moi kaikille!
mun tarina alkaa näin oli kesä kun aloin jutteleen yhen jyväskyläläisen kundin kans siin vaihees mä en voinut kuvitella että maailmassa vois olla ihannempi poika me juteltiin chatis tekstailtiin ja puhuttiin puhelimes päivä kaudet sit me sovittiin et me tavattas mut kaks päivää ennen kuin meijän olisi pitäny tavata niin mulle tuli mieleen yks juttu mikä mulle oli menneisyydessä tapahtunu tämä oli niin arka asia mulle etten voinut puhuu siit sit kai mä pelkäsin et se tapahtus uudelleen joten en voinut mennä tai no en uskaltanu... en viiti kertoo mikä se oli kun en oo varma voiko tästä saada selville kuka on kirjoittanu mut sen sanon et se on pahinta mitä naiselle voi sattuu sit kun koulu alko en jaksanu tehä mitään olin vaan hiljaa kävin kuraattorin tykönä kun viimestä päivää en tiedä auttaisiko jos kertosin karille mut kai se selvintäs tilannetta mut kun se ei haluu ees puhuu mun kans mä pelkään koko aja etä teen itselle jotain. kun olen jo yrittäny monta kertaa ja melkein onnistunu tää ei johu vaan karista vaan siitä että mä tiedän et mä oon ruma ja läski nyt kun joulu loma alko aloin laihdutta siis LAIHDUTTAA että menin sellaseen kuntoon et tarvin kepit tueksi kun kävelin mut ei se auttanu en kestä sitä että muut ei haluu mua kuraattorillekin lupasin että mä kyl pärjään loman ajan mut oli vääräs tai kyl mä tiesin että en mä pärjää en vaan halunnu mitää vitun lääkärii seuraan mua mut nyt oon toista mieltä mu oli pakko kirjottaa tänne kun en pysty puhumaankaan siit
KIITTI TOSI PALJON KAIKILLE JOTKA LUKI TÄN!!!
mun tarina alkaa näin oli kesä kun aloin jutteleen yhen jyväskyläläisen kundin kans siin vaihees mä en voinut kuvitella että maailmassa vois olla ihannempi poika me juteltiin chatis tekstailtiin ja puhuttiin puhelimes päivä kaudet sit me sovittiin et me tavattas mut kaks päivää ennen kuin meijän olisi pitäny tavata niin mulle tuli mieleen yks juttu mikä mulle oli menneisyydessä tapahtunu tämä oli niin arka asia mulle etten voinut puhuu siit sit kai mä pelkäsin et se tapahtus uudelleen joten en voinut mennä tai no en uskaltanu... en viiti kertoo mikä se oli kun en oo varma voiko tästä saada selville kuka on kirjoittanu mut sen sanon et se on pahinta mitä naiselle voi sattuu sit kun koulu alko en jaksanu tehä mitään olin vaan hiljaa kävin kuraattorin tykönä kun viimestä päivää en tiedä auttaisiko jos kertosin karille mut kai se selvintäs tilannetta mut kun se ei haluu ees puhuu mun kans mä pelkään koko aja etä teen itselle jotain. kun olen jo yrittäny monta kertaa ja melkein onnistunu tää ei johu vaan karista vaan siitä että mä tiedän et mä oon ruma ja läski nyt kun joulu loma alko aloin laihdutta siis LAIHDUTTAA että menin sellaseen kuntoon et tarvin kepit tueksi kun kävelin mut ei se auttanu en kestä sitä että muut ei haluu mua kuraattorillekin lupasin että mä kyl pärjään loman ajan mut oli vääräs tai kyl mä tiesin että en mä pärjää en vaan halunnu mitää vitun lääkärii seuraan mua mut nyt oon toista mieltä mu oli pakko kirjottaa tänne kun en pysty puhumaankaan siit
KIITTI TOSI PALJON KAIKILLE JOTKA LUKI TÄN!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis mikä nyt oli ongelmasi? Ymmärrän että sulla on paha olla, et pysty tapaamaan sitä poikaa (?), etkä kertomaan sille tapahtuneista. Ja näyttipä se joku juttu järkyttäneen sun elämää aika paljon muutenkin. Mutta, minä sanoisin että voit yrittää puhua sille pojalle noista asioista. Pelkäät vai että samalla lailla tapahtuis taas jos tapaisit sen? Niin, eli jos puhuisit sille siitä, niin kyllä se ymmärtää. Tai sitten ei ymmärrä, eikä sille voi mitään. Katsot miten se reagoi kun kerrot sille tuollasen "salaisuutes".
Ja lopeta se laihduttaminen (tai sitten opettele laihduttamaan kohtuudella). Suurin osa siitä että "muka olet ruma ja läski tjm." on sinun pääsi sisällä. Varmaankin se poika hyväksyy sut sellaisena kuin olet, ja jos ei, niin taaskaan sille ei voi mitään. Mutta ei tarttekkaan, koska sillon se ei ollu sopiva sulle alkujaankaan.
Tsemppiä! :)
Ps. tekstisi lukeminen oli yhtä helvettiä, opettele käyttämään pisteitä.
Tekstistä kyllä huomaa, että sinulla on paha olla, ja tottakai se on hyvä purkaa eikä pitää sisällään.
Mutta älä laihduta. Itse olen käynyt läpi syömishäiriön, jonka aikana paino heittelehti, eikä se näin jälkeenpäin ajateltuna ollut yhtään kaunista katsottavaa. Kun vaan olet vahva ja annat ihmisten auttaa, autat samalla itseäsi. Itsensä satuttaminen ei auta yhtään, se päinvastoin pahentaa tilannetta, joten ota järki käteen äläkä laihduta tai satuta itseäsi. Koeta ajatella positiivisesti, onhan sinulla ainakin tämä Kari, joka on positiivista elämässäsi. Koeta ajatella valoisammin edes hänen takiaan, koska jos hän kerran sinusta välittää, hän ei tahdo, että sinulle tapahtuu mitään pahaa ja ennenkaikkea, että satutat itse itseäsi.
(Henkilökohtaisesti voin sanoa syömishäiriööni liittyen, että pettämisen ja jättämisen ohella itsensä satuttaminen on suhteessa toiselle osapuolelle yhtä paha ja kipeä asia - kun näkee itselleen tärkeän ihmisen kärsivän).
Kuitenkin, kannattaa puhua jollein, eikä pitää asioita itsensä sisällä. Puhuminen auttaa suurinta osaa ihmisistä, se on fakta. Joten puhu - se luultavasti auttaa sinuakin. Ei siitä ainakaan haittaa ole, sitäpaitsi esimerkiksi kuraattori ei edes saa kertoa asioistasi kenellekään. Saat purettua tunteitasi, ja ehkä pystyt vielä kertomaan tälle Karillekin asioista. Minullakin oli melko vaikea yläasteaika, mutta siitä olen kertonut poikaystävälleni, ihan senkin takia, että hän ymmärtää minua ja tietää asioista. Kertominenkin luultavasti vain lähentää sinua ja Karia, ja olen melkein varma, että jos Kari oikeasti sinusta pitää, hän arvostaa sitä, että avaudut hänelle. Hän voi myös auttaa sinua pääsemään vaikeista asioista yli, uuden ja paremman elämän alkuun.
Tsemppiä ! :)
jos se poika on jyväskyläst ja mä raahest ja se sillon tuli mun tykö sielt nin en usko et se haluu ees puhuu mun kans