Tästä asiasta on kirjoitettu tänne vaikka kuinka, mutta kyllä on taas tää Joulun ja Vuoden-vaihteen seutu ollut yhtä häiriköintiä, onneksi vain puhelimella, mutta sekin harmittaa.
Kun ei muisteta, että ollaan lainkaan soitettukaan ja haukuttu, sitten soitetaan mistä sattuu ja tapellaan, on siinä lapsilla miettimistä, mitä siellä taas tapahtuu, mutta pitää ymmärtää, kyllä kai lapsetkin sen tietää, eikä välitä.
Onko Suomen lastensuojelussa sellainen lakipykälä, jossa suvaitaan kaikenlainen häirintä puhelimella.
Meillä muuttuu kaikki numerot ja ne pysyy salaisina, voi ottaa päähän!!!!
Kun en ole niin viisas, että osaisin jättää omaan arvoon tuollaiset soitot, pitäisi olla.
Sosiaalityöntekijä on lapsen edun ja yhteistyön linkki?
Kun ei muisteta, että ollaan lainkaan soitettukaan ja haukuttu, sitten soitetaan mistä sattuu ja tapellaan, on siinä lapsilla miettimistä, mitä siellä taas tapahtuu, mutta pitää ymmärtää, kyllä kai lapsetkin sen tietää, eikä välitä.
Onko Suomen lastensuojelussa sellainen lakipykälä, jossa suvaitaan kaikenlainen häirintä puhelimella.
Meillä muuttuu kaikki numerot ja ne pysyy salaisina, voi ottaa päähän!!!!
Kun en ole niin viisas, että osaisin jättää omaan arvoon tuollaiset soitot, pitäisi olla.
Sosiaalityöntekijä on lapsen edun ja yhteistyön linkki?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuttu tarina, tätä häirintää saa biologiset tehdä sijaisvanhemmille ja ennenkaikkea heidän lapsilleen!! Kukaan ei siihen puutu.
Vaihda kaikkien perheenjäsenten numerot salaisiksi. Tätä ei voi sossukaan kieltää, he jopa suosittelevat tätä.
Meille taas sanottiin sossusta, ettei puheluja saa "rajoittaa", ja kaikkien kännyköiden puhelinnumerot piti heille antaa. Rajoittamattomuus siis tarkoittaa sitä, että biovanhemmat saavat soittaa lapselle päissään milloin vaan (aikaisemmin oli sääntö, että kerran viikossa selvin päin, mutta sekään ei onnistunut). Puheluja ei saa valvoa (enää) eli ei saa olla esim. samassa huoneessa. Niinpä lapsi sitten kuulee kaiken maailman sairaalareissuista, aivotärähdyksistä, rahahuolista, verenpaineesta, sairauksista, sähköjen katkaisusta, kotiin palaamisesta ym. kunnon tietoiskut, ja iltaisin on sitten huolissaan, että mitenkähän ne isä ja äiti siellä pärjää, ja pitääkö hänen palata esim. seuraavalla viikolla sinne vanhempien luokse.
Meille toki soittelevat silloin tällöin päissään ja syyttelevät ties mistä. Kaverinsakin ovat pistäneet soittamaan.
Se on kuulkaas niin, että lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa pitää tukea.
Ei kukaan voi määritellä yksityishenkilöiden tarvetta yksityisyyteen ja omaan rauhaan. Tarkoitan tällä sijaisperheen rauhaa häiriköinniltä. minun ehdotukseni teille myös on, että laitatte uudet numeronne salaisiksi ja otatte yhden liittymän vain biovanhempia varten ja pidätte kännykkää auki ainoastaan sovittuina ajankohtina es. tiettyinä päivinä/soittopäivinä klo 16-19 tms. Tehkää selkeät säännöt ja pysykää niissä!! Häiriköinti vaikuttaa alitajunnan kautta psyykeeseen ja omaan jaksamiseen, ei kukaan ole niin rautahermo, että osaisi sellaiset jättää omaan arvoonsa.
Minun mielestäni myös lapsia täytyy suojella ja vaikka näinkin kommentissasi, kk, hieman sarkastisia piirteitä ja toki huumorilla ne ymmärrän, näinhän se on, mutta tosissaan lapsia pitää suojella myös kännipäisten houruamiselta ja olla silloin antamatta luuria lapselle. Lapsella on oikeus selvään vanhempaan ja turvallisuuden tunteeseen.
