Olenkohan itserakas, kun oma seurani riittää minulle. Käyn yksin lenkillä,ostoksilla jne.
Valokuvaosastolla on vain omia selfie naamakuvia ja muutama luontokuva.
En halua nukkua jonkun kuorsaavan ukonkörilään vieressä.
Yksin nukkumaan silloin kun huvittaa ja herätä uuteen päivään nautiskellen ja kahvin keittoon.
En ymmärrä esim. koiranomistajien riemua, kun koira aamulla tulee naaman nuolemaan.
Sehän tarkoittaa,että vie koira ulos. Satoi tai paistoi.
Luulin jossain vaiheessa elämääni, että mies on se autuaaksi tekevä asia. Ei tosiaan ole.
Nyt olen tajunnut, että onnellisuus tulee oman itsen sisältä. Ei tarvita jotain toista ihmistä todistamaan, että kelpaan. Kelpaan ja hyväksyn itseni tällaisena kun olen.
Valokuvaosastolla on vain omia selfie naamakuvia ja muutama luontokuva.
En halua nukkua jonkun kuorsaavan ukonkörilään vieressä.
Yksin nukkumaan silloin kun huvittaa ja herätä uuteen päivään nautiskellen ja kahvin keittoon.
En ymmärrä esim. koiranomistajien riemua, kun koira aamulla tulee naaman nuolemaan.
Sehän tarkoittaa,että vie koira ulos. Satoi tai paistoi.
Luulin jossain vaiheessa elämääni, että mies on se autuaaksi tekevä asia. Ei tosiaan ole.
Nyt olen tajunnut, että onnellisuus tulee oman itsen sisältä. Ei tarvita jotain toista ihmistä todistamaan, että kelpaan. Kelpaan ja hyväksyn itseni tällaisena kun olen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mun koirakaveri on niin laiska että herään aina ennen sitä, pieni vaiva on avata ovi silloin kun se haluaa ulos tai sisälle. Kovasti siitä on iloa ja turvaa, paljon enemmän kuin jostain ukonköriläästä.
Empä tiedä oletko itserakas. Ehkäpä vaan olet tullut elämässäsi uuteen vaiheeseen.
Minäkin nautin omasta olostani, kissani kanssa.
Kesäisin on meininkiä ja yhdessäoloa sukulaisten kanssa. Se on tosi kivaa, mutta nautin sitten taas yksinolostakin.
Kun saa välillä ´haukata happea´ jaksaa taas olla se emomummu.
Nuorten kanssa on antoisaa olla, nykynuoret ovat paljon tietävämpiä, kuin itse aikoinaan.
Olen aikaa sitten oivaltanut sen, ettei ihmisen onnellisuus tule ulkoapäin.
Selfieitä en ota, en tarvitse niitä mihinkään.
Kyllä kaksinkin voi olla yksin ,mä olen näin pitkän avioliiton perusteel mykkäkoulun diplomi inssi.
Totta puhut. Tuo ´mykkäkoulun dilp.inssi´ sai kyllä hymyä huuleen.
Suuressa joukossakin voi olla yksin.
Kuivat naiset ei miestä kaipaa.
"Aika aikaansa kutakin". (sananlasku)
Sama täällä - kun maailma riipoi ja repi
- sit surun tuskan määrää ei tiedä kukaan
- ei ole tarviskaan
- voin rauhassa kuunnella radiostakin jotain lohtua antavaa musiikkia ja vaikka kutoa sotakenttien lastenkotien lapsille villasukkia
- huomistakaan päivää etukäteen surematta ja haukkumisia surematta - osaan kyllä
itsekin tarvittaessa haukkua itseni minäkin - ilman napanöyhtien kaivelua.
Samat sanat. Oman itsensä kanssa on tultava toimeen ja se on opittava jo nuorena. Olen rakastanut miehiäni syvästi, mutta minulla on aina ollut ikioma koti kuten nytkin. Eläimiä en ole koskaan halunnut, olen mukavuudenhaluinen. Olen matkaillut yksin ulkomailla, voin vaellella yksin metsissä. Miesten suhteen olen nirso, luultavasti en enää kohtaa ketään sydänystävää. Vaikka olen jo oikeastaan tottunut siihen, että ykskaks lentävät yläilmoihin.
Olen aloittajan kans samaa mieltä aika pitkälle. Osa-aikainen mies on hyvä kun välillä voi olla yksin.
Hyvin harvoin kaipaan seuraa vaikka en ole sulkeutunut luonteeltani, päinvastoin.
