Upseeri ja herrasmies luontokuvaajana

Jarmo Nieminen: Aarresaaret

Kokemusperäinen mielikuvani luontokuvaajasta perustuu monen eturivin kuvaajan tuntemiseen tavarantoimittajan ja luotottajan näkökulmasta. Prototyyppi on ilmiasultaan hieman kuiva metsien mies, jäntevä ja rähjäinen. Usein sen näköinen kuin olisi yöpynyt pari viikkoa metsässä. Kuten olikin. Kliseet saavat kyytiä kun tutustuu everstiluutnantti evp Niemisen uudehkoon luontokirjaan Helsingin ympäristön saarista. Upseeri ja herrasmies on habitukseltaan ennemmin hylje kuin kurki ja asuun saattavat kuulua isot kunniamerkit ja upseerin juhlauniformu kun pitää kiireesti juosta sen oikean valon perään kesken Maanpuolustuskurssin avajaisten.
Kuvaajana Nieminen on taitava sekä teknisesti että näkemyksellisesti ja tarinan kertojana erinomainen. Ei laitefiilistelyä, ei yliromanttista luontolyriikkaa, vaan asiallisia ja hauskoja tarinoita kuvien synnystä. Unohtamatta biologista ja kulttuurihistoriallista taustaa. Kirjamuotona kronologinen vuoden kierto toimii hyvin vailla kikkailua. Etupäässä aukeaman tai kahden jutut kuvineen ovat ennen muuta kertomuksia kohtaamisista. Eläinten, ihmisten, kasvien, sääilmiöiden ja tilojen kanssa. Pitkäaikainen seuranta tekee jotkin yksilöt tutuksi ja lähestyminen on helpompaa kuin ensiyrittäjällä. Pätee myös ihmisiin.
Toki Niemisellä on eräänlainen kotikenttäetu, kun voi toimia siviileiltä suljetuilla, Puolustusvoimien hallinnoimilla saarilla. Joiden monimuotoinen luonto tulee oivasti esiin ja saa lukijan toivomaan loppujenkin saarien ja luotojen vapautumista yleiseen käyttöön. Ei niinkään jonkun ravintolayrittäjän yksityiseksi monopoliksi. Toisaalta, suljettuna olo on myös varmistanut vakiintuneiden olojen ja poikkeuksellisten lajien säilyvyyden. Tästäkin Niemisen Santahamina-kirjat kertovat. Kyllä Nieminen liikkuu muuallakin kuin sotilassaarilla. Myrskyisiltä ulkoluodoilta Vartiosaaren ikiaikaisiin aarniometsiin. Rengastajien kyytimiehenä tai harvinaista jääkantta hyväksikäyttäen ja kuvaten. Rohkenen suositella ei niin halpaa kirjaa, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoista.