Jos voitaisiin pyhittää omaisille suru ja vainajat ja lopettaa kaikenmaailman ruohonjuuritason etsiskely. Alkaa nyppimään kun ei enää saa edes heittää vitsillä tai nauraa. Maailmassa kuolee päivittäin ihmisiä ja tämmönen luonnonmullistus saa kaiken sekaisin! Onhan se kamalaa, mutta voisikohan alkaa vetää jo pikkuhiljaa normaalia rutiinia. Vai johtuuko kaikkien suuri kiinnostus ko. asiaan ehkä siitä että maailmalla kerranki tapahtuu jotain?! Joka paikassa näkee / lukee tapahtuneesta, jopa juttuja joissa itketään omaa 10 vuoden takaista lomamatkaa ko. maihin! Herätkää nyt hyvät ihmiset. Omaisiaan voi menettää ihan kotimaassakin.
Nuo onnettomat jotka matkallaan kuolivat / katosivat eivät tule takaisin vaikka kaikki etsisivät heitä kaikista listoista. Pitää osata luovuttaa, ainakin