Kiireetön omien asioiden tekeminen on sellaista mistä tykkään, pitkät kiireettömät aamut ovat sitä mistä ennen vain haaveilin. Tykkään omasta seurastani, sekin auttaa kun yksin oleminen on vapaaehtoista.
juuuuu täällä sitä taas yksin istutaan
iltapäivällä kävin yksin salilla ja solariumissa
prisman hesessä syömässä burger salaatin
ajelin yksin tänne kotiin
vielä oli reilu tunti sitä yksinäisyyden iloa
sit se joka asuu mun kanssa tulee töistä
mutta todella hyvin oon kolmen vuoden aikana
oppinu nauttiin omasta seurastani
pakko kumminkin aina sillon tällön hoitaa
niitä sosiaalisia kontakteja ettei ihan erakoidu.
Minne se sun hehkuttama työpaikka katosi.
Saitko potkut persieeseen, vai.
se oli ja meni
en siitä täällä sen enempää viitti kommentoida
ettei vaan kulkeudu vääriin korviin
toki olin tosi innoissani kun sain sen työpaikan
mutta ehkä mää olin vaan hätävara
kuka sen tietää
ihmettelinkin kun näin vanhalle ihmiselle
niin hövelisti luvataan maat ja taivaat :D
irtisanottiin koeajalla
ja siihen ei tarvitse syytä sanoa minkä takia
ja jos olisin itse irtisanoutunut koeajalla
ei olis munkaan tarvinnu kertoo syytä
voihan sen niinkin sanoa jos haluaa että sanin potkut persiille
mutta ehkä mun neljäkymmenen vuoden kaupanalan kokemus
josta seitsemäntoista vuotta olin kauppiaana
ei riittänyt kaupan kassalle :)
no en tiedä...
koko ajan haetaan työntekijää
ja henkilökunta vaihtuu nopeemmin kun tavara
mua ei kiinnosta syyt
ehkä parempikin etten saanut sinne jäädä
jotain käsitystä mullakin kumminkin on tosta kaupankäynnistä...
Sitä tuossa rupesin ajattelemaan. Vaikka nautin omasta olostani ja rauhastani, sellainenkin mielessä kävi, että jos ei olisi valintaa.
Tarkoitan, että, jos olisi pakko olla vaan neljän seinän sisässä, eikä oikeasti olisi muuta mahdollisuutta.
Entä jos, en pääsisi itse asioitani hoitamaan, en pääsisi mökille, en pääsisi m innekään.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, kun saan itse päättää elämästäni ja olotilastani.
oikeessa oot
jos todellakin olis kahlehdittu sinne neljän seinän sisään
esim sen takia ettei pystyis itse liikkumaan ilman apua
vois asia olla toinen mullakin
mutta nyt todellakin täytyy olla kiitollinen jokaisesta päivästä
kun pystyy liikkumaan ja kun vielä saa itse päättää mihin liikkuu
vaikka mulla onkin se mies niin se ei ole koskaan rajoittanut
mun liikkumistani
ehkä siihen vaikutti se seitsemäntoista vuoden yhteinen yrittäminenkin
jos oli pallon jalkaan laittanut niin en olis mihinkään koskaan päässy
koska melkein aina meistä jompi kumpi oli töissä
ja piti jo sillon miettiä miten sen oman vapaa aja kuluttaa.
Itse kun saa päättää rahoistaan ja muusta, se on mukavaa pitkästä aikaa.
En jaksa miesten takia enää laitella itseäni heidän vuoksi,sain jo tarpeekseni siitäkin.
Mitään turvaa en ole mieheltä saanut koskaan.
mun mielestä se on harmillista
kun niin monella on huonoja kokemuksia parisuhteista
ja sillon siinä tulee eteen se että jos jollain menee hyvin parisuhteessa
niin sille vaan hymähdellään ja ajatellaan että joo joo
toi vaan hehkuttaa että mukamas kaikki on hyvin
mutta täytyy sanoo että jos tästä mun miehestä aika jättäs
niin oikeesti varmaan miettisin kolmekin kertaa
ennen kun uskaltaisin kenenkään kanssa lyödä hynttyitä yhteen
mutta toivottavasti ei jätä
no nyt joku sit taas sanoo että justhan sää kirjoitit että sulla
on oltava aina kaks varalla
mutta toivottavasti monet ymmärtää
nää mun kirjoitukset niinkun mää ne haluan ymmärrettävän
se oli vitsi vitsi vitsi...
Eipä haluaisi luopua "näistä saavutetuista eduista". Ei se onni ole riippuvainen parisuhteesta. En nyt erakko ole ja on kiva päästä ajoittain ystävien ja ihmisten seuraan, mutta en kaipaa kotiini ketään arkea jakamaan. Minulle riittää se, että pääsen välistä porukoihin.
