Elikkäs elikkäs..
Mennään suoraan asiaan. Olen 14 vuotias jolen alkanut pikkuhiljaa huomaamaan ettei vanhempiani kiinnosta asiani juuri ollenkaan... Äiti ja isä juttelevat aina vain keskenään ja kun yritän joskus jotain sanoa , he joko ignooraavat eli jättävät huomioyta tai sanovat vain ok tai mm ja vaihtavat puheenaihetta. He vain tonkivat asiastani kaikki negatiiviset puolet esille ja takertuvat niihin esim alkamalla huutamaan ja riitelemään. Aina kun yritän sanoa jotain mikä painaa mieltäi tai ahdistaaniin vastaus on aina "en nyt jaksa/ehdi" tai sitten alkavat jankuttamaan että olen itse aiheuttanutongelmani ja etti pitäisi aina valittaa. Vanhempani on tosi kiivaita ja tuntuu että ne hermostuu IHAN KAIKESTA. Ja jos kerron jotain todella jännittävää ja kivaa mistä olen innoissani tai mitä minulle on tapahtunut, ne vain sanoo "ok" tai mumisevat ja kun kysyn eikö niitä kiinnosta ollenkaan nii ne vaan sanoo että heillä on nyt tärkeitä asioita meneillään vaikkeivat he edes olisi puhuneet yhtään mitään?? Ärsyttää. Olen harrastanut pienestä oitäen balettia jonka haluaisin jatkuvan myös tulevaisuuteen. Sain hetki sitten kuulla että saan merkittävän osan näytökseemme ja saan esittä haastavan osuuden yksin, josta olisi hyötyä tulevaisuuteni kannalta. Mutta ei! Kun aivan innoissani kerron pitkästi asiasta, äiti ei edes näytä kiinnostusta vaan kesken kertomani hän alkaa juttelemaan isän kanssa muuta, ja kun hiljenen odottamaan ettääiti kuntelisi, se vaan sanoo etä selitä joskus myöhemmin kun nut ei oikeenjaksa. Mutta eihän ne ikinä jaksa... Haluaisin että minulla olisi vanhemmat joille saisin kertoa mikä mieltäni painaaja mistä olen iloinen. Ei se onnist :(
Mennään suoraan asiaan. Olen 14 vuotias jolen alkanut pikkuhiljaa huomaamaan ettei vanhempiani kiinnosta asiani juuri ollenkaan... Äiti ja isä juttelevat aina vain keskenään ja kun yritän joskus jotain sanoa , he joko ignooraavat eli jättävät huomioyta tai sanovat vain ok tai mm ja vaihtavat puheenaihetta. He vain tonkivat asiastani kaikki negatiiviset puolet esille ja takertuvat niihin esim alkamalla huutamaan ja riitelemään. Aina kun yritän sanoa jotain mikä painaa mieltäi tai ahdistaaniin vastaus on aina "en nyt jaksa/ehdi" tai sitten alkavat jankuttamaan että olen itse aiheuttanutongelmani ja etti pitäisi aina valittaa. Vanhempani on tosi kiivaita ja tuntuu että ne hermostuu IHAN KAIKESTA. Ja jos kerron jotain todella jännittävää ja kivaa mistä olen innoissani tai mitä minulle on tapahtunut, ne vain sanoo "ok" tai mumisevat ja kun kysyn eikö niitä kiinnosta ollenkaan nii ne vaan sanoo että heillä on nyt tärkeitä asioita meneillään vaikkeivat he edes olisi puhuneet yhtään mitään?? Ärsyttää. Olen harrastanut pienestä oitäen balettia jonka haluaisin jatkuvan myös tulevaisuuteen. Sain hetki sitten kuulla että saan merkittävän osan näytökseemme ja saan esittä haastavan osuuden yksin, josta olisi hyötyä tulevaisuuteni kannalta. Mutta ei! Kun aivan innoissani kerron pitkästi asiasta, äiti ei edes näytä kiinnostusta vaan kesken kertomani hän alkaa juttelemaan isän kanssa muuta, ja kun hiljenen odottamaan ettääiti kuntelisi, se vaan sanoo etä selitä joskus myöhemmin kun nut ei oikeenjaksa. Mutta eihän ne ikinä jaksa... Haluaisin että minulla olisi vanhemmat joille saisin kertoa mikä mieltäni painaaja mistä olen iloinen. Ei se onnist :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.