Poikaystäväni kämppis

Olin yksin poikaystäväni luona alakerrassa viimeistelemässä artikkeliani töihin. Poikaystäväni oli mennyt jo yläkertaan nukkumaan. Kirjoitin silmät ristissä viimeistä lausetta ja hörppäsin teetä, kun poikakaverini kämppis astui kämppään. Nielaisin. Olin aina vähän katsellut sivusilmällä hänen kämppistään; komeaa, pitkää ja lihaksikasta herrasmiestä, mutta emme juuri olleet jutelleet kahden koskaan.
Johan tuli peremmälle ja istui pöydänääreen minua vastapäätä. Tuijotin vain ruutua sillä pelkäsin, että hän näkee himon silmistäni. En ollut saanut neljään päivään ja se kyllä tuntui, sillä harrastimme miesystäväni kanssa sitä ainakin kahdesti päivässä.
Johan tervehti ja rupesi sitten juttelemaan niitä näitä. Vastailin mahdollisimman lyhyesti ja yritin pitää ääneni normaalina, sitten hän kysyi että onko joku hätänä? Ja että voiko hän auttaa jotenkin. Nielaisin palan kurkustani, mieleeni oli painunut uni missä Johan vie minut hänen makuuhuoneeseensa laittaa minua seinää vasten ja sitten painaa loppuun takaapäin räjäyttäen lastinsa sisääni. Selvitin kurkkuani hetken, hörppäsin teetä ja vastasin sitten: ”Ei mulla mitään hätää ole”, ja hymyilin hänelle. Suupieleni kuitenkin nykivät, eikä hän vakuuttunut vastauksestani. ”No, kerro nyt kyllähän mä nään että joku painaa sun mieltä..”, mies sanoi ja siirtyi minun viereeni laittaen toisen kätensä kaverillisesti ympärilleni.
-Noh, lupaa ettet naura.
”Ok.”
-Arghh en usko että kerron tätä sulle.. Mua panettaa, eli ei mua mikään muu vaivaa ku se fakta etten oo saanu yli neljään päivään.
Johan näytti mietiskelevän, sitten hän tokaisi: ”No mutta sehän voidaan korjata.”
-Häh? Miten muka, Jani nukkuu ylhäällä, ei siitä oo mihinkään ku se on kuumeessa, sanoin koska ajattelin että hiljaisuus olisi ollut automaattisesti lupaus. Mietin kuumeisesti mitä pitäisi tehdä, miten edetään, antaudunko himolle, ja nussin miesystäväni kämppistä sekä parasta ystävää tämän kahden kuukauden unelmoinnin jälkeen vai pysynkö uskollisena.
Mies huomasi, että mietin kuumeisesti. Sen lisäksi hän taisi laittaa merkille, etten tyrmännyt kokonaan ajatusta, joten hän tyytyi vastaamaan: ”Niin tietenkin Jani ei saa tietää mitään koskaan. Muutenhan me olisimme molemmat lihamyllyssä”, ja naurahti.
Olin hetken hiljaa ja paikallaan katse kohti maata. Tämä kai riitti Johanille, sillä hän nosti minut keittiönpöydälle, repi yöhousut jalastani, sekä avasi sepaluksensa ja laski kalsarinsa. Tämän enempää hän ei jaksanut odottaa vaan työnsi täydessä seisokissa olevan kalunsa sisääni. Läpimärkä pilluni tuntui vähän tiukalta, sillä kyrpä oli huomattavasti isompi mihin se oli tottunut. Johania tämä ei tuntunut haittaavan, ainakaan huokauksista päätellen ja kohta hän jo kovensi tahtia...

Lue koko tarina täältä:
http://seksitarinat.koeajo.com/vieraissa/poikaystavani-kamppis/