Toivoisin olevani enkeli, joka hoitaa, kun olet haavoitettu.
Joka ymmärtää, kun olet masentunut.
Joka suojelee, kun myrsky yllättää.
Lapseni, ethän sinä lähtenyt?ethän vielä? anna kun kerron kuinka paljon sinua rakastan. Ne tuhannet märät suukot, pulleiden käsien lämpimä halaus.Minä niin rakastan sinua.Vielä kerran iloinen naurun remakka kun iskä nostaa sinut ylös ilmaan, melkein lintujen korkeudella. Sinähän rakastat lintuja.
Lapseni, kurkkuani kuristaa kyyneleet ja se tuska, jonka sydämeni pikku hiljaa paikantaa.
Uskoo sen, minkä minä jo tiedän.
Nuku rauhassa, pienten lintujen siipien suojissa.
Joka ymmärtää, kun olet masentunut.
Joka suojelee, kun myrsky yllättää.
Lapseni, ethän sinä lähtenyt?ethän vielä? anna kun kerron kuinka paljon sinua rakastan. Ne tuhannet märät suukot, pulleiden käsien lämpimä halaus.Minä niin rakastan sinua.Vielä kerran iloinen naurun remakka kun iskä nostaa sinut ylös ilmaan, melkein lintujen korkeudella. Sinähän rakastat lintuja.
Lapseni, kurkkuani kuristaa kyyneleet ja se tuska, jonka sydämeni pikku hiljaa paikantaa.
Uskoo sen, minkä minä jo tiedän.
Nuku rauhassa, pienten lintujen siipien suojissa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen niin suunnattoman surullinen kaikkien omaistensa menettäneiden puolesta. On varmaankin turhaa toivottaa edes voimia.
Puit sanoiksi sen, mitä olen miettinyt ihmisen tuossa tilanteessa tuntevan.
mitä olen ikinä lukenut. *itkee*
Ei löydy mitään lohduttavia sanoja... toivon vain tuskanne joskus hellittävän ja se hellittääkin... jonakin päivänä...
Pienen pojan äiti
niin syvää osanottoa, ei ole keksitty, että se edes hipaisisi surusta särkyneitä sydämiä, kokonaisia perheitä.
Olen niin kovin, kovin pahoillani....
Voi kuinka koskettavasti kirjoitettu, että ei voi muuta kuin kyyneleitä pyyhkiä. Lämpimät osanottoni, halaukseni ja myötäelämiseni teille omaisille.
Anteeksi, kun kysyn, mutta oliko tämä kirjoitettu Paavosta?
mikään ei varmaankan ole raskaimpaa kun menettää oma pieni lapsi...miksi näin piti käydä?syvin osanottoni,minusta tuntuu siltä että en pysty ymmärtämään tätä jumalan tahtoa.
Voimia paljon! Ja syvä osaanottoni! Kirjoituksesi kosketti ja riipaisi syvältä sisältä. En osaa edes kirjoittaa miten pahoillani olen puolestanne!
Minulla on kaksi pientä, ja kaksi on enkelinä taivaassa...voimia sinulle!!!!!
Syvin osanottoni. On täysin mahdotonta ymmärtää tuskaanne. Mutta maailmassa on vielä kauniitakin asioita.Voimia surussanne.
Vapauta kurkkuasi kuristavat kyyneleet ja anna sydämesi tuntea tuskaa. Olen varma,että lapsesi nukkuu nyt rauhassa ja katselee iskää turvallisesta paikasta.
...roolia ja nimimerkkiä? Vaikea uskoa että kukaan todella lapsensa menettänyt äiti ilmaantuisi tällaiselle palstalle siitä kirjoittamaan.
En ole menettänyt lasta enkä ole Kristiina. Halusin vain osoittaa myötätuntoni! Kirjoitus kosketti minua. Se siitä.
Runosi ovat kyllä kauniita, mutta ei millään pahalla, yritä löytää toinen esiintymisareena. Asioista, joista palstalla keskustellaan, et tiedä itse mitään!
Joten lopeta esiintyminen eri nimimerkeillä!
Halaus sinulle ja perheellesi...niin syvää osanottoa ei olekaan että ....asioita ei voi pukea sanoiksi...hengessä mukana teitä omaisia tukien...
Kadonneiden lasten vanhemmat ovat shokkitilassa, täysin lopussa voimiltaan, ei netin keskustelupalstoilla pyörimässä runoineen. Jos tämä olisi oikea juttu, se olisi liikuttava, mutta tällainen provoilu on kuvottavaa. Kaikki joilla on lapsia tietävät, etteivät tällaisen katastrofin jälkeen edes voisi mennä keskustelupalstoille tapahtumista keskustelemaan kuin vasta kuukausien päästä, jos koskaan. Joten LOPETTAKAA NYT PROVOILU TÄÄLLÄ!!!!!!!!!
En väitä, ettei tämä runoilijatar voisi olla ns. feikki, mutta ota huomioon se, että tällä hetkellä on paljon epätietoisia vanhempia, joille ainoa (joskaan ei välttämättä paras, mutta informaatiorikas, sekä väärine että paikkaansapitävine tietoineen) tietolähde 24H on internet...luuletko itse nukkuvasi silmänräpäystäkään jos sinut lähetettäisiin Suomeen ilman lapsiasi? Miksi ei siis alkavan surun keskellä pahaa oloa voisi purkaa sanoiksi, ja vielä anonyyminä? Jokainen suree tavallaan.Kuunnelkaa vaikka Eric Claptonin pojalleen säveltämä balladi tears in heaven...:-(
...tuo menee nimimerkkien perusteella täydestä sellaisiinkin, joilla on lapsia. Minusta tuollainen ilmiselvä provoilu on irvokasta, vaikka olen "vain" lapseton.