kasvatan palveluskoirarotua,ja olen erittäin tarkka kenelle kasvattini joutuvat.Koska koen kasvatustyöni niin arvokkaaksi on minulla seuraavat kriteerit ostajalle:
En myy työttömälle,enkä opiskelijoille=liian pienet tulot.
En myy lapsiperheeseen=ajanpuute
En myy näkyvästi ylipainoiselle=harrastus vaatii kuntoa,ja vaadin harrastusta.
En myy allergiselle=koira joutuu pois noin vuoden kuluttua ,muutama esimerkki, siis olenko tiukkapipo?
En myy työttömälle,enkä opiskelijoille=liian pienet tulot.
En myy lapsiperheeseen=ajanpuute
En myy näkyvästi ylipainoiselle=harrastus vaatii kuntoa,ja vaadin harrastusta.
En myy allergiselle=koira joutuu pois noin vuoden kuluttua ,muutama esimerkki, siis olenko tiukkapipo?
Vastaukset 43
Vanhimmat
naapurineukko otti rottweilerin pennun, kun se oli söpö. ratkeili juopottelemaan ja rottis oli välillä yksin monta päivää. Sitten kasvoi isoksi ja vahvaksi ja tämä juoppopa ei enää jaksanut sitä ulkoiluttaa, se rottis ulkoilutti sitä eukkoo. Soitettiin kasvattajalle, voiko hakea koiran pois- ei, kauppa mikä kauppa. Lapsia otetaan juopoilta pois, miksei koiria, emme ymmärtäneet. No, se eukko jäi auton alle, koiran kohtalo ei tiedossa, vai oliko toisinpäin.
Tässä valossa-et ole tiukkapipo.
( eukko ei ollut työtön eikä muutenkaan huono-osainen, hapan vaan maistui liian usein-)
Kyllä tietääkseni jotkin eläinsuojeluviranomaiset voi koiran pois viedä jos omistaja häipyy teille tietämättömille putken ollessa päällä.. Tiedän yhden tapauksen, jolta koirat haettiin pois, kun omistajaa ei näkynyt mailla halmeilla ja koirat valittivat asunnossa.. Koiran saa kyllä takaisin maksua vastaan.. muista kriteereistä en ole ihan varma..
Itselläni on samantapaiset kriteerit ostajalle, paitsi, että myyn lapsiperheeseen siinä tapauksessa, että vanhemmat nimenomaan haluavat koiran. Rotuni on erittäin lapsiystävällinen.
En myy lapsettomalle nuorelle parille, koska koira saa usein lähteä, kun lapsi tulee. Mahtaa se lasten hoito olla tosi rasittavaa, kun koirastakin on päästävä eroon, kun lapsi syntyy.
kun toinen ei myy lapsiperheelle ja toinen ei myy lapsettomalle parille!???? Hei haloo, mitä järkeä?
Myös tuo alkuperäisen lause, ettei myy ylipainoiselle on aivan käsittämätön! Tiesittekö, että vaikka olisi ylipainoinen niin silti voi omata hyvän kunnon ja tykätä urheilusta!!!
Toivottavasti kaikki eivät tosiaan ole tuollaisia tiukkapipoja kuin te!? =(
Olen kuullut tapauksista, joissa koira on jäänyt lapsen tultua. Mutta taaskaan ei pidä yleistää.
En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, ettei meille myytäisi koiraa tuosta syystä. Meillä on aina ollut koiria. Koirat kuuluvat perheeseen, eikä vanhaa perheenjäsentä hylätä kun uusi tulee. Olen saanut vanhemmiltani ajattelutapani, toivottavasti se siirtyy tulevaisuudessa myöskin seuraavalle polvelle.
mutta olen törmännyt tänän huolestuttavan usein monissa roduissa (jutellut muiden kasvattajien kanssa) ja myös monirotuisten koirien kohdalla. 11 vuotta kasvattajana on lyhyt aika, mutta sinä aikana moni koira on saanut lähteä lapsen takia.
