Olen hyvin hämmentynyt....

Minulla on tosi paljon ongelmia oman seksuaalisen suuntautumiseni määrittelemisessä. Olen identifioinut itseni homoksi ja olen jopa tullut kaapista ulos kaverilleni (vanhempani eivät tosin tiedä vielä, koska haluan olla 100% varma). Luulin aluksi olevani biseksuaali, mutta viisari ei värähdä naisten kanssa minnekään suuntaan - esim. jos katon ns.heteropornoa, en kiihotu yhtään videossa olevasta naisesta, vaan usein katse kiinnittyy suoritustaan tekevään mieheen. Homopornoa katsoessa taas kiihdyn nollasta sataan nopeasti ja suoraansanottuna kuolaan. Fantasioin mies-mies suhteista ja unelmoin kumppanista. Mutta kun ajattelen miten oikeassa elämässä reagoisin, niin ei varmaan viisari värähtäisi taaskaan mihinkään suuntaan. Olen aina ollut ihastunut miehiin (ylä-asteella oli kaksi tosi, tosi syvää ihastusta, toinen oli liikanope ja toinen muu poika ja olin tosi ihastunut, voisi jopa sanoa, että ihan rakastunut niihin, mutta olin silloin hämmentynyt enkä tehnyt alotetta). Olin myös lukiossa syvästi ihastunut yhteen kaveriporukkamme poikaan, joka oli myös homo - olin niin ihastunut että en voinut olla samassa tilassa ko. henkilön kanssa. Ylä-asteella sanoin olevani biseksuaali ja lukiossa olin homoseksuaali ja sen jälkeen olin aseksuaali (olin siis ihastunut saman sukupuolen edustajaan, mutta en voinut esim. kuvitella ihastusta johonkin seksuaalissävytteiseen fantasiaan, en vain voi). Aina kun joku mainitseekin sanan seksi, niin minulla se assosioituu sanaan MÄLSÄÄ! Yhteiskunta on liian seksistinen, hyperseksuaalinen ja kaikkien oletetaan haluavan seksiä. Olen alkanut miettimään olenko sittenkin greyseksuaali. Minulla seksihalut eivät miltei ikinä syty oikeaa henkilöä kohtaan tai oikeaan aikaan, minulla seksihalut ovat suurimaksiosaksi poissaolevia, olen tosi hitaasti syttyvä ja minua panettaa varmaan joka toinen kuukausi sillä tavalla, jota voisi kutsua seksuaaliseksi turhautumiseksi mutta en koe kuitenkaan että olisi tarvis mennä harrastamaan seksiä vaikka panettaisikin, yleensä joko masturboin tai syön suklaata. Olen ehkä homoromanttinen greyseksuaali. En osaa oikein kunnolla laittaa ajatuksiani sanoiksi. Minussa on paljon ns. homopiirteitä: mun maneerit ovat joskus vähän naisellisia, olen esteettinen ihminen, pidän taiteista ja ns. naisten jutuista - en kuitenkaan muodista. Toisaalta en tiedä olenko jollakin tavalla transeksuaali, koska aina lapsesta murrosikään asti ajattelin, että oisi parasta olla nainen, koska jostain syystä identifioiduin naisiin/tyttöihin - tosin pienenpänä ajattelin, että jos olisin nainen, niin välttyisin armeijalta - aika lapsellista. Olin aika outo poikalapsi - leikin barbeilla, äidin meikeillä ja vaatteilla, korkokengillä - päiväkodissa leikin kaverin kanssa kotia, muistan tehneeni itselleni pienenä mekkoja ja pukeuduin kotona aina varhaismurrosikään asti vähän naisellisemmmin kun perheen silmät vältti. Muu perhe ei kyllä toimintaani sinällään tuominnut - piti lähinnä huvittavana, eikä kukaan käskenyt minua kasvamaan siitä pois. Flamboyant olisi ehkä sana joka kuvaisi minua tuona ajanjaksona. Nämä ajatukset sitten vain jotenkin katosivat vuosien vieriessä - vaikka kyllä minä ylä-asteella vielä kuvittelin minkälainen olisin naisena ja fantasioin siitä. Nyt tunnen kyllä itseni normaaliksi. Mutta toisaalta joskus tuntuu, että minulla on "naisen henki" miehen kehossa tai että olen mies jolla on naisen aivot jne. Toisaalta en koe tarvetta sukupuolen vaihtamiselle, vaikka minusta tuntuu että en estelisi, jos prosessi alkaisi - olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseeni. Amerikan intiaanien two-spirit sana ehkä kuvaa asiaa parhaiten. Toisaalta tuntuu, että minussa olen sisältä sekä mies että nainen, vaikka olenkin fyysisesti mies. Nyt olen esim. alkanut tuntemaan vetoa naistenvaatteita kohtaan. En kuitenkaan tunne itseäni ahdistuneeksi, vaan lähinnä hämmentyneeksi.

Mikä neuvoksi? Onko tämä normaalia?