Ollaan ystävät, miesten kanssa perheet perustaneet, toisemme vanhemmalla iällä löytäneet. Lapsilta emme tällä hetkellä ole perheitä rikkomassa, mutta yhdessä on vaan niin kauhean hyvä olla. Olen rakastunut, ja niin on vastapuolikin. Pientä hellyyttä on, halailua pitemmälle ei olla menty. Vapaana tilanne olisi toinen. Silti, tekisi niin mieli suudella. Kun vieressä on niin rakas ihminen. Väärinhän se kai on, eikä mitään sitten ole tapahtunut. En tiedä, onko se kiinni vääryydestä vai uskalluksesta, mutta näin se vaan on. Oli tilanne mikä hyvänsä, rakastan kaikesta sydämestäni.
Mitä te tekisitte?
Mitä te tekisitte?
Vastaukset 19
Vanhimmat
...mitä asioita ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan...
Siispä rakasta rakasta rakasta....
Olen samaa mieltä kuin edellinen, rakasta, rakasta, rakasta ja uskalla.
Jos haikailet, että vapaana tilanne olisi toisin, tee ratkaisu. Et voi samalla kertaa ns. säästää ja syödä kakkua. On usein luovuttava jostain saadakseen jotain enemmän. Eikö lapsillakin olisi loppujen lopuksi parempi tulevaisuus, jos he tietäisivät, että vanhempi elää aidosti rakastaen kuin kulissiliitossa?
Elämässä ei voi aina varmistella, mutta elämässä ja rakkaudessa voi uskaltaa yhdessä.
"Olen samaa mieltä kuin edellinen, rakasta, rakasta, rakasta ja uskalla.
Jos haikailet, että vapaana tilanne olisi toisin, tee ratkaisu. Et voi samalla kertaa ns. säästää ja syödä kakkua. On usein luovuttava jostain saadakseen jotain enemmän. Eikö lapsillakin olisi loppujen lopuksi parempi tulevaisuus, jos he tietäisivät, että vanhempi elää aidosti rakastaen kuin kulissiliitossa?
Elämässä ei voi aina varmistella, mutta elämässä ja rakkaudessa voi uskaltaa yhdessä."
Puhtaan narsistin puhetta. Tuollaisen kautta en aloittaisi mitään.
Toivottavasti tälle tarinalle tulisi onnellinen loppu. Älä evää itseltäsi ja tältä rakkaaltasi onnea ja rakkautta. Minä suutelisin.
Mitäpä jos kertoisit ystävällesi haluistasi ensimmäisenä?
Olin joskus vuosia sitten samassa tilanteessa... ja olin "kunnollinen" enkä halunnut pettää taikka rikkoa kummankaan perhettä. Kadun sitä jälkeen päin todella paljon. Ero on nyttemmin tullut eteen, ja vieläkin mietin minkälaista olisi ollut, jos vain olisin uskaltanut enkä olisi täyttänyt toisten odotuksia ja tukahduttanut tunteitani. Kärsin tilanteesta kaksi vuotta ennen kuin pääsin yli pahimmasta. Varmaan mietin lopun ikäni teinkö virheen. Onneksi nykyään uusi suhde, mutta silti joskus asia palaa mieliin. Sanoisin siksi, että kokeile!
Riippuu omasta moraalistasi ja tarkemmasta tilanteesta. Pettäminen on aina pettämistä, ei naisen kanssa YHTÄÄN vähemmän. Kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa. Ei naisen kanssa aina auvoa ole ja etenkin monet eronneet vanhemmat perheelliset vaikuttavat päätyvän yksin tai lyhyisiin suhteisiin eron jälkeen omien havaintojeni mukaan, mutta eivät aina. Silti jos jokin tuntuu oikealta, rehellisyys on paras ratkaisu.
Kyllä ystäväni tietänee, koska tunteet on molemminpuolisia. Emme siis kuitenkaan ole tehneet mitään halailua ja kädestä pitämistä "vakavampaa". Tunteita olisi, mutta elämäntilanne on HUONO. Ja nyt voi sanoa joku ettei parempaakaan tule, mutta todennäköisesti tulee.
Kaikista paras olo kuitenkin on hänen lähellään. Helppoa ei tulevaisuus lupaa, teki niin tai näin. Pelkään, kuinka käy ystävyyden, jos etenemme ja epäonnistumme. Siksi en ole edes suudellut-vielä.
ap
Miksi edes kysyit kun et ota kuitenkaan vastaan neuvoja?
Ja jos kauan odotat/odotutat niin ystäväsi jatkaa todennäköisesti matkaansa. Itse en jaksaisi odottaa kauaa.
Kysy mieheltäsi ja kaveriltasi haluaako ne jakaa sinut toisen kanssa ja etene vasta sitten. Tai vaikka miestäsi ei kiinnostakaan missä juokset, niin jompi kumpi teistä satuttaa itsensä kuitenkin. Jos moniaivioisuus sopii teille kaikille, niin homma on ok, mutta jos yksikään ei tunne halua jakamiseen, niin se ei toimi. Mustasukkaisuutta, draamaa.. sitä se sitten tulee olemaan.
Itse samankaltaisessa tilanteessa mutta vaikea miettiä miten jatkaa..
Pelottaa ja kiinnostaa samalla, haastava tilanne..
Meillä tosin ei vielä mitään fyysistä ole tapahtunut.. :/
Ei ole kyllä kyse siitä, että ystävä karkaisi jos en tee mitään. Elämme molemmat samassa elämäntilanteessa, ja ihan yhtälailla hän voisi suudella minua. Kyllähän se sitten pettämistä olisi, nyt ollaan vielä suht viattomasti rakastuneita, jos niin voi sanoa. Ja ystäviä kun ollaan, ei varsinaisesti ole niin kiire. Mihinkä se rakas ystävä katoaisi? Mutta toisaalta jännittää edetäkin, koska paluuta ei sitten ole..
ap
Teidän pitäisi rehellisesti puhua asiasta...sekin on väärin ja epärehellistä jos kumpikin rakastatte toisianne mutta ette uskalla näyttää rakkauttanne edes toisillenne... Sanonta: kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, ei kyllä tähän päde :D , kieltämällä rakkautenne vahingoitatte omaa sieluanne...
Kyllä me näytämme rakkautemme-tiedän, että tämä tunne on molemminpuolinen. Mutta elämäntilanne hidastaa etenemistä, olemme kumpikin perheellisiä avioliitoissa miesten kanssa.
En kiellä tunteitani, en kiellä rakkauttani, mutta tässä tilanteessa ei hötkyily ehkä ole se paras vaihtoehto. Mutta en silti voi estellä tunteitanikaan, ne on vahvat ja elävästi olemassa. On ihanaa, kun vuosien jälkeen saa olla edes kainalossa ja lähellä!
ap
Teet niin tai näin, sä loukkaat jotain...on sun valinta keneen se kohdistuu...meidän aika on rajallinen, olisiko sinun aika laittaa oma itsesi etusijalle, kerrankin...
Olisi kyllä pikkuhiljaa...olet oikeassa. Mutta pikkuhiljaa ässä on edettävä, on kuitenkin monta haastetta matkalla, joita en voi tänne luetella, ei mitään pikku juttuja. Kun olisikin kaikki niin yksinkertaista, tunteita piisaa :)
ap
kerrp kuinka käy!
Kerron kyllä sitten kuinka käy.
Tunteista tämä homma ei ole kiinni, olemme valtavan läheiset, mutta tiedostamme toki tilanteen. Näillä mennään nyt.
ap