Niin surullista kuin se onkin, mutta monelle ihmiselle koira on todellakin vain koira ja se lähtee, kun tule jotain muuta mielenkiintoisempaa.
Hienoa, että sinunlaisiakin ihmisiä vielä on. Toivottavasti on enempikin.
Me ollaan nuoripari ja lapsia ei kumpikaan haluta ja jos vaikka joskus joudutaankin sellaiseen mielenhäiriöön että lapsi hankitaan niin ei me kyllä koiraamme pois laiteta! Että ei kannattaisi yleistää että kaikki pois koiran laittaa kun kakara maailmaan tulee.
omat kasvattimme ovat jääneet perheisiin huolimatta siitä montako lasta koiran hankinnan jälkeen on perheeseen tullut. Koira toki on koira, vaan kun silläkin on tietty arvonsa ja asemansa perheessä eikä sitäkään pitäisi milloinkaan unohtaa. Kasvattiemme omistajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä koiriinsa vielä senkin jälkeen, kun lapsia on alkanut putkahdella. Hyvin pitkälle koiran ja lapsen suhde perustuu siihen, miten ne ovat tutustutettu toisiinsa!
Itse olen myös erään rodun kasvattaja.
Enkä myy koiriani:
-työttömille/opiskelijoille
-En myöskään palkkatyössä oleville ellei kuukausipalkka ole mielestäni tarpeeksi suuri.
-en velkaisille
-alle 20-vuotiaille,
-yli 65-vuotiaille
-mistään vakavammasta sairaudesta kärsivälle (lääkityksellä olevalle)
-niille joilla ei ole rodusta aikaisempaa kokemusta
-niille jotka haluavat koirastaan vain kotikoiran.
-myös ulkonäköä katson: mm. selvästi ylipainoiset, liikuntavammaiset ja epäsiistit eivät kelpaa
-ei kerros-, eikä rivitaloon. Ainoastaan omakotitaloon, ja mieluiten maalle.
-ei myöskään autottomille
Haluan kasvattieni pääsevän hyvään, asiantuntevaan kotiin, jossa koiran kanssa harrastetaan pk-lajeja (sekä näyttelyitä) aktiivisesti.
"-En myöskään palkkatyössä oleville ellei kuukausipalkka ole mielestäni tarpeeksi suuri.
-en velkaisille"
Uskomatonta. Pientä nuuskintaa. Useat muuten ottavat hieman lainaa, kun ostavat omakotitalon. Se jos on esim. asuntolainaa, ei kerro pystytäänkö koiraan santsaamaan suuria määriä rahaa tarpeentullen.
"-alle 20-vuotiaille,"
Ensimmäisen koirani sain 7-vuotiaana. Seuraava tuli, kun olin 14-vuotias. Täytettyäni 18 ostin seuraavan koiran. Voipi olla, että kerkeän täyttämään 25 ennenkuin seuraava tulee. Ensimmäistä koiraani en yksin hoitanut. Seuraavia ei ole vanhempieni tarvinut hoitaa, paitsi jos ovat erikseen pyytäneet minulta koiraa lainaksi. Vaikka välillä tuli "juoksenneltua", hoidin koirieni lenkitykset aina itse. Asiat vain piti järjestää koirien ehdoilla.
"-mistään vakavammasta sairaudesta kärsivälle (lääkityksellä olevalle)"
Esim. masennus on sairaus, johon joskus tarvitaan lääkehoitoa. Mutta ei se tarkoita, että koirien hoito kärsisi.
"-niille jotka haluavat koirastaan vain kotikoiran."
Vain kotikoira ei pakosti tarkoita, ettei koiran kanssa tehtäisi mitään. Omistan "kotikoiria" ja niiden kanssa on käyty näyttelyissä, mätseissä, tottiksessa, haussa, raunioilla, agilityssa...
