En tiedä miten tämän kertoisin, mutta miniäni käy mun hermolle.
Alkoivat poikani kanssa vartoomaan vauvaa ja heillä kun ei isommin ole tuota rahaa koskaan ollut niin ajattelin auttaa...ostettiin vaatteita, vaippoja, baby sitteriä, kylpyammetta jne jne.
Ennen kun luovutin tavarat niin sanoin ota mitä haluat, jätä loput, lahjoitan ne sitten eteenpäin. Ei mitään, kaikki kelpas kiitos sanan kera.
Jossain välissä kävimme siellä kahvilla ja huomasin että ostamaani sitteriä ei näy missään, ei myöskään hoitotasoa.. vaan tilalla oli uudemmat.
Toivat meille myös laatikollisen vaatteita säilytettäväksi koska omat tilat oli niin pienet...
Raskausaika oli jo lopuillaan ja kysyin miniältä kolmannen kerran koko raskauden aikana" kuinka sinä voit" jumalauta se olikin virhe, sain sellaisen ryöpyn niskaani jossa ilmoitettiin että kysy sun pojaltasi, minä olen kyllästynyt vastaamaan kun koko ajan kysellään.
No itkuhan multa pääsi, kyll mä niin mieleni siitä pahoitin.
Lopulta tuli se päivä kun pikkuinen näki päivänvalon ja synnytys meni hyvin..koko pikku perhe aloitti uuden elämän ja aattelin että nyt alkaa uusi aikakausi mummuna.
Hommattiin sairaalasta perhehuone jolla estettiin samalla poikani varpajaisten pito, jotka olisi varmaan halunnut pitää.
meni pari viikkoa ja kaikki tuntui rullaavan, käytiin katsomassa pikku perhettä ja vietiin vauvan maitoa ja vaippoja ja kyseltiin kuulumisia. kaikki ok.
Kunnes yhtenä päivänä luin fb:sta kun poikani anoppi meni kauppaan ja osti vauvalle uuden kylpyvannan koska se minkä olin ostanut oli huono, samoin miniäni oli "unohtanut" että minulla olisi varastoituna myös isompi ja kauniinpi.
Pari viikkoa sitten ilmoittivat ristiäisistä, kysyin onko jotain miten voimme auttaa
saatiin vastaus miniältä "en tiedä itsekkään vielä, miten mikäkin menee" ok ilmoittee kun tiedät.
kysyin
-onko pöytäliinat
- ei oo
-voin lainata
-ei tarvita, saaaankin ne äitini työmaalta, niin menevät sinne sitten pesuunkin.
-onko kastemaljaa ?
-ei
-mulla olisi
- ei tarvita, lainaamme seurakunnalta.
no sitten tää viimeinen miniä oli laittanut ilmoituksen että haluaa ostaa vauvalle vaatteita, kysyin että katsonko tuosta laatikosta sopivan kokoisia ja niin päin pois
-ei tarvi ostan meille toiset.
avasin laatikon ja huomasin että siellä on noin 70% niistä vaatteista mitä aikoinaan hommattiin, ihan hyväkuntoisia ehjiä vaatteita.
en haluaisi haukkua moittia miniääni, mutta en myöskään tiedä kuinka sen hänen käytöksen ja vastaukset apuuni toisin julki pojalleni tai miniän äidille, mummolle ym:lle että me auttaisimme, mutta kun ei kelpaa.
Alkoivat poikani kanssa vartoomaan vauvaa ja heillä kun ei isommin ole tuota rahaa koskaan ollut niin ajattelin auttaa...ostettiin vaatteita, vaippoja, baby sitteriä, kylpyammetta jne jne.
Ennen kun luovutin tavarat niin sanoin ota mitä haluat, jätä loput, lahjoitan ne sitten eteenpäin. Ei mitään, kaikki kelpas kiitos sanan kera.
Jossain välissä kävimme siellä kahvilla ja huomasin että ostamaani sitteriä ei näy missään, ei myöskään hoitotasoa.. vaan tilalla oli uudemmat.
Toivat meille myös laatikollisen vaatteita säilytettäväksi koska omat tilat oli niin pienet...
Raskausaika oli jo lopuillaan ja kysyin miniältä kolmannen kerran koko raskauden aikana" kuinka sinä voit" jumalauta se olikin virhe, sain sellaisen ryöpyn niskaani jossa ilmoitettiin että kysy sun pojaltasi, minä olen kyllästynyt vastaamaan kun koko ajan kysellään.
No itkuhan multa pääsi, kyll mä niin mieleni siitä pahoitin.
Lopulta tuli se päivä kun pikkuinen näki päivänvalon ja synnytys meni hyvin..koko pikku perhe aloitti uuden elämän ja aattelin että nyt alkaa uusi aikakausi mummuna.
Hommattiin sairaalasta perhehuone jolla estettiin samalla poikani varpajaisten pito, jotka olisi varmaan halunnut pitää.
meni pari viikkoa ja kaikki tuntui rullaavan, käytiin katsomassa pikku perhettä ja vietiin vauvan maitoa ja vaippoja ja kyseltiin kuulumisia. kaikki ok.
Kunnes yhtenä päivänä luin fb:sta kun poikani anoppi meni kauppaan ja osti vauvalle uuden kylpyvannan koska se minkä olin ostanut oli huono, samoin miniäni oli "unohtanut" että minulla olisi varastoituna myös isompi ja kauniinpi.
Pari viikkoa sitten ilmoittivat ristiäisistä, kysyin onko jotain miten voimme auttaa
saatiin vastaus miniältä "en tiedä itsekkään vielä, miten mikäkin menee" ok ilmoittee kun tiedät.
kysyin
-onko pöytäliinat
- ei oo
-voin lainata
-ei tarvita, saaaankin ne äitini työmaalta, niin menevät sinne sitten pesuunkin.
-onko kastemaljaa ?
-ei
-mulla olisi
- ei tarvita, lainaamme seurakunnalta.
no sitten tää viimeinen miniä oli laittanut ilmoituksen että haluaa ostaa vauvalle vaatteita, kysyin että katsonko tuosta laatikosta sopivan kokoisia ja niin päin pois
-ei tarvi ostan meille toiset.
avasin laatikon ja huomasin että siellä on noin 70% niistä vaatteista mitä aikoinaan hommattiin, ihan hyväkuntoisia ehjiä vaatteita.
en haluaisi haukkua moittia miniääni, mutta en myöskään tiedä kuinka sen hänen käytöksen ja vastaukset apuuni toisin julki pojalleni tai miniän äidille, mummolle ym:lle että me auttaisimme, mutta kun ei kelpaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten se perhehuone estää varpajaisten pidon? Ehtiihän sitä lasta kavereiden kanssa juhlia myöhemminkin, vai mitä...