Ei olisi kiva elää, jos ei olisi mahdollisuutta sosiaalisiin kontakteihin. Välistä päivä pari menee, ettei edes puhelin soi (tapahtuu kyllä tosi harvoin) mutta sitten on hyvä päästä ihmisiä tapaamaan.
Olen huomannut, että parisuhteessa elävät kaverini suorastaan säälivät minua, kun olen ja elän yksin. Yksikin sanoi, että ovat miehensä kanssa ajatelleet pyytää minua juhlapäivinä heille kyläilemään, kun heitä niin säälittää. Voi herran pieksut. En tiedä miten heille kertoisin uskottavasti, etten tarvi mitään säälipisteitä. Sitäpaitsi, voin mennä ja joskus menenkin saunomaan ja kahvittelemaan erään miespuolisen ystävän luokse. Muutaman tunnin päästä on jo kiire omaan rauhaan. Minusta on tullut näin vanhemmiten nainen, joka osaa sanoa ei. Olen elänyt parisuhteissa ja jotenkin kokoajan on ollut miellyttämisen tarve päällä. Että varmasti kelpaan. Nyt heitän vaatteet nurkkaan ja menen saunaan pää pystyssä kaikkine kiloineni ja virheineni Luomuna, melkein. ( Hiukset värjätty) Näin ei ole aina ollut. Arvostelua on vuosien varrella tullut. Ajattelen näin, että jos mun olemus häiritsee mies ystävääni, olkoot soittamatta ja pyytämättä. Ei se elämääni hetkauta. Saunon sitten yksin. Se on rentouttavinta.
Tällä ikää jos ei elä aviosuhteessa mielestäni paras vaihtoehto elämiselle on kumppani jonka kanssa elää LAT-suhteessa. Luin ketjua ja pistänpä tännekin saman kysymyksen kuin tuonne lastenlapsi ketjuun. Yksin elämisen hehkuttelua kissan kanssa. Eikös kissa tai koira sido ja rajoita vapaata liikkumista?
Mulla ei kissa ainakaan rajoita mitään.
Niissä paikoissa missä käyn kissa kulkee mukana.
Asioilla kun käy, kissa voi olla yksin, kun ollaan kerrostalossa, eikä se hauku kenenkään harmiksi.
Kesällä taas on maalla enimmäkseen ulkona.
Entä jos lähdet viikoksi esim ulkomaille?
Kysyitkin jo sitä mitä aijoin kysyä. Pari kertaa tällä viikolla on naapurien koirat viestitelleet ulisemalla toisilleen päiväaikaan eri asunnoista joihin ne on kytketty vangeiksi sillä aikaa kun niiden huoltajat ovat työssä tai missä lienevätkään.
Mulla löytyy ainakin ystäviä yli tarpeen koiraani hoitamaan, siskokin taas kyseli sitä koko kesäksi seurakseen maalle, en luvannut kuin pariksi viikoksi.
Koira ei myöskään itkeskele jos jää päiväksi yksin kotiin, päinvastoin, sehän nauttii kun saa rauhassa viettää koiran elämää, eli vetää rauhassa lonkkaa ;)
Veli hoitaisi kissan ja ei ole tästä kaukana hoitolakaan.
Ensi kesänä muista Eppu, että et mene pusimaan ulkoa tullutta kisuliasi.
Kissat näet saalistavat kuuluvat petoeläimiin ja syövät linnunpoikasia ja metsähiiriä. Muuten miksi niille kissoille ostetaan erikoisruokia vaikka niille sopii esim. muikun suolistusjäänteet.
Metsästäen ne kissat ennen eli, ei ollut kissanruoka säilykkeitä ; ) Navetasta saivat lämmintä maitoa särpimiksi.
Valitkaa nimen perusteella mies ?
http://www.demi.fi/omademi/demmix/blogi/miehen-nimi-analyysi#
Yksin on mukavaa niin kauan kun se on vapaaehtoista siis oma valinta.
Huoleton ja lapseton elämä, ainakin Inga Sulinilla näyttää olleen. Inga katsoo että pysynyt siksi nuorekkaana , kun ei ole lapsia ja ei niin ollen huolia elämän varrella. Voi pitää paikkaansa. Moni on onnellinen yksin, ilman puolisoa ja ilman lapsia. Ystäviä yleensä on, ainakin heillä lapsettomilla joita itse tunnen, mutta eivät ole pysyneet yhtä nuorekkaina kuin Inga.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001120216.html
Varmaan sitten olet.
Ehkä olen minäkin kun olen irtautunut puolisosta ja lähes kaikista ystävyyssuhteista. Lasta en kehtaa ovelta käännyttää jos käymään tulee, muut kyllä.