"-ei kerros-, eikä rivitaloon. Ainoastaan omakotitaloon, ja mieluiten maalle."
Totta, parasta on jos koirat saisivat asua maalla. Mutta siihen ei ole kaikilla mahdollisuutta. Rivitalo, OKT ja kerrostalo -asuminen ei paljoa eroa toisistaan, jos OKT:ssa ei ole aidattua pihaa (Ok, kerros- ja rivitaloasuntoihin kuuluu ääniä, joita ei omakotitaloon kuulu. Mutta kyllä koirat niihin voivat tottua. On tietenkin rotuja, joiden kanssa voi tulla hankaluuksia niiden ominaisuuksien takia. Mutta tarkoitan nyt yleensä koiranpitoa erilaisissa asumismuodoissa).
Ja siitä kokemuksesta. Tunnen tapauksen, jossa ensimmäiseksi koiraksi otettiin amstaffin ja belgin sekoitus. Eli ei todellakaan mikään maailman helpoin koira. Mutta koska omistaja oli jämpti ja oppivainen ihminen, koirasta tuli todella upea. Kyseinen koira on mielestäni yksi parhaiten koulutetuista koirista.
Miten voi omistaa omakotitalon maalla, jos ei ole velkaa, mutta pitää olla alle 65-vuotias?
Kuinka ihmeen monta lottovoittajaa tai perijää voitkaan tuntea?!?
Mikä on tarpeeksi suuri kuukausipalkka?
Entä sopiva painoindeksi?
ihmerotua kasvatat, ja ootko saanu pentujas kaupan, kun on noin idiootit kriteerit? Löysää pikkusen pipoa, jos et haluu tollon kasvattajan mainetta. Vaan tuskin sellanen ess oot.
no onhan monikin saanut maksettua velkansa pois alle 40-kymppisenä. Eli silloin on mahdollista! Tai jos on niin rikas ettei ole tarvinnut velkaa koskaan ottaakaan!
mutta pikemminkin eräänlainen "rasisti".
Työttömyys ei aina ole synonyymi vähävaraisuudelle, moni työssäkäyvä saattaa olla vähävaraisempi. Eikä opiskelijuuskaan välttämättä köyhyyttä tarkoita, pikemminkin sitä ajanpuutetta.
Monessa lapsiperheessä voi jäädä aikaa koiralle enemmän kuin "yliharrastavalla" yksinäisellä, toinen hoitaa lapset, toinen koiran.
Monella jo näkyvästi ylipainoisella voi olla parempi kunto kuin uskotkaan ja koira auttaa pääsemään liioista kiloista eroon.
Itselläni on myös melko samat kriteerit kuin aloittajalla, mutta paljon lievemmissä määrin. Itse olen lihava, mutta silti hyväkuntoinen. Oin opiskelija-aikoinani myös melkoisen "rikas" koska tilit erääntyivät (ei taida olla oikea sana mutta noh..) ja sain muutamia tuhansia rahaa. On työttömiä, joiden ei tarvitse käydä töissä, koska puoliso käy töissä, rahaa on muutenkin riittävästi ym. Lapsiperheessä voi todellakin jäädä paljon enemmän aikaa kuin rikkaalle työläisellä joka on aina töissä. Joten sikäli tuo kriteeri on täysin per****tä.
Itselläni kriteerit ovat seuraavat:
en myy hyvin nuorelleparille, ilman kunnon tenttausta. En myy hyvin huonokuntoisille, en hyvin vanhoille, en mielelläni hirvittävän kauas, ja mitäköhän vielä. Noh en oikein osaa noita kriteerejä tarkemmin sanoa, koska jokainen ostaja on yksilö.
.. ajanpuutteesta. Mielestäni eo kasvattajien kommentit ovat aivan naurettavia. Onneksi meillä ostajilla on vara valita, mistä kennelistä koiramme ostamme. Itse ainakin kierrän moiset oman egon pönkittäjät kaukaa. Opiskelija olen, mutta aina riittää aikaa koirille. Ja rahat koirien hoitoonkin on löytyneet. Kaiken lisäksi olen vielä nuori ja ´kasvattajat uskokaa tai älkää, asun koirieni kanssa rivitalossa.
