Vihapuhe sosiaalityössä on vallan peliväline

Vihapuhe sosiaalityössä

Vaarallisinta on se paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi. – Martti Lindqvist (1945-2004).
Sosiaalityöntekijät ovatkin sosialisoineet vihapuheen käsitteen omaan käyttöönsä ja tarkoituksiinsa. Sillä tarkoitetaan puhetta, jota sosiaalityöntekijät vihaavat eli asiakkaiden kuvauksia ja taltiointeja virkailijoiden usein lainvastaisesta toiminnasta ja asiakkaiden kokemasta vääryydestä. 

Asiakkaiden kokemusten käsitteleminen ja tutkiminen vihapuheena mitätöi, patologisoi ja vaientaa asiakkaiden viestin ja äänen, estää palvelujärjestelmän epäkohtien julkitulon ja korjaamisen, tuottaa vääriä korjaus- ja puuttumistoimia ja on sosiaalityön ammattietiikan vastaista. 

Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät tuntevat vihaa mutta heidän vihansa ja vihapuheensa saa erilaisia ilmenemismuotoja ja niihin myös suhtaudutaan eri tavoin. Asiakkaiden viha realisoituu verkossa, sosiaalityöntekijöiden verkostoissa. Asiakkaiden vihapuhe yleensä tunnistaa ja tunnustaa subjektin ja objektin ”minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan”, on tilanteista ja aikarajoitettua, se tunnistetaan helpommin vihapuheeksi ja perustuu toimivien oikeussuojakeinojen ja valitusreittien puutteessa turhautuvalle Talio- periaatteelle (Hammurabin laki), joka on mainettaan parempi: Talio tunnistaa vastavuoroisuuden, suhteellisuuden ja korvaavuuden, rajoittaa vihan/koston alkuperäiseen väärintekijään ja sopeuttaa vihan/ koston laajuuden koetun vääryyden laajuuteen: "työpaikka lähti alta määräämäsi perhekuntoutuksen takia- aion kammeta sinut virastasi". 

Sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe perustuu kätketylle ja kielletylle kostonhimolle, joka piilottaa vihan subjektin ja objektin. Sosiaalityöntekijän tunne "minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan " kääntyy muotoon " meillä on herännyt huoli lapsesta, jonka edun viranomaisvastainen äiti vaarantaa". Kosto kohdistuu Talio- periaatteen vastaisesti myös kostonkohteen perheeseen ja laajenee kostettavaa loukkausta/vääryyttä laajemmaksi kattaen nykyhetken lisäksi tulevaisuuden (75 vuotta arkistoitavat asiakaskirjaukset) ja sosiaalityöntekijä- asiakas- suhteen lisäksi lapsi-vanhempi- suhteen ja niin lapsen kuin vanhemman sosiaaliset suhteet, terveydenhoidon ja vakuutusturvan. Tyypillinen huostaanoton perustelu on: "Asiakkaan viranomaisvastaisuus on osoitus psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä- haetaan huostaanottoa lapsen ja vanhemman vastustuksesta huolimatta.". Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.

Vain omien- ei toisten- kiellettyjen ja vihamieleisten ajatusten, impulssien ja tunteiden perusteellinen tunnistaminen, tunnustaminen ja tutkiminen tarjoaa vakuutuksen niiden toteuttamista ja täytäntöönpanoa vastaan. Mitä enemmän omaa pimeyttään tuntee, sen turvallisemmin sen kanssa voi tulla toimeen, ilman että kohtuuttomasti vahingoittaa toisia (Lindqvist 1990, 10).  - See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa#sthash.y8B6Xf4D.dpuf