Beagle vai Deeveri ?

dreeveriä(vieraita)jotka tiesin ja puolituttuja,molemmat olivat vieraille vihaisia.Beaglet taas taitavat luonteeltaan olla kuin seurakoirat.

mutta pari kirjoitti:

dreeveriä(vieraita)jotka tiesin ja puolituttuja,molemmat olivat vieraille vihaisia.Beaglet taas taitavat luonteeltaan olla kuin seurakoirat.

Omaa koiraani en vihaiseksi kyllä sanoisi, mutta muista en tiedä. Omani on kova puolustamaan reviiriään haukkumalla ja murisemalla. Itse katsoisin tämän kyllä enemmän uhitteluksi ja isotteluksi.

Beagle on kyllä iloinen, kuten luonteeseen kuuluukin. Myös energinen, hyvässä ja pahassa.

Oma beagleni on lähes 10-vuotias!
Hakumatkat kylmässäkin haussa on mielestäni liiankin pitkät jopa 2-3 kilometriä!
Toki on metsätkin tullut jo tutuiksi!
Kylmässä haussa pysähtyy kylläkin ensimmäiseen yöjälkeen ja ei tule pois muuta kuin hakemalla!
Nämä on varmaankin iän myötä ja tutkapannan myötävaikutuksella tulleita ominaisuuksia!
Eli jos koira tottuu siihen että se haetaan aina metsästä ,se oppii luottamaan isäntäänsä!
Ajotaito ja haukku on mielestäni huonontunut vanhenmiten mutta sitkeys lisääntynyt!

Kyllä dreeverien säännöissä ajoaika on 120 60 minuuttia.Unohdit myös mainita että biikelillä ykköseen tarvitaan vähemmän pisteitä kuin ajokirat samassa kokeessa...Mitälie se biikelin ulvova haukku...Dreverillä on mielestäni ajavista roduista toiseksi paras karvapeite, ykkönen on venäjänajokoira,se siitä kylmän arkuudesta.Vihaisia dreevereitä enää harvoin tapaa..

Heh heh! Tätä Beaglemiesten uskottelua dreeverin omistajana oon saanut kuulla jo ihan tarpeeksi!! Valinta on jokaisen tehtävä itse, se on selvä. Itse pohdin valintaa juuri näiden rotujen väliltä ja tutustuin rotuihin monien vuosien ajan. Oma harrastukseni on ollut tähän asti aina suomenajokoiralla tapahtuvaa.

Vuosien pohdiskelujen jälkeen vaaka kallistui niin voimakkaasti dreeveriin, että vuosi sitten hankin pennun. Koiran opetin heti alusta asti pysymään pihalla, ja pysyy. Lasten kanssa tulee loistavasti toimeen ja jopa vaimo, joka vastusti kovasti koiran hankintaa, on ihastunut koiraamme!

Kouluttaminen on ollut yllättävän helppoa, vuoden ikäisenä koira osaa jo tärkeimmät käskyt. Luonne on kuitenkin energinen, eli joka päivä koiraa pitää juoksuttaa tai antaa olla pihalla vapaana. Tämä energisyys asettaa tietyt rajat tehokkaalle kasvattamiselle, mutta koulutusohjeissahan yleisesti kehoitetaan aloittamaan varsinainen koulutus n. vuoden iässä, joten koiramme osaa jo nyt periaatteessa kaiken tarvittavan. Tulee muuten pillillä ajosta pois!

Jäniksiä on ammuttu puolen tusinaa. Oma koirani hakee juuri ihanne etäisyydeltä, ei läheltä mutta ei kilometrienkään päästä, n. puolenkilometrin säteeltä ja mikäli jälkeä ei ole vielä löytynyt, pitää aika tarkkaan puolen tunnin välein yhteyttä isäntäänsä. Ollaan käyty jo huomattavasti syvemmässä hangessa kun koiran säkäkorkeus, mutta koira uppoaa vain jalkojensa verran, ja kun dreeverillä on lyhyet jalat, ei koira siis uppoa juuri lainkaan. Usein tunnin ajon jälkeen, koira tulee monesti ihan jäniksen tuntumassa.