Ihmetelkää nyt suureen ääneen, miten minulle on myyty omistamani koirat! Naurettavaa..
Hö, mun mielestä sulla on aika tiukat kriteerit kelle annat koiras..Koira maksaa jo itsessään aika paljon, ja jos työtön tai opiskelija haluaa ostaa KALLIIN koiran niin kai hänellä on sitä varaa pitää muutenkin.ei kukaan työtön tai opiskelija osta koiraa huvikseen vähillä rahoilla, HALOO!
Itse olen opiskelija, ja Mulla itsellä on koira. me pärjätään vallan mainiosti, vaikka onkin opiskelijan tulot!
Kenelle saat koirasi myytyä kun rima on noinkin korkealla?
en osatisi kasvattajalta jolla on kovat kriteerit. Se kertoo mielestäni jo sen ettei kyseisen kennelnimen alaisuudesta koiraa löydy minun tarpeisiini.
..opiskelijalla on liian pienet tulot? Minulla sattuu olemaan kaksi rotukoiraa, jotka olen molemmat itse maksanut ja hoitanut. Rahaa riittää siltin kunnon ruokaan ja kisaamiseen. Ajanpuutettakaan ei ole, kun kaikki aika, mikä jää on koirille varattua. Mitä rotua sitten mahdat kasvattaa, jos koiralle pitäisi varata kaikki aika/raha?
varmistat, että koirat saavt hyvän ja vastuuntuntoisen kodin?
Meidän koirat ovat pk-rotua, enkä usko niiden olevan sieltä helpoimmasta päästä. Siltikään en koe niiden kärsivän siitä, että meillä on erittäin epäsäännölliset tulot, meillä on lapsi ja minulla on huonepölyallergia.
Miten suhtaudut esim. terveydenhuoltoalan pätkätyössäolijoihin? Entä kun perheeseen tulee lapsi koiran oston jälkeen? Omistaja lihoo yllättäen? Tai allergia puhkeaa myöhemmin?
Ainoa kohta jonka ymmärrän, on toi allergia, jos ihmisellä on jo valmiiksi koira-allergia tai muuten pahoja oireita. Monelle työttömälle uskoisin koiran olevan melkoinen "henkireikä", meillä lapsi viihtyy todella hyvin koirien kanssa ja koirat lapsen kanssa:) Samoin saadaan syödä mitä vaan ja paino pysyy kyllä kurissa, kun onhan meillä kaksi kaveria, joiden kanssa mennään ulos säällä kuin säällä.
Kutsuisin sinua kyllä tiukkapipoiseksi, mutta kukin tyylillään.
että olet kyllä varsinainen tiukkapipo.
Itse en kategorioi ostajia mihinkään kastiin/luokkaan, en myöskään ulkonäön perusteella valikoi ehdokkaita, kuin en myöskään sillä perusteella, onko ostajalla joku vamma tai ei, tai onko hän työtön, opiskelija tai onko kyseessä lapsiperhe, nuoripari tai yksinhuoltaja. Mielestäni olisin hirveä rasisti, jos toisin toimisin! Meillä painaa vaa'assa ennenkaikkea se, millainen ihminen on, eli millaisen kontaktin häneen saa ja millaisia ajatuksia keskustelun aikana ilmaisee kuin myös miten kohtelee/käsittelee jaloissa pyöriviä pentuja.
Eli olemme myyneet pentuja työttömille, opiskelijoille, nuorille, nuorillepareille (joille myöhemmin syntynyt lapsi), iäkkäämmille, vammautuneille (ns. tukikoiraksi), lapsiperheisiin jne. Näille kaikille on pentuja luottavaisin mielin myyty, pennut ovat saaneet hyvät kodit ja ostajille on tullut hyvä mieli!
