Joskus kun koirani makoili lattialla, menin huvikseni itse makoilemaan sen eteen niin, että päämme olivat lähellä toisiaan ja varpaat loitolla. Lemmikki ei tuntunut oikein tykkäävän, vaan ennemminkin kiusaantui. Ei auttanut korvallisten rapsuttelukaan.
Mitä koira ajatteli? Se ei kyllä muutenkaan ole sylikoiratyyppiä luonteeltaan, ja rapsutuksia kerjätessään haluaa niitä mieluiten takapuolelle.
Mitä koira ajatteli? Se ei kyllä muutenkaan ole sylikoiratyyppiä luonteeltaan, ja rapsutuksia kerjätessään haluaa niitä mieluiten takapuolelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oiskohan ihan siitä, että läheisyys ei ole koirille varsinaisesti samoin luonnollinen tila, kuin ihmisille. Varsinkaan naamakkain (tuijotusta mukana).
Kohdatessakin kohteliaat ja omantunnonarvoiset aina haistaa ensin sen takaosan, välttämättä naamaa ei lainkaan, varsinkaan jos on samaa sukupuolta. Alkuperäisesti liika läheisyys oli pikemminkin uhkaavaa.
Toiset rodut on tarkempia läheisyydestä, toiset ei niinkään. Riippuu rodun taustoistakin ym. Ja sitten taasen yksilöerotkin.
Koirat ei yleensä omassa huushollissakaan nuku naamat vastakkain keskenäänkään. Mutta koirat jotka on tosi sydänystäviä, niitä ei niinkään haittaa.
Koirat ovat yksilöllisiä, joku tykkää läheisyydestä, joku ei. Meillä toinen nukkuu vieressäni, toinen toisessa huoneessa omasta tahdostaan. Kyllä minä näen sen itseriittoisuuden ja yksin viihtymisen merkkinä omanarvonatunteesta, eli tietynlaisesta dominanssista.