Issu tuolla seropipalstalla jo ehdotteli, että lopetetaan ainainen kärhämöinti, kun maailmassa on niin paljon muutakin murehdittavaa. Niinpä ajattelin, että miten olisi, jos välillä puhuttais jostain ihan muusta. Välillä jotain iloista ja hauskaa.
Ainakin meillä koirien kanssa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Osa jutuista on hauskoja ja niitä nauretaan porukalla, osasta taas ollaan ihan hiljaa, kun nolottaa. Siitä tuli mulle mieleen, että onko teille muille sattunut koirien kanssa jotain sellaista, mistä ette kehtaa kertoilla ihan yleisesti?
Voin kertoo meiltä yhden esimerkin tällaisesta. Tästä on noin vuosi aikaa, kun kaverini kanssa päätettiin viedä koirat välillä jonnekkin uuteen paikkaan juoksemaan. Paikaksi keksittiin vähän matkan päässä oleva metsästysseuran mökki. Lenkkeily sujui oikein hyvin, mutta kun oli aika lähteä kotiin, oli multa toinen koira kadonnut. Lopulta se ilmesty liiterin takaa raahaten jotain suurta mukanaan. Järkytys oli melkoinen, kun tajuttiin sillä olevan mukana kokonainen hirvenpää sarvineen kaikkineen. Koira oli onnessaan, metsästyskoira kun on ja oli nyt saanut ekan "saaliinsa". Saaliista ei tietenkään helpolla luovuta ja minähän siellä karjuin koiralle turpa punasena, kun en iljennyt lähelle mennä. Olin ihan viimesilläni raskaana ja kaverini pyörtyy jo pelkästä veren näkemisestä, eli oltiin varmaan melkoinen näky siellä, kun koitettiin saada koiraa jättään saaliinsa yli kymmenen metrin päästä kiljumalla. Lopulta koira saatiin houkuteltua autolle, missä muut jo odottivat. Sitten ei muuta kuin paettiin paikalta ja pää jäi sinne keskelle pihaa.
Tuosta tapauksesta ei monille kerrottu, kun meitä nolotti se pään jättäminen keskelle pihaa, mutta ei meistä kummastakaan ollut sitä minnekkään raahaamaankaan. Isäntäkin kehui meitä melkoisesti...
Eli siis onko muille sattunut vastaavia juttuja, joista mielellään vaikenette? Juu, ja anteeksi vaan te metsästysseuran ihmiset, nyt se on tunnustettu.
Ainakin meillä koirien kanssa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Osa jutuista on hauskoja ja niitä nauretaan porukalla, osasta taas ollaan ihan hiljaa, kun nolottaa. Siitä tuli mulle mieleen, että onko teille muille sattunut koirien kanssa jotain sellaista, mistä ette kehtaa kertoilla ihan yleisesti?
Voin kertoo meiltä yhden esimerkin tällaisesta. Tästä on noin vuosi aikaa, kun kaverini kanssa päätettiin viedä koirat välillä jonnekkin uuteen paikkaan juoksemaan. Paikaksi keksittiin vähän matkan päässä oleva metsästysseuran mökki. Lenkkeily sujui oikein hyvin, mutta kun oli aika lähteä kotiin, oli multa toinen koira kadonnut. Lopulta se ilmesty liiterin takaa raahaten jotain suurta mukanaan. Järkytys oli melkoinen, kun tajuttiin sillä olevan mukana kokonainen hirvenpää sarvineen kaikkineen. Koira oli onnessaan, metsästyskoira kun on ja oli nyt saanut ekan "saaliinsa". Saaliista ei tietenkään helpolla luovuta ja minähän siellä karjuin koiralle turpa punasena, kun en iljennyt lähelle mennä. Olin ihan viimesilläni raskaana ja kaverini pyörtyy jo pelkästä veren näkemisestä, eli oltiin varmaan melkoinen näky siellä, kun koitettiin saada koiraa jättään saaliinsa yli kymmenen metrin päästä kiljumalla. Lopulta koira saatiin houkuteltua autolle, missä muut jo odottivat. Sitten ei muuta kuin paettiin paikalta ja pää jäi sinne keskelle pihaa.
Tuosta tapauksesta ei monille kerrottu, kun meitä nolotti se pään jättäminen keskelle pihaa, mutta ei meistä kummastakaan ollut sitä minnekkään raahaamaankaan. Isäntäkin kehui meitä melkoisesti...
Eli siis onko muille sattunut vastaavia juttuja, joista mielellään vaikenette? Juu, ja anteeksi vaan te metsästysseuran ihmiset, nyt se on tunnustettu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuli heti mieleen, jos sen tohtii tässä kertoa. Tapahtumahetkellä ei kylläkään juuri naurattanut.
Kauan sitten kun oltiin vaimon kanssa, kröhöm, lapsentekopuuhissa ja makkarin ovi oli jäänyt auki. Silloinen seropimme vauhkoontui näistä rakkauden tuoksuista ja hyppäsi sänkyymme. Siihen loppui leikit siltä erää ja ovi pysyi vastedes visusti kiinni. Eipä ole tullut keneltäkään kyseltyä onko vastaavia kokemuksia, vai lieneekö meidän koira ollut vähän erikoinen.