Tekisin vastakysymyksen: olenko minä nyt sitten vastuuntunnoton kasvattaja, kun en luokittele ihmisiä?
Sanoisin vielä, että jokaisen pitäisi mennä ensin itseensä ja arvostella vasta sitten muita.
et ole..olet juuri sellanen kunnon kasvattaja,minun mielestä... ei sitä kuulukkaan ulkonäön perusteella valitakkaan ostajia...mutta tuohan on vain minun mielipiteeni...:)
sulla on yhtä kovat kriteerit jalostuskoiria kohtaan,tarkoitan että ne ihmiset joille myyt saa rahoille vastinetta.
En sanoisi että olet tiukkapipo,nykyään saa olla tosi tarkka kenelle pennun myy.
Lapsiperhe??? Ainakin niissä perheissä ollaan "jalat maassa".
On erittäin tärkeää, että kasvattaja katsoo hieman kenelle koiransa myy. Kuitenkin jokainen ostaja olisi arvioitava erikseen, eikä "sen mukaan mihin lahkoon kuuluu".
"En myy työttömälle,enkä opiskelijoille=liian pienet tulot."
Vaikka tulot eivät olisi ruhtinaalliset, ostaja voi silti hädän hetkellä tehdä kaikkensa saadakseen koiralle erittäinkin kalliin hoidon.
"En myy lapsiperheeseen=ajanpuute"
Lapsiperheessä koira voi saada hyvinkin paljon aktiviteettia. Koko perhe voi harrastaa koiran kanssa.
Tunnenpa astmaatikon, joka kasvattaa koiria. Hän asuu omakotitalossa, jossa yläkerrasta on tehty koiravapaa alue. Ja tuntuupa noita ylipainoisia olevan harrastuksissa mukana.
omia syitäni tiukkaan syyniin:
pentu on minun armoillani. Siis minä valitsen sille kodin ja olen siis syyllinen, jos sitä pidetään huonosti tai hävitetään, kun ei enää kiinnosta. Koira ei voi soittaa ja pyytää hakemaan pois, jos on paha olla. Ensin minä anna rakkautta ja luottamuksen ihmiseen ja sitten joku ääliö kohtelee huonosti tai hankkiutuu eroon koirasta, jos se ei kerää näyttelyistä palkintoja, on rasite kun lapsi tulee, koira sairastuu tai loukkaantuu, tms. Koira on elävä olento, joka tuntee myös iloa ja surua.
Jos joku sanoo minulle, että se on vain koira, tapanani on sanoa, "ja sinä olet vain ihminen".
Ihmiset pystyvät pitämään huolta itsestään, mutta koira on sen ihmisen armoilla, minne se joutuu/pääsee. Siksi on oltava tarkkana, kenelle koiran antaa.
vaikka me yritettäisiin olla miten tarkkoja tahansa, niin aina joukkoon mahtuu erittäin taitavia elämäntilanteensa ja itsensä peilaavia ihmisiä.
Jos mulle joku sanoo, että se on/oli vain koira, niin tähän idioottimaiseen ronskiin tyyliin sanon ihan suoraan, että suksi v*****n.
Mitä rotua kasvatat?
Lisäisin vielä, että tosi hienoa...kerrankin täällä keskustellaan sanan varsinaisessa merkityksessä, upea juttu!!
voi laittaa tähän rotuani, koska saan muut silmilleni. Olen lähes ainut siinä porukassa (siis kasvattajista), joka ei ajattele koiraa pelkästään työ- tai harrastusvälineenä.
Laitan tähän kuitenkin, mitä kirjoitin jo aikaisemmin toiseen keskusteluun.
Pentuja rekisteröidään vuosittain jotain 50 kpl.
Rotu on erittäin älykäs ja ihastuttava, hieman erikoinen luonteeltaan, päätyy usein väärille ja typerille ihmiseille ja siksi rodulla on huono maine. On kuitenkin mainettaan huomattavasti upeampi rotu.
