Millaisia käsineitä teillä on ollut käsissänne vuosien varrella erilaisissa tilaisuuksissa?
Luulen, että minulla on ollut kaikkia mahdollisia joka lähtöön.
Karviaisia rukkasia ja vähän lyhytkarvaisempia sormikkaita olen käyttänyt pakkaskelillä ulkona.
Millaisia rukkasia te olette pitäneet hiihtäessä?
Kesäiseen juhla-asuuni äiti virkkasi aikoinaan ensin pieneen ja sitten vähän suurempaankin käteeni valkoisesta langasta koristellut, kauniit, juhlasormikkaat, joiden ranteessa oli kuminauha ja rypytetty koriste sen yläpuolelle virkattuna. Verkkosormikkaat osaisin piirtää, jos joku haluaisi virkata sellaisia vanhojen rouvien ryppyisinä käsiin.
Iltapuvun kanssa oli pitkät, välillä yli kyynärpään, ulottuvat iltahansikkaat. Uneksin ohuista vaaleasta säämiskänahasta valmistetuista, mutta sellaisiin ei meillä ollut varaa. Jäi unelmaksi.
Luulen, että minulla on ollut kaikkia mahdollisia joka lähtöön.
Karviaisia rukkasia ja vähän lyhytkarvaisempia sormikkaita olen käyttänyt pakkaskelillä ulkona.
Millaisia rukkasia te olette pitäneet hiihtäessä?
Kesäiseen juhla-asuuni äiti virkkasi aikoinaan ensin pieneen ja sitten vähän suurempaankin käteeni valkoisesta langasta koristellut, kauniit, juhlasormikkaat, joiden ranteessa oli kuminauha ja rypytetty koriste sen yläpuolelle virkattuna. Verkkosormikkaat osaisin piirtää, jos joku haluaisi virkata sellaisia vanhojen rouvien ryppyisinä käsiin.
Iltapuvun kanssa oli pitkät, välillä yli kyynärpään, ulottuvat iltahansikkaat. Uneksin ohuista vaaleasta säämiskänahasta valmistetuista, mutta sellaisiin ei meillä ollut varaa. Jäi unelmaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä äitisi nykyään virkkaa sinulle?
H.
...naisten muistelua...heh...
Minullapa ei jäänyt unelmaksi ne vaaleasta säämiskästä valmistetut hanskat. Kuluivat vain turhan nopeaan rikki mopin varressa. Ei ne kokonaan olleet säämiskää, kämmenen puolelta vain ja hanskojen selkämykset olivat sammalenvihreää, oikein tukevaa kangasta, ne jäivät ehjiksi.
Sitten oli kertakäyttöisiä vinyylihanskoja myöskin.
Talvella en hanskoja tarvitse, kun takissa on niin pitkät hihat. Leveäharteinen kun olen, niin aina jää hihaa yksien hanskojen verran. Pahimmilla pakkasilla sitten työnnän vielä kädet taskuun.
Lapsena minulla oli oikein kauniita lapasia, joskus kahdetkin päälekkäin, kun äiti oli kova neulomaan ja suunnittelemaan itse neulemalleja.
On minullakin ollut lukemattomia mokkahanskoja, mutta niitä vaaleasta säämiskästä valmistettuja ohuita, pitkävartista juhlahanskoja ei ehkä enää valmistetakaan.
Minun työnhuvihanskoissani ei ollut pitkiä varsia, mutta kämmenpuolet olivat juuri sitä vaaleaa ohutta säämiskää, eikä mokkanahkaa.
Pilkillä kynsikkäät ja rukkaset, työkäsineitä useimpia, kumihanskoja, hiihtokäsineet on sekä lapasia myös, sormikkaita useimpaa plaatua.
Lapsuudesta muistan villaiset lapaset, ketkä lie neuloneet ennen kuin itse neulomaan opin, vai liekö tulleet isosiskoilta perinnöksi? Sen muistan että käsiä paleli pakkasella niin maan penteleesti vaikka olisi ollut monet lapaset päällekkäin. Sisälle tupaan kun tulin niin usein onneksi oli tuli leivinuunissa; luukku auki ja käsiä lämmittelemään! Usein itku tuli kun kivuliaasti kirveli kynnenalusissa, sen myös katkerasti muistan. Huono verenkierto on mulla tänäkin päivänä. Lapasia en enää käytä, ovat hankalat auton ratissa.
Muistan nuoruudesta nuo ohuesta langasta virkatut valkeat hansikkaat. Niitä taisivat aikaisemmat ikäpolvet käyttää, minä en, taisivat mennä jo pois muodista?
Säämiskäkäsineitä en ole koskaan hoksannut tarvitsevani, enkä pitkää iltapukuakaan. Ihan hyvin olen pärjännyt ilman. Tai eihän sitä tiedä, kroppa kyllä sietäisi olkaimettoman juhlapuvun vieläkin oikein hyvin. Taidan mennä sovittamaan, kun muutenkin on iso elämänmuutos edessä ja ties mitä uusia huvituksia...
Kaikenlaista käsinettä ja hanskaa on tullut pidettyä, myös pitkiä juhlapukuhanskoja kun olin morsiusneitona ja sitten yksissä paremmissa häissä. Valkoiset ne taisi olla.
Juuri nyt mustat nahkarukkaset, lapasmallia, lämpimät ja pehmeät.
Suosikkini jo nuoruudesta: autoilijahanskat (reiälliset) joko mustat tai ruskeat. Vaaleanpunaiset vois olla makeet.
Muistelen, että pitkissä juhlahanskoissa oli kämmenen puolella avoin reunus, jonne voi kääntää sormiosan ja paljastaa sormensa jos tuli tarve.
En muutes ole ikinä pitänyt mitään käsineitä tms.
Kuljetko paljain käsin pakkasessakin?
Voiko olla totta? Ei koskaan mitään käsineitä? Edes pienenä lapsena tai talvella?
Rukkaset