ONKO PAKKO....lapsen soittaa vanhemmilleen joka viikko (soittoaika) säännöllinen...vanhemmat voivat vastata jos kykenevät tai muistavat, tai mikäli ovat hereillä, tai hereillä mutta eivät tajua mitä puhuvat ja saavatko suustaan selkeää sanaa...MUTTA lapsen pitää PITÄÄ kiinni soittoajoista, muuten vanhemmat valittavat meille ja sossuille, jos yksikin soitto jää väliin, mutta he saavat tehdä miten haluavat ja on sitten parempi vain ymmärtää....SE ON SIJAISVANHEMPAIN TYÖTÄ, meidän pitää osata olla ja ymmärtää, ettei heiltä voi kaikkea vaatia, mutta meiltä voidaan vaatia!
Lapsia hämmentää koko soppa.
Onko muille annettu tälläisiä soittomääräyksiä, että lasten on PAKKO pitää yhteyttä vanhempiin, eikä toisinpäin.
No, se huoli on poissa meiltä nyt, me ei enää soiteta!
Hakekoot sossut lapset pois parempaan ja ymmärtäväisempään kotiin, kuin mitä me olemme.
Ei tälläistä elämää JAKSA IHMINEN!
on pakko pitää yhteyttä jos niin on sovittu. Jos meillä olisi samanlainen ongelma, videoisin lapsen soitot aina sovittuna aikana ja toimittaisin ne sossulle jos alkavat epäillä ettei muka soiteta (niihinhän tulee aika ja päivä merkinnät).
Joskus kyllä tuntuu, että sijaisperheet pomppivat ihan turhaan milloin kenenkin "määräyksestä". Ei minua ainakaan ole kukaan edes yrittänyt pomputella, ei bioäiti eikä kukaan sossuista. Ja muistutan tässä jälleen kerran, että olen ihan alkutaipaleella tässä sijaisvanhemmuusasiassa.
Ei kai nyt videoida tartte, kyllä soittoajat muutenkin saadaan, jos tarve on vaikka puhelinlaitokselta. Minä en antaisi lasten soittaa, jos vanhemmat ovat aina tuossa kunnossa. Mutta jos on pakotettu, tekisin niin, että soittaisin itse ja kuulostelisin missä kunnossa ovat ja sitten vasta antaisin luurin lapselle, jos vanhemmat ovat ok. Muuten sanoisin vanhemmille, että soittavat kun selviävät.
Kirjoitat asiaa, ja kiitos muillekin vastanneille. Kirjoitustyylini on näissä asioissa tuollainen, kun en aina tiedä itkeäkö vai nauraa kaikille kokemilleni jutuille. Voitko uskoa, että oikeasti olemme saaneet sellaiset ohjeet, että se luuri on annettava lapselle, ja että emme saa kuunnella puheluiden sisältöä.
Meillä nimenomaan sosiaalityöntekijät ovat tehneet nämä säännöt, että soittaa voi milloin vain ja missä kunnossa vain, ja mihin numeroon vain, ja lisäksi muitakin hieman outoja ohjeita, joita en nyt voi tässä kirjoittaa. Olen kovasti ihmetellyt että miksi, ja ja tällä palstallahan monilla on saman tapaisia kokemuksia. Tuntuu, että mitä vähemmän biovanhemmat ovat motivoituneet ja mitä vähemmän heitä lapsi kiinnostaa, sitä enemmän sosiaalityöntekijöillä on tarve "yhdistää" lasta bioperheeseensä, vaikka biovanhemmat olisivat hyvin ongelmaisia.
Tähän olen keksinyt vain kaksi syytä. Eka on se, että sosiaalityöntekijä on sokea idealisti, joka uskoo kaikkien vanhempien rakastavan lapsiaan, ja uskoo myös itse sosiaalityöntekijänä voivansa parantaa juuri tämän perheen, ja kaikki tulevat heti onnellisiksi. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että kallistutaan biovanhempien näkemyksiin siitä, että sijaisvanhemmat ovat lapsenryöstäjiä, jotka valehtelevat mm. tapaamisisten sujumisesta tai lapsen voinnista.
Toinen vaihtoehto on se, etteivät sosiaalityöntekijät uskalla pistää rajoja humalaisille, uhkaavan näköisille, vihaisille, äänekkäille ja vaativille biovanhemmille. On paljon helpompaa joustaa itse kilttinä ihmisenä, ja pistää myös kiltit sijaisvanhemmat joustamaan, sillä biovanhemmathan ovat olosuhteiden uhreja, heillä on vaikeaa ja heitä pitää ymmärtää. Myös oikeusjuttuja pyritään välttämään; ennemmin joustetaan eli "tehdään yhteistyötä".