Siitä vaan arvailemaan.
suht koht täälläkin.
Voisitko kertoilla s-postiini siitä? Voitaisiin vaikka jatkaa siitä ja "yrittää parantaa maailmaa". Galleriasta löytyy osoite!
Et ole todellakaan mikään tiukkapipo vaan haluat että koirasi saavt hyvän kodin olet paremminkin huolehtivainen ja mahtava kasvattaja!
Olet tyhmä lähinnä.
että kannetaan vastuuta siitä, millaisiin koteihin pennut menevät. Mutta nuo kriteerit ovat päin honkia. Ei tämä maailma noin mustavalkoinen ole.
Tähän on pakko sanoa, että onneksi minun ei tarvitse ostaa koiraani keneltäkään teiltä! En oikeasti voi ymmärtää noita luettelemianne kriteereitä..huhhuh.
miten tyhmältä te kasvattajat kuulostatte.
viisaalta, niinkö?
pisteet joita hamuilit jäivät saamati valitettavasti. Et voittanut mitään
sitten jo tarpeeksi sinusta, toivottavasti emme koskaan tapaa.
Nappia painaessani vasta tajusin, että tämähän oli vain feikkijuttu, ei kippa ole mikään kasvattaja.
Olen opiskelija. Olen kolmen lapsen äiti. Olen hieman ylipainoinen.
Edellisistä huolimatta minulla on koira, joka vaatii (ja saa) erittäin paljon liikuntaa ja josta huolehditaan varmasti hyvin. Lisäksi suunnitelmissa on hankkia toinen koira, joka on palveluskoirarotua.
Toivottavasti en vahingossakaan erehdy kyselemään koiraa sinulta sitten kun pennun hankinta on ajankohtainen.
Perheessämme molemmat ovat työttömiä>>emme silti tunne olevamme köyhiä!
- Entäs työssäkäyvät sitten? Koira joutuu olemaan mahdollisesti paljon enemmän yksin kotona ja lenkitys saattaa olla epäsäännöllistä, sekö on sinusta hienoa asia? Meillä kotona on lähes aina joku ja koira pääsee AINA ulos kun sillä on tarvetta siihen! Eikä ole muuten pureksinut ainoatakaan kenkää eikä huonekalua rikki ikävissään...
Olemme lapsiperhe>>lapset eivät aiheuta meille ajanpuutetta. Lapset tykkäävät peuhata koiramme kanssa ja meitä on neljä henkeä säännöllisesti lenkittämässä koiraa. Meille on tulossa vauva, joten lapset ovat entistä tärkeämmässä asemassa koiramme lenkityksen suhteen varsinkin alussa. Lapsista kasvaa myös vastuuntuntoisempia ja eläinrakkaampia kun heillä on koira hoidettavana.
- Lapseton pari? Saattaa bailata ja olla poissa kotoa paljonkin, ja sitten koira on joko yksin tai aina hoidossa jossakin. Hieno juttuko? Lapsettomalle parille tulee osata sanoa että jos perheeseen tulee pienokainen, niin koiralle tulee antaa huomiota entiseen malliin kun vauva tulee, silloin siitä ei tule mustasukkainen eikä tarvitse pelätä sen edesottamuksia. Koirallakin on tunteet ja se kyllä kritisoi jos tuntee jäävänsä paitsioon. Täytyy uskaltaa sanoa että koira tarvitsee aikaa ja lenkitystä vauvankin tulon jälkeen ihan entiseen malliin, onko asiaa ajateltu niin pitkälle...
Toinen meistä on ylipainoinen>>koira on suorastaan motivoinut liikkumaan enemmän ja siitä on ulkoiluseuraa, liikkuminen on mukavampaa kuin ennen koiranottoa
Allergiat>>Nuorimmaisella on ollut astma mutta nykylääkärit suosittelevat siedätyshoitoa, uskalsimme siksi ottaa riskin eikä mitään oireita ole ollut. Tosin jos perheessämme olisi ollut eläinperäistä allergiaa niin emme olisi harkinneetkaan koiran ottamista.
