Koulututappelu yläasteella

Maailmaa ja kavereita ei pysty muuttamaan, mutta itsensä pystyy. Eli aina - ja minkä ikäisenä tahansa - kun joku oikein kolahtaa sisälle, ja saa aikaiseksi ikävän tunnereaktion - on syytä miettiä, että mihinkä kohtaan se itsessä kolahti, jos tulee mieleenkään vetästä vastapuolta turpaan.

Toisin sanoen, todellisen voiton kiusaajistaan saa (koko elämänsä ajan) vasta sitten, kun itse on kasvanut siihen mittaan ihmisenä, että pystyy asettumaan tuollaisten yläpuolelle.

Ja jos aloittajan ikäisenä oivaltaisi jo pelin hengen, ja osaisi tuota auktoriteettipeliä pelata, on jo hyvää vauhtia kasvamassa mittavan auktoriteettiolemuksen suuntaan, jonka kyllä menettää yhdestäkin vastaiskusta.

Se, että hän miettii asiaa - siis harkitsee - on jo mahdottoman hyvää tulevaisuutta ennustava suunta!

Joku viisas on joskus sanonut, että viholliset voittaa parhaiten, kun tekee heistä ystäviä; mairittelu ja ystävyys ovat keinoja, joita kukaan ei pysty vastustamaan.

mitenvoitatviholliset kirjoitti:

Maailmaa ja kavereita ei pysty muuttamaan, mutta itsensä pystyy. Eli aina - ja minkä ikäisenä tahansa - kun joku oikein kolahtaa sisälle, ja saa aikaiseksi ikävän tunnereaktion - on syytä miettiä, että mihinkä kohtaan se itsessä kolahti, jos tulee mieleenkään vetästä vastapuolta turpaan.

Toisin sanoen, todellisen voiton kiusaajistaan saa (koko elämänsä ajan) vasta sitten, kun itse on kasvanut siihen mittaan ihmisenä, että pystyy asettumaan tuollaisten yläpuolelle.

Ja jos aloittajan ikäisenä oivaltaisi jo pelin hengen, ja osaisi tuota auktoriteettipeliä pelata, on jo hyvää vauhtia kasvamassa mittavan auktoriteettiolemuksen suuntaan, jonka kyllä menettää yhdestäkin vastaiskusta.

Se, että hän miettii asiaa - siis harkitsee - on jo mahdottoman hyvää tulevaisuutta ennustava suunta!

Joku viisas on joskus sanonut, että viholliset voittaa parhaiten, kun tekee heistä ystäviä; mairittelu ja ystävyys ovat keinoja, joita kukaan ei pysty vastustamaan.

Lue lisää

Entisenä, nykyään lähes 30-vuotiaana koulukiusattuna voin sanoa:

EI TOIMI.

Luultavasti tuo haukkuva kukkakeppi on tuleva Suomen ministeri tai johtaja...

Ihan samalla tavalla toimi toinen tapaus. Oli auringonlaskun aika ja nuorisojoukko oli kokoontunut läheiselle uimarannalle. Kuuntelimme, että miten pulloja rikkoutui rantakallion kiviin niin että mäiske ja rätinä kuului kauaksi. Sanoin ystävilleni, että nyt se loppui, ja tuo jengi kerää joka ainoan sirpaleen jonka on sai aikaan - ja ihan itse! Sain ohjeeksi olla puuttumatta asiaan - tiedä mitä ne sulle tekee, sanoivat.

Odotin hetken, ja kävelin rannalle, tervehdin nuorisoa, juttelin hetken ja aloin silmäillä ympärille. Mitä kamalaa täällä on tapahtunut?! Joku karmea jengi ei ole ajatellut lapsia, paljaita jalkoja, ulkoilevia koiria - ei mitään. Hämmästelin ja kummastelin nuorisolle, että voiko olla totta, että näin ajattelematonta väkeä on edes olemassa?! Varmasti jotakin vanhempaa, ehkä eläkeläisiä, koska nuoret sentään ymmärtää jotakin maailman menosta. No, minkä niille tekee, mikä meidän, kuulkaa auttaa, kun siivota jäljet. Jos vähän autatte, niin saadaan ranta taas puhtaaksi.

Auttoivat, ja saatiin. Ystäväni eivät tietenkään tienneet mitä puhuin. He seurasivat kauempaa tilannetta. Näkivät, että puhuttiin ja sitten näkivät, kun nuoret siivosivat sirpaleet ja rannan puhtaaksi. Kysyivät, kun palasin, että mitä sä sanoit niille?

Vastasin heille, että sanoin: VITTU, ja te siivootte heti jälkenne tai mä soitan poliisit!!!

En usko kumpaankaan tarinaan.

Miksi et??? Mikä niissä voi olla epäuskottavaa? Ne on tosia tietysti.