Minkälaisissa elämäntilanteissa olette hankkineet koiranne? Mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen että olette lykänneet koiran ostoa ja entä sitten mitkä asiat vaikutti lopulta siihen koiranostopäätöksen toteuttamiseen?
Olisi kiva kuulla teidän kertomuksia, tässä kun itse kovasti pohditaan mikä olisi järkevin aika ostaa koira...
Olisi kiva kuulla teidän kertomuksia, tässä kun itse kovasti pohditaan mikä olisi järkevin aika ostaa koira...
Vastaukset 3
Vanhimmat
koira siinä vaiheessa, kun "se oikea" löyty. Tosin se löyty just silloin, kun olin itseni irtisanonut vakituisesta työpaikasta, eli mahdollisimman huonolla hetkellä, kun ei ollut mitenkään varmoja tuloja ym. Toi uros vaan valloitti meen sydämet heti, kun sitä mentiin ensimmäistä kertaa katsomaan. Siinä meni kaikki suunnitelmat ulkomaille töihin lähdöstä ja muusta ihan uusiksi.
Toinen koira tulikin meille tavallaan vahingossa, kun piti vaan mennä katsomaan pentuja... Ei mitenkään parhaaseen aikaan sekään, just oli muuttotouhuita selvitty ja asunto alkoi olla elettävässä kunnossa. Melkoinen määrä työtunteja takana, kun oli remonttia tehty ja hetkessä kämppä oli sen näköinen, kuin ei milloinkaan ois mitään korjailtu:)
Hetki sitten oli taas kova pentukuume, mutta nyt ihan käytännön syistä oli vaan se kestettävä ilman uutta pentua. Syiksi voisin luetella asunnon, alta vuoden ikäisen lapsen, isännän hommat(aina töissä) ja yksinkertaisesti sen tosiseikan, etten oo lainkaan varma jaksaisinko nyt panostaa pennun kanssa tekemiseen tarpeeksi.
Mahdollisimman huonossa elämäntilanteessa :) Juuri uudelle paikkakunnalle olin muuttanut ja aloittamassa opiskelut. Rahatilannekin oli huono.
Piti hankkia koira jo edellisenä vuonna, mutta silloiseen asuntoon ei saanut eläimiä viedä. Ja tiedossa oli paikkakunnan vaihto, joten ajateltiin että mieluummin lykätään ostoa vuodella. Poikaystävän sain suostumaan oman koiran hankkimiseen vasta viime kesänä :) joten sekin osaltaan hidasti.
Mulle oli aina ollut selvää, että hankin koiran. Kotona on ollut koiria, joten en voinut edes kuvitella, että joutuisin elämään ilman karvaista kaveria. Se vuosikin oli täyttä tuskaa, mutta onneksi pystyin hoitamaan koiruusia vanhempieni luona.
Kuten jo täällä olen kertoillutkin, niin en saanut koiraa lapsena vaikka kuinka sitä halusin.
Sitten kun muutin pois kotoa olin jo vähällä ottaa koiran mutta tein niin pitkiä päiviä töissä,että en voinut ajatella ottavani koiraa siihen tilanteeseen. Mieheni oli sistä mieltä että kerrostaloon ei koiraa oteta (itse aina asunut omakotitalossa), no lopulta muutimme rivariin ja pitkän odotuksen tuloksena ostimme sen koiran.