Mitä restonomiopinnoista jäi käteen?

Jäi muutaman tuhannen euron opintolaina. Ja se todistus.

Opintolaina, loputon vitutus kun tuli petetyksi ja pitkäaikaistyöttömyys kun ei ole ammattia.

Myin rakkaan harrasteautoni rahoittaakseni opinnot, ja sen jälkeen 4 vuotta tili tyhjänä kortistossa kun kukaan ei kutsu edes työpaikkahaastatteluun. työkkäri lykkäsi siinä välissä pakkokurssille kun piti työttömyyttä omana syynäni. Mitäs itse luulet, mitkä on tunnelmat ?

Mistä johtuu että monen restonomiksi valmistuneen tuntemukset ovat juuri tuota että vituttaa ja töitä ei saa ja koulu tyhjänpäiväistä. Kun amk:den sivuilta katselee niin siellä aina kirjoitetaan, monipuolisia osaajia joille on kaikki mahdollisuudet edessä. Mutta totuus on ilmeisesti toisenlainen. Miksi sitten on restonomikoulutus jos sillä pääsee sellaisiin tehtäviin mihin amiksen matkailuvirkailijakin pääsee?

Itsellä jäi kesken toisen vuoden aikana. Alkoi tuntua siltä ettei siitä olisi jäänyt paljoakaan käteen. Paljon varmasti riippuu aiemmasta työkokemuksesta ja taustasta. Jos on paljon kokemusta alalta on se lähinnä vähäistä hyötyä, asioita jotka täytyy sitten opetella itse jos ei koulussa käynyt. Mutta koulu oli kyllä naurettavan helppoa, lähinnä vaivalloista suuren raporttimäärän takia. Opiskelun vaativuus muuten erittäin alhaista eli jos vaan on kärsivällisyyttä niin helposti restonomilinjalta hyvin arvosanoin valmistuu.

En nyt sanoisi ainakaan meidän koulun kohdalta noin, että helppoa. tuo Vaivalloinenkin on vähän outo sananvalinta. Onhan opiskelusta yleensäkin missä vaan vaivaa että lainaa kirjoja, kopioi, referoi, käy koululla, opettelee systeemit, paikat, käytännöt, kaikenlaiset maksut, kortit, vierailuja, ryhmätyöt, kokeita, esityksiä, luentoja, pieni opintotuki, rahattomuutta jne. Oli se mielenkiintoistakin. Meillä lopetti opinnot 5 oppilasta 18 sta luokassa ja sama rinnakkaisryhmässä. Se on aika paljon. Ensin niillä alkoi tuleen hylsyjä kursseista, sitten niitä tipahteli puolen vuoden välein yksi kerrallaan pois.

Varsinainen huijaus oli mielestäni kuitenkin se, että melkein viimeiseen vuoteen asti kaikkialta annettiin ymmärtää että töitä on, ja alalla kaivataan meidän osaamista. Harjottelupaikkojen saamisen ollen kummallisen vaikeaa, alkoi koko totuus vähitellen valjeta ja sitä oli jo ns. toisella puolella kuuta menossa, eli ei siinä hanskoja enää tiskiin lätkäistä kun siihen asti lennetty. Valmistuminen oli katkeransuloinen hetki, kun osa jätti paperit roikkumaan ettei cv ssä ole työttömyyttä ennen kun löytävät jonkun siivoojatyön tms. päättäjäisjuhlat oli peruttu koulun säästöohjelman takia. Todistukset haettiin vähin äänin toimistolta. Työhakemukset ei tuottaneet edes pienintä lupausta, edes muista kaupungeista ja heti jälkeen valmistumisen. Työttömyystoimisto alkoi ptämään meitä alanvaihtotapauksena vuoden päästä ja lykkimään pakkokursseille. huijattu olo, kun 3,5 vuoden työn jälkeen työttömyyskortisto on restonomin ainoa kohtalo. Satoja hakemuksia, ja pohjanoteerauksena en kelpaa edes porrassiivooja paikan työhaastatteluun. Siinä os. viittaa kevään yhteishakuna restonomiopintoja miettiville.

Oikeastaan ei juuri mitään, ainoat tehtävät mitä matkailualalta on tullu vastaan on nimenomaan hotellin respan työt. Eli jos nyt valitsisin, niin respaopinnot mielummin. Sinnehän restonomeista muutenkin suurinosa päätyy ja saa samaa palkkaa kuin pelkän respatyöntekijän palkka.