Kyllä meidän odotetaan olevat juuri sellaisia rautahermoja, että kestämme mitä vain, mitäs olemme ryhtyneet sijaisvanhemmiksi. Emme vaan tienneet, että myös huostaanoton jälkeinen aika on pääasiassa aikuistensuojelua, ei lastensuojelua, eli biovanhempien ehdoilla eletään edelleen. Onneksi on ollut muita sijaisvanhempia, jotka ymmärtävät mistä on kyse ja tukevat. Lisäksi, onneksi soittelu on kausiluonteista, eli joskus on pitkiäkin taukoja, mutta sitten kun puheluita tulee, ne ovat todella päättömiä. Tapaamiset enemmän huolestuttavat. Nyt meillä ei ole enää menetettävää (paitsi lapsi), joten on pakko alkaa vaatia, osittain samoin keinoin kuin biovanhemmatkin tekevät.
Siis kaikki normaalit käytännön toimenpiteet ollaan toteutettu kotona, vaan meillä on niin avuton sossu, joka nähtävästi pelkää ihmishengen jo riistänyttä, ettei halua itselleen yhtään harmia.
Meilläkin on tuo soittopakko, niin tuntuu tosi epäreilulta seisoa vieressä, kun lapset soittaa, mutta näin ollaan tehty.
Sitä ei kukaan epäilekkään, etteikö he saisi soittaa, mutta jos sanon mitä tuo soitto on, niin käsketään vaan jatkaa...ei meillä ole koskaan ollut näin tökeröä toimintaa, eikä muissa kunnissa varmaan tulisi kysymykseenkään tälläinen toiminta.
Tuntuu, kuin me sijaisvanhemmat olisimme niitä "rikollisia" tai syyllisiä kuitenkin, miten sen kukin ajattelee.
Meilläkin on ihan mukavia sossuja ja heidän kanssaan on ilo toimia, mutta niinhän se vanha sanonta pitää paikkansa.....YKSIKIN MÄTÄ OMENA PILAA KOKO KORILLISEN!
Minä en ole tuollaiseen suostunut. Ajattelen, että me sijaisvanhemmat toteutamme lastensuojelua lapsen etua ejetellen, enkä ole suostunut laittamaan lasta mihinkään sellaiseen minkä olen pystynyt perustelemaan lastensuojelulailla ja lapsen edun ajamisella. Ei siinä sossulla ole vastaan väittämistä. Kerran olen sanonut heidän tekojaan laittomiksi juuri tämän kaltaisista käskyistä ja silloin on suut menneet suppuun. Sopimuksiin tarvitaan kaksi osapuolta, tässä tapauksessa useitakin, mutta sijaisperheen ensisijainen tehtävä on suojella ja hoitaa lasta.
...kuin me sijaisperheenä!
Olemme joutuneet alistumaan monessa asiassa, tässä on vaikea kertoa kaikkea.
Osaan myös olla kuitenkin "suu auki" silloin, kun tarve vaatii.
Täältä hakee myötätuntoa, mutta löytääkin eräänlaista "kilipilailua", ken on PARAS sijaisperhe, JOKAINEN vain tekee mielestään oikein, vaikka kokemuksia täältä haemme, emmekä mitään toisten täydellisyyden kehumista....sitä tämä tuntuu jokusilla olevan.
Ei ole tarkoitus yrittää olla muita parempi, vaan rohkaista tuomaan esille oma tahto, lapsen paras ja olla jämäkämpi.
Jos aiot rajoittaa lasten ja vanhempien yhteydenpitoa, siihen täytyy olla syy. Rajoituksesta voi päättää sossu ja sitten lautakunta. Vanhemmat voivat valittaa hallinto-oikeuteen. Rajoituksessa täytyy olla syy, ketä rajoitus koskee ja aika, jolloin rajoitus on voimassa. Toistaiseksi olevaa rajoitusta ei voi tehdä. Sijaishoitajien tehtävä on ylläpitää yhteyksiä vanhempien ja lasten välillä eikä arvostella sitä, millaisia vanhemmat tai lapset ovat. Jos se, mitä täällä tulee esiin sijaisperheistä, olisi tiedossa sijoitusvaiheessa, monilta perheiltä jäisi lapsi saamatta.
Ilman syytä tietysti rajoittaisin... ihan ilkeyttäni.
loppui,kun hankittiin kaikille kännykät ja laitettiin lankapuhelin pois.Vanhemmat soittavat suoran nuorille ja he vastaavat,jos haluavat.Meidät vanhemmat saa langan päähän nuorten kännyköistä. Ei vain ole ollut vanhemmilla meille asiaa enää kovin usein.
Ennen nuorten ollessa pieniä puhelin"terrori" oli jatkuvaa.Aina puhelimen soidessa oli vatsani kääntyä nurin. Onneksi tuostakin on jo aikaa:o)))