kun rahat ovat vain pesän rahoja, silloin juuri tulee näitä ongelmia, kun asioista päättämiseen tarvitaan yhteinen tahto, ja erimielisyyksiä syntyy siitä mikä on vain pesän omaisuuden hoitokuluja, ja milloin joku yrittää sellaisen varjolla saada hyvää itselleen ("Sisareni mielestä voi hän ottaa sieltä tehdyt työnsä ja myös lapsiensa työt jossain määrin").
Eri asia on se, jos leskeä pitää suojella tekemästä tyhmyyksiä omaisuudellaan, mutta ei pesän jakamattomana pitäminen ole tällainen suojelukeino.
Mutta mitä mieltä siitä että äitini olisi halunnut ennakkoperintonä sisarelleni sen metsä alueen ja minä en vielä tässä vaiheessa olisi saanut mitään, vaan sitten lopullisessa perinnönjaossa, kun äitini poistuu.Kuinka metsänarvo nousee vaikkapa 15 vuoden aikana?Olemmeko tasavertaisia ?Minun ajatusmaailmalla tämä ei voi mitenkään olla oikeudenmukaista!Ja siksi luulen että lakimieskin ehdotti tässä vaiheessa vainajan perinnön jakoa niiinkuin se kuuluisikin mennä.Mutta äitini ja veljeni mielestä sitä ei jaeta nyt vaaan pidetään perikunnalla, josta otetaan sitten näihin talokuluihin ja työpalkat ym.Entä muutaman vuoden kuluttua kun raha hupenee ja kotitalo pitäisi pitää ja äiti tietysti saa asua siinä.Pitääkö minun ruveta pitämään omilla varoillani paikkaa kunnossa ja pystyssä.Tätä juuri en tajua sisarenikaan ajattelussa, kun kaiken voisi tehdä toisin!Luulen että äitinikään ei ymmärrä asiaa täysin kun pelkää että sisareni lopettaa "työnteon" kotitilalla .On nyt jo sanonut että hän ei ilmaiseksi tee.No ..eikö tässäkin tapauksessa olisi selvin kun vainajan perintö olisi jaettu ja teetetty se "työ" ulkopuolisella ja jokainen maksaa sitten oman osuutensa työstä.Mutta nyt se otetaan yhteiseltä perikunnan tililtä ja maksetaan sisarelleni ja hänen lapsilleen.En todella ole niitä rahoja vailla ja kyse ei ole suuriesta summasta edes mutta tämä systeemi tuntuu vaan niin väärältä.Ja siksi halusinkin kuulla täällä ihan ulkopuolisin silmin että mitä muut mieltä!Vai olenko todella se kusipää, joka ei nyt kaikkeen suostu!!?
Et ole kertonut vanhempiesi omistussuhteita. Ellei äiti omista metsälöä yksin niin hän ei voi lahjoitella puolisonsa tai yhteisiäkään varoja ennen ositussopimuksessa hänelle tulevia omistuksia. Älä suostu allekirjoittamaan mitään paperia jonka merkitystä et varmasti ymmärrä. Äidin lakiin perustuva elinikäinen hallintaoikeus koskee vain puolisoiden yhteisenä kotina ollutta asuntoa, ellei hänellä ole "kirkolla" toista asuntoa. Metsän arvoa ei voi edes veikata näkemättä puustoa ja tietenkin edes jotenkin hoidettu metsä kasvaa muutamia kuutioita/hehtaari vuosittain, joten sinulle esitetty järjestely ei vaikuta tasapuoliselta. Vain omia varojaan äiti voi osituksen jälkeen myydä, lahjoitella ja testamentata miten tahtoo ja silloinkin rintaperillisellä on oikeus lakiosaan.
Jos omat fiiliksesi ja sopukin on jo kireällä, niin joko tyydyt nykyiseen tilanteeseen tai esität rohkeasti jakovaatimuksesi tai oikeastaan pestaa asiantuntija avuksesi. Äidin kuuluisi maksaa itse asumisensa sähkö, kiinteistövero ja vuosihuollotkin, mutta tuskin ilman pelkäämääsi riitaantumista saat jo vakiintuneet tavat lain mukaisille raiteilleen. Harkitse kuitenkin toimiasi, sillä pidempien avioliittojen lesket eivät ehkä ymmärrä lasten omistavan puolisonsa jättämän perinnön.
Teidän kannattaa jakaa perintö. Olisi luultavasti kannattanut jo aikaisemminkin. Se selkiyttää tilannetta. Jos vainajan kuolemasta on useampi vuosi, omaisuus kannattaa arvioida uudelleen. Mihinkään sellaiseen ratkaisuun ei kannata suostua, että saat oman osuutesi joskus myöhemmin.
Voithan omistaa metsän yhdessä sisaresi kanssa yhtymänä. Työpalkkojen otot perikunnan tililtä ovat kyseenalaisia.
Jos äitinne on ollut köyhempi, hänelle tulee tasinkoa ja se on hänen omaa rahaansa.
Teidän pitää ensin tehdä omaisuuden erottelu vainajan ja äitinne välillä. Jos äiti on köyhempi, hänelle maksetaan tasinkoa. Sen jälkeen voit tehdä jaon sisaresi kanssa.