Noloja tilanteita on sattunut useestikin, mut yks on jääny mieleen elävästi... Joskus nuorempana (n.18v.) minulla oli uusi suhde erääseen jätkään meneillään. Yön puuhasteltuamme heräsimme aamulla silloisella yksiölläni ja huomasimme poikakaverini alushousujen kadonneen... No, löytyiväthän ne sitten - sakuni pediltä litimäriksi imeskeltyinä ja pilalle purtuina :p. Joutui jätkä ilman alkkareita lähtemään töihin...
Minulla ja koirallani on pieniä erimielisyyksiä siitä asummeko autossa vai talossa. Koirani asuisi autossa. Tänään kun tulimme koirapuistosta oli taas edessä koiran saaminen ulos autosta. Niin kuin aina yritin ensin että jospa tuo ihan vaan tulisi kun minäkin nousen autosta. Ja niinkuin ennenkin, ei tullut. Joten tilanteeseen sangen kyllästyneenä avasin molemmat etuovet, sukelsin kuskin puolelta sisälle, hanttarin puolelta ulos ja työnsin mennessäni ulos koiran joka samantien yritti sännätä takaisin autoon. Siinä sitten toisella kädellä työnsin sakemannin kokoista koiraa loitommalle ja ovea toisella kädellä ovi kiinni. Kilpajuoksu kuskin puolelle jossa vielä ovi oli auki. Se kiinni nopealla potkulla ennen kuin koira ehtii takaisin sisälle :).. Noloa ehkä, mutta tulipahan koira ulos autosta!
Onhan niitä tässä matkan varrella sattunut mielin määrin naurettavia ja ei niin naurettavia juttuja. Tämä tapahtui näyttelyssä vuosia sitten: odottelimme kehän urokseni kanssa kehän reunalla jatkokilpailua. Huumori ei oikein kukkinut sinä aamuna edellisillan grillijuhlien jäljiltä ja jotain äkäisesti siinä sällille sanoin. Tais tuumailla silloin, että ha-haa äiti tää vielä kostetaan. Seurasin niin intensiivisesti kehän kulkua, etten ensin oikein edes ymmärtänyt mitä tapahtui. Jalassa vain alkoi tuntumaan lämpimältä...ja kostealta. Kun katsahdin alas, niin hertsileili, sälli kusee suoraan mun mokkasiiniin. Mieleen tuli ounou, näkikö tuomari. Tottakai näki, nehän näkee kaiken ;)) ja ilmeensä oli kyllä...nii-in olihan se. Vaan kun sitten mentiin jatkoon, niin olihan se nyt kiva juosta, kun toinen kenkä lotisi kusesta ja tuntui ihan siltä että kaikki olisivat sen litinän lätinän ja lotinan kuulleet.
Issulla kusta kengässä,mutta mulla oli sitä ihan itteensä housuissa,siis koiran :)
Eipä tästä nyt aikaa ole kun vasta viikko pari,kun meidän vanha pappa sai mahansa sekaisin jostain.Herran etuoikeuksiin kuuluu saada nukkua minun sängyssäni.Siellähän se koisasi umpiunessa minun peittoni alla jalkopäässä,kun yhtäkkiä tuntuu jotain lämmintä minun takapuolessani.
Siinä kun sitten peittoa nostin niin totuus valkeni,koirakin katsoi hölmön näköisenä,että hups mites tässä nyt näin kävi.Sieltä sitten kömmin ylös paskan keskeltä ja eikun suihkuun.Oli kyllä kuvottava kokemus!
Haju oli aivan sanoin kuvaamaton,mutta niin oli kyllä isännän ilmekin,kun hänelle valkeni mitä oli tapahtunut.Jaksaa varmaan kettuilla aiheesta lopun ikäni,naureskelee vaan,että syytä sinä koiraa...
Tää vetää kyllä vertoja kaikille aiemmille. Itse en nyt jaksa keksiä mitään. Ei ku hei voisin kertoakin yhden. Eli oli tyttäreni syntymäpäivät, kakku valmiina pöydällä ja menimme sitten vastaanottamaan vieraita. Kun tulimme vieraiden kanssa takaisin, niin joku huomautti, että ettekö kerenneet kakkua kuorruttamaan. Katsoin kakkua. Voi hemmetti, koira oli nuollut kaikki kermavaahdot kakun päältä. Ei ollut koskenutkaan kakkuun, mutta kermat olivat kyllä hävinneet. Etsein koiraa niin se oli sängyn alla "peloissaan" ja nuoleskeli huuliaan.
Oltiin joku vuosi sitten pururadalla koiraani lenkittämässä ja meitä vastaan juoksi vanha paappa (tuli mutkan takaa.) Koira kiskaista paappaa kohti ja taisi päästä pari haukahdustakin. Paappa taisi hieman säikähtää isohkoa koiraani ja juoksi ojaan ja kaatui sinne.
