Kiimainen orjatyttöni

Siinä hän istui nyt edessäni: tiukasti penkkiin sidottuna, leuka rintaansa vasten. Tyttö nukkui varmaan edelleen, hän kuului hengittävän tasaisesti nenän kautta. Odotin…

Noin tunnin kuluttua hän alkoi heräillä. Pää nousi jälleen ylös. Heikko ja säälittävä mumina täytti pian kylmän ja kostean huoneen. Hän hytisi kylmästä. Nousin paikaltani. Tyttö säpsähti kuulleessaan jonkun liikkuvan huoneessa. Astelin hitaasti hänen luokseen.

– Otan siteen pois suultas, jos oot hiljaa, sanoin kylmästi.
– Ymmärrätkö? kysyin ja tartuin häntä niskasta.
Tyttö nyökkäsi pelästyneenä. Avasin siteen ja heitin sen sivuun. Tyttö henkäisi syvään ja kysyi sitten peloissaan:
– Mi-Mitä tää on?

– Mä käskin olla hiljaa! sihahdin julmasti.
– A… A-Anteeks… Mä unohdin… hän alkoi selitellä hiljaa.
– Nyt se suu kiinni, komensin ja tyttö vaikeni oitis.
Tarkkailin häntä jälleen tovin.

– Mä otan tän siteen pois myös sun silmiltäs, mutta muista, ei sanaakaan! Sulla ei oo lupa nyt puhua, sanoin murhaavasti.
Tyttö oli hiljaa.

– Ymmärrätkö? Nyökkää, jos ymmärrät, älä puhu! sähisin.
Tyttö nyökkäsi peloissaan.

Revin siteen pois hänen silmiltään. Huoneen ainoa valo, katosta roikkuva hehkulamppu valaisi kehnosti kellarinhuonettani, silti tytöllä kesti hetken tottua siihen. Roikkuihan lamppu toisaalta aivan hänen kasvojansa edessä…

Tuijotin tyttöä hetken katseella, joka olisi voinut tappaa. Tyttö katsahti minua, selvästi peloissaan. Tyytyväisenä läpsäisin paksua mustaa sauvaani mustien PVC-housujen verhoamaa pohjettani vasten.

– Haluut kai tietää, miksi olet täällä? kysyin sitten.
– Niin…

– Sanoinko mä sulle jotain just äsken? Sä et saa puhua! karjaisin.
Tyttö painoi päänsä alas. Kyynel valui pitkin hänen poskeaan.
– Nyökkää, jos haluat sanoa kyllä, murahdin.
Hän nyökkäsi.

– Sanaa “ei” sun ei tarvitsekaan käyttää, en nimittäin hyväksy sitä sanaa, ainakaan sulta, naurahdin julmana.
Tyttö katsahti nopeasti minuun.
– Kun mä käsken jotain, sä teet sen. Sanaa “ei” mä en siedä, tiedä se, jatkoin.
Tyttö niiskaisi hiljaa.

– Mä annan sun puhua nyt vähän aikaa. Mutta jos alat huutaan… uhkailin ja läiskäytin taas paksua sauvaa pohjettani vasten.
– Mi-mitä tää kaikki oikein on? hän kysyi peloissaan.
– Se tulee selviään sulle kyllä, mutta niin kuin mä sanoin, sä tuut tekeen asioita, joita mä käsken sun tehdä, selitin.

– Mi-mitä asioita? tyttö kysyi vavisten.
– Se selviää sulle kyllä.
Tyttö vapisi hetken paikallaan.

– Ethän tee mulle mitään pahaa? hän kysyi sitten kostein silmin.
– Riippu susta itsestäs. Jos sä teet jotain tyhmää tai et tottele mua, sä saat siitä rangaistuksen. Niinpä mä neuvoisin sua tekeen pelkästään sitä, mitä mä käsken.
Tyttö vaikeni hetkeksi.

– Voih… Mitä tää nyt… Milloin mä oon edes joutunut tänne ja miksi? hän kyseli hiljaa ja katseli ympärilleen.
En vastannut mitään. Tyttö katsoi minua arasti ja kysyi nyt:
– Ethän satuta mua?
– Katsotaan nyt. Jos oot kiltti, niin en ehkä sitten, hymähdin.

Tyttöä puistatti.
– Älä tee… hän aloitti.

– Sä et saa puhua enää, ellen mä erikseen käske, katkaisin.
Tyttö vaikeni heti. Kiltti tyttö, toistaiseksi…
– Mikä sun nimi on? Puhu! komensin.

– E…Emma…
– Ikäs?
– Kuustoista, kohta seitsemäntoista.
– Pituus ja paino? jatkoin uteluani.
– Öh… Noin 158 cm ja 42 kg.
– Seurusteletko sinä?
– E-en… En oo koskaan…
– Oletko ikinä harrastanut seksiä kenenkään kanssa? kysyin sitten suoraan.
– Mitä…
– Mä olen se, joka kysyy! karjaisin.
– A… a-anteeks… öh… En oo… Mä en oo ikinä, Emma sönkötti.

Nyökkäsin tyytyväisenä. Olinkin toivonut neitsyttä ja se Emma epäilemättä oli. Astuin hänen eteensä ja annoin hänen nähdä minut nyt paremmin.

Ylläni oli musta PVC-asu: kireät housut ja toppi. Kädessäni oli edelleen paksu musta PVC-sauvani, jonka toisessa päässä oli muutama nahkainen suikale, tarvittaessa se toimittaisi siis myös ruoskan virkaa… Mustat niittikoristeiset saappaani peittivät jalkojani. Olin vastikään värjännyt hiukseni korpinmustaksi, se korosti edelleen maidonvalkean ihoni valkeutta...

Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.nettiporno.net/kiimainen-orjatyttoni/