Taas lueskelin näitä uusia viestejä, nyt esim siitä kun joku ei voi sietää miehensä lasta. Mulle tuli heti huoli siitä että miten minun lasten uusi "äitipuoli" heihin suhtautuu ja minkälaisia tunteita lapset siellä kokevat. Mietintään meni myös se että mitä ajattelee minun uusi miesystäväni, me emme tosin asu yhdessä. Minä itse äitinä, reagoisin kai niin että jos ei jaksa olla minun lasten kanssa ei tarvi jaksaa olla minunkaan kanssa, eli lapset menee kyllä kaikkien edelle. Tosin en missään nimessä vaadi että mieheni heitä rakastaisi mutta en kestäisi jos hän kertoisi tuntevansa vihamielisiä tunteita. No onneksi näin ei vielä ainakaan ole, mutta nyt pelko itää,koska luen minkälaisia tunteita ihmiset täällä kokevat.
En tiedä miksi tämäkään tuli kirjotettua, mutta helpotti ainakin vähän.
En tiedä miksi tämäkään tuli kirjotettua, mutta helpotti ainakin vähän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uusperheissä koetaan usein moninaisia tunteita, varsinkin alussa, kun kaikki vasta "hakevat" paikkaansa kuviossa.
Toisen lasta ei tarvitse rakastaa, eikä rakkasu vaatimalla tulekaan, mutta sietää täytyy ja hyväksyä.
Vihamieliset tai ristiriitaiset tunteet eivät tarkoita, ettei hyväksyisi, taikka ettei osaisi kohdella ja käyttäytyä hyvin.
Ymmärrän oikein hyvin, että aina ei toisen lapsia jaksa, hurskastelua on väittää, ettei omiinkin josksu hermostuisi. Perhe-elämä ja vanhemmuus on myös voimia vaativaa hommaa.
Joten älä ihmeessä asiaksesi ala kasvattamaan ahdistusta asioista, jotka eivät ehkä olekaan "sen väärttejä".
Luota siihen, että kaikki osapuolet ovat aikuisia.
olet oikeassa, järkevästi yleensä ajattelen, ja luotan kyllä siihen että kaikki loppuen lopuksi ovat aikuisia. Tais olla joku hetkellinen ahdistuskohtaus vaan päällä. :)