Kyllä lujaa nolotti, vaikka paapalle ei käynyt mitään jatkoi sitten juoksemistaan. Hetken päästä samainen paappa tuli uudestaan vastaan. Pistin sitten koirani kiltisti istumaan viereeni ettei paappa enää pelkäisi.
Joskus aikoinaan kun olin sellainen touhuava pikkulikka, niin näin yksin juoksentelevan koiran jollakin tiellä. Koira antoi ittensä kiinni kiltisti ja aloin roudaamaan sitten sitä kaverini kanssa poliisiasemalle päin.
Se oli kuitenkin varsin hankalaa, sillä koiralla ei ollut mitään pantaa tmv, ja keskellä kaupunkia sitä ei viitsinyt jättää yksin. Olisi kuollut muuten varmasti auton alle.
Mentiin sitten kotiin, ja jätin koiran oven eteen odottamaan kaverini kanssa, kun kävin hakemassa entisen koiramme remmin ja pannan.
Sillä välin koira oli haistanut piparipaketin olohuoneen pöydältä ja hyökkäsi olohuoneeseen jättäen mojovat tassunjäljet eteisestä olohuoneeseen. Sitten kun kaverin kanssa yritettiin houkutella sitä ulos, niin se istahti valkoiselle matolle jättäen oikein kivan paskaviirun jälkeensä. Siinä sitten laitettiin koira terassille sanomalehtien kanssa makoilemaan ja alettiin siivoamaan. Matosta sitä paskaa ei tosin saanut irti, joten päätimme fiksuina tyttöinä kääntää maton. Paskaviiru taitaa vieläkin olla isäni olkkarin matossa.. xD
Jotenkin sitten päästiin poliisiasemalle, ja tyypit käskivät päästää sen irti, kun eivät enää hoida löytöeläinten kuljetuksia helsingin eläinsuojeluyhdistykseen..
Kaiken vaivan palkkana oli kivat poliisipinssit..
Stoori oli hulvaton, mutta yks asia jäi vaivaamaan: Miten poliisit voivat käskeä päästämään karanneen koiran irralleen juoksentelemaan liikenteen sekaan!? Sehän on riski autoilijoillekin. Puhumattakaan siitä, että harvoin eksyneet koiraparat osaavat varoa autoja. Moraalitonta, epäeettistä, julmaa... Arvostus poliiseja kohtaan laski piirun verran.
Tuli vain mieleen...
Mitähän nolouksia koirani on aiheuttanut..
Hameelleni on kussut keskellä tupaten täyttä koirapuistoa, silloin olisin voinut vajota maan alle selitellessäni ettei se koskaan ennen ole näin tehnyt..
Kerran sen ollessa pentu juoksutin sitä irti eräällä niityllä, jalkapallokentän läheisyydessä. Luulin sen vielä pysyvän pentumaiseen tapaan lähettyvillä, mutta pallopeli kiinnosti liikaa! Kun saluki säntäilee täyttä vauhtia laajan jalkkiskentän laidalta toiseen palloa jahdaten, sitä on melkoisen vaikea saada kiinni! Ensin yritin normaalia kikkaa, huutelua kaukaa ja pois päin kävelyä, mutta kohta tajusin että sitä on pakko mennä pyydystämään itse kentälle.. paikalla poikien nappulaliiga ja isät valmentamassa! Aikani sain siellä kiroilla ennen kuin suunnilleen hännästä nappasin kiinni, mutta ihmeiden ihme oli etteivät isät raivonneet minulle, nauroivat vain että koirani on ollut entisessä elämässään jalkapallonpelaaja!
Tämä tapahtui vuonna 95, jolloin meidän Kassu oli puolivuotias nulikka, ja opetteli parhaillaan nostamaan jalkaa, isoilta pojilta kun otti mallia. Oltiin siinä ulkoilemassa, kun tuttu narttupentu tuli vastaan, ja laskimme lapset leikkimän. Noin puolisen tuntia ne jaksoivat juosta ja temmeltää, mutta sitten tytölle tuli väsy ja se heittäytyi maahan lepäämän. Kasper näki tilaisuutensa tulleen! Ja siihenhän se nosti jalkaa, tyttöpennun päälle! Onneksi seisoin niin lähellä, että ehdin tyrkätä pojan kauemmas, ettei tyttö saanut niitä pissoja päälleen!
Se on todella jäänyt mieleen...
Kerran korapuistossa olimme Napin kanssa, ja siinä useampi koira leikki keskenään. Juttelin muiden omistajien kanssa niitä näitä, kuten tapana on, kun äkkiä huomioni kiinnittyi hieman kauemmas juttukaverini taakse. Siellä koirani meni, ja astui kaikki muut koirat... Siinä sitten naama punaisena selittelemään, että kyllä tuo on tyttö, uskokaa pois...
Oikeaa johtajatason käytöstä, heh heh hee...
Jumbon ja Napin kanssa taas on sattunut näitä tyypillisiä kakka/pissa kommelluksia, että toinen menee sotkemaan sinne samaan ja saa lopulta pissat tai kakat kuonolleen.. Olen jo oppinut välttämään näitä tilanteita!
Koirien kanssa on niin hauka touhuta! :))