Ajoääni on ajokoiramaisen kertova, tosin tämä on täysin koirakohtainen. Mutta vuosia ajokoiralla pyytäneenä, dreeverin kanssa jahdissa voi kokea samaa jännitystä ja kiihkoa kuin kunnon ajokoirapyynnissä. Sulalla maalla dreeveri ajaa todella nopeasti. Oma koirani, etenkin ajon ensiminuuteilla, ajaa lähes täysin ilmavainulla, jonka jälkeen ajaa jälkitarkasti. Jänis pyörii rauhallisesti pienellä alueella, eikä passimiesten tarvitse hätäillä ja sinkoilla passista toiseen.

Beagleen oon päässyt tutustumaan useasti, ja jos jossakin ajavassa rodussa on yksilöitä, niin juuri beaglessa, syystä että rotua käytetään sekä metsästykseen, että sohvaperunana. Useat beaglet ovat isäntäänsä kiinnittyviä ja lähihakuisia. Myös löysyys on tyypillistä beaglelle, eli koiran äänihanat aukeavat monesti jo tunteja vanhoille yöjäljille. Useat ajokoiramiehet on kuvanneet beaglehommaa, kun ovat ajoa ensiminuutteja kuunnelleet, lähes veretseisauttavan jännäksi!! Ääntä tulee lähes enemmän, kun maailmaan mahtuu. Eräski kaveri oli ajon alkaessa mennyt passiin koiran omistajan ohjaamaan paikkaan aukon laitaan. Kaveri meni aukon laitaan linjan varteen passiin, samalla teki havainnon, että passista on yöllä mennyt jänis. Kun beagle oli sitten aloittanut komean ajonsa, oli omistaja ylpeänä sanonut, että perslähtö - valmiina! Puolen tunnin kiivaan ajon jälkeen ajo oli tullut kohti aukonlaidassa olevaa kaveria joka oli sydän kourassa jännittänyt tilannetta! Samassa beagle oli tullut niitä yöjälkiä pitkin ja pyyhkäissyt täyttä ajoa kaverin ohi.. oli kuulemma meinannut itku päästä ja sääli oli noussut päällimmäiseksi pintaan koiran omistajaa kohtaan..

Mutta tämä oli tietenkin ääritapaus. Beagleja löytyy varmasti jokalähtöön, euroopanmestareitakin sekasarjoissa, mutta dreeveri kannattaa ottaa vakavasti.

Karva kirjoitti:

Heh heh! Tätä Beaglemiesten uskottelua dreeverin omistajana oon saanut kuulla jo ihan tarpeeksi!! Valinta on jokaisen tehtävä itse, se on selvä. Itse pohdin valintaa juuri näiden rotujen väliltä ja tutustuin rotuihin monien vuosien ajan. Oma harrastukseni on ollut tähän asti aina suomenajokoiralla tapahtuvaa.

Vuosien pohdiskelujen jälkeen vaaka kallistui niin voimakkaasti dreeveriin, että vuosi sitten hankin pennun. Koiran opetin heti alusta asti pysymään pihalla, ja pysyy. Lasten kanssa tulee loistavasti toimeen ja jopa vaimo, joka vastusti kovasti koiran hankintaa, on ihastunut koiraamme!

Kouluttaminen on ollut yllättävän helppoa, vuoden ikäisenä koira osaa jo tärkeimmät käskyt. Luonne on kuitenkin energinen, eli joka päivä koiraa pitää juoksuttaa tai antaa olla pihalla vapaana. Tämä energisyys asettaa tietyt rajat tehokkaalle kasvattamiselle, mutta koulutusohjeissahan yleisesti kehoitetaan aloittamaan varsinainen koulutus n. vuoden iässä, joten koiramme osaa jo nyt periaatteessa kaiken tarvittavan. Tulee muuten pillillä ajosta pois!