Minusta sinun kriteerisi ovat vailla todellisuuspohjaa ja ihan tuulesta temmattuja. Luulet ilmeisesti olevasi itse jotain eliittikansaa jolla on varaa kategorioida ihmisiä omiin lokeroihinsa pelkkien tulojen tai sosiaalisten suhteittein perusteella! Uskomatonta!
Ymmärrän sen jos koiraa ei anneta (eikä pidäkään antaa) jollekin alkoholistille tai ihan näkyvästi sopimattomalle ihmiselle, mutta sinun kriteerisi ovat jo aivan naurettavia!Sinulta en ottaisi yhtään koiraa vaikka saisinkin, se on aivan saletti! Oletko muuten harkinnut uraa vakuutusyhtiössä? Sinunlaisellesi siellä olisi töitä korvauskäsittelijänä, sinähän tiedät tuntematta tai näkemättä ihmisiä lainkaan mikä on todellinen tilanne! Riittää kun tuijotat kriteereitäsi ja ratkaiset asiat sen mukaan tutustumatta asiaan sen tarkemmin.
tarkotus ei ole vedättää vaan herättää ,koiran ostajan ei tosiaankaan oo pakko tanssia kasvattajan pillin mukaan enää sillon kun on maksanut koiransa ,se on silloin siirtynyt ostajan omistukseen ,ja tuosta ylipainosta ,se on ihan tosi juttu .eli näinkin tiukkapipoja on kasvattajissa.
tähän päivään mennessä vielä ainakaan meikäläistä vastaan tallustellut kasvattaja, joka laskee ostajan painoindeksin!
Kyseessä taitaa olla provo.. En nimittäin sanoisi kyseisenlaista kasvattajaa tiukkapipoksi vaan rajoittuneen ajatuskapasiteetin omaavaksi. En usko yhdenkään ajattelukykyä omaavan ihmisen vetävän noin suoria johtopäätöksiä jonkun kyvykkyydestä/kykenemättömyydestä omistaa koiraa ja harrastaa sen kanssa.
Oma opiskeluni ei ole estänyt koiraharrastustani vaan se on itse asiassa nyt helpompaa kuin töissä ollessani: minulla on huomattavasti enemmän aikaa koirieni kanssa puuhailulle. Rahallisestikaan opiskelijanstatus ei ole rajoittanut aktiivista osallistumistani koiraharrastuksen eri osa-alueille (toki täytyy tunnustaa, että teen opiskelun lomassa töitä sen verran, että pystyn elämäni&harrastukseni rahoittamaan, mutta silti olen opiskelija). Kuljen aktiivisesti näyttelyissä ympäri Suomea (ja muutaman kerran vuodessa muissa pohjoismaissa tai baltian maissa). Kilpailen tottelevaisuudessa ja jäljestyksessä, ensi kesänä tavoitteena kisata agilityssä. Viime vuonna yhdelle koiralleni jouduttiin tekemään iso leikkaus, hintana n. 1 000 euroa. Eikä tarvinnut miettiä hetkeäkään leikkautanko koiraa. Ja apua, minä vielä kasvatankin koiria (minkä kaikki tietävät olevan tietenkin hyvin tuottoisaa toimintaa :D).
Enpä usko kenenkään kieltäytyvän myymästä minulle koiraa sen takia, että haluan kouluttaa itseäni edelleen. Arvostetut kasvattajat mokomat ovat myöneet minulle koiria jopa ulkomailta, mutta ehkä olen osannut pukeutua niin, ettei ylipainoni ole näkyvissä?
Halukkuus harrastaa on asennekysymys, eikä sillä ole mitään tekemistä tulojen, lapsien tai painoindeksin kanssa.