Jäniksiä on ammuttu puolen tusinaa. Oma koirani hakee juuri ihanne etäisyydeltä, ei läheltä mutta ei kilometrienkään päästä, n. puolenkilometrin säteeltä ja mikäli jälkeä ei ole vielä löytynyt, pitää aika tarkkaan puolen tunnin välein yhteyttä isäntäänsä. Ollaan käyty jo huomattavasti syvemmässä hangessa kun koiran säkäkorkeus, mutta koira uppoaa vain jalkojensa verran, ja kun dreeverillä on lyhyet jalat, ei koira siis uppoa juuri lainkaan. Usein tunnin ajon jälkeen, koira tulee monesti ihan jäniksen tuntumassa.

Ajoääni on ajokoiramaisen kertova, tosin tämä on täysin koirakohtainen. Mutta vuosia ajokoiralla pyytäneenä, dreeverin kanssa jahdissa voi kokea samaa jännitystä ja kiihkoa kuin kunnon ajokoirapyynnissä. Sulalla maalla dreeveri ajaa todella nopeasti. Oma koirani, etenkin ajon ensiminuuteilla, ajaa lähes täysin ilmavainulla, jonka jälkeen ajaa jälkitarkasti. Jänis pyörii rauhallisesti pienellä alueella, eikä passimiesten tarvitse hätäillä ja sinkoilla passista toiseen.

Beagleen oon päässyt tutustumaan useasti, ja jos jossakin ajavassa rodussa on yksilöitä, niin juuri beaglessa, syystä että rotua käytetään sekä metsästykseen, että sohvaperunana. Useat beaglet ovat isäntäänsä kiinnittyviä ja lähihakuisia. Myös löysyys on tyypillistä beaglelle, eli koiran äänihanat aukeavat monesti jo tunteja vanhoille yöjäljille. Useat ajokoiramiehet on kuvanneet beaglehommaa, kun ovat ajoa ensiminuutteja kuunnelleet, lähes veretseisauttavan jännäksi!! Ääntä tulee lähes enemmän, kun maailmaan mahtuu. Eräski kaveri oli ajon alkaessa mennyt passiin koiran omistajan ohjaamaan paikkaan aukon laitaan. Kaveri meni aukon laitaan linjan varteen passiin, samalla teki havainnon, että passista on yöllä mennyt jänis. Kun beagle oli sitten aloittanut komean ajonsa, oli omistaja ylpeänä sanonut, että perslähtö - valmiina! Puolen tunnin kiivaan ajon jälkeen ajo oli tullut kohti aukonlaidassa olevaa kaveria joka oli sydän kourassa jännittänyt tilannetta! Samassa beagle oli tullut niitä yöjälkiä pitkin ja pyyhkäissyt täyttä ajoa kaverin ohi.. oli kuulemma meinannut itku päästä ja sääli oli noussut päällimmäiseksi pintaan koiran omistajaa kohtaan..

Mutta tämä oli tietenkin ääritapaus. Beagleja löytyy varmasti jokalähtöön, euroopanmestareitakin sekasarjoissa, mutta dreeveri kannattaa ottaa vakavasti.

Lue lisää

No tuo juttu jonka kerroit ylilöysästä biikelistä, ei ole millään lailla rotuomainen ominaisuus. Itselle on käynyt samalla lailla suomenajokoiran kanssa, arvatkaa kuinka olis koiran käynyt jos se olis ollut oma?

Tuo kyllä on mielestäni tosi että biikleissä on suuri ero koirien välillä, johtuu juuri siitä, että niitä on liian paljon pelkkinä seurakoirina.

Dreevereitä ja ajokoiria ei juuri ole pelkkinä sohvakoirina, vaikka toki suuri osa niistäkin tuntuu jäävän pelkästään takapihalle häkkiin!
Ikävä kyllä.
ajava koira ei mielestäni ole rotukysymys. itselläni on ollut näitä kaikkia kolmea rotua ja kaikissa on ollut huonoja ja hyviä yksilöitä.
Keskinkertaisestakin koirasta saa hyvin ajavan, kun antaa sille vain metsää ja huolenpitoa.
Ajokoira pakkaa monilla jäädä häkinperille, mutta pienemmillä roduilla tulee harrastettua kesällä muutakin

nicki on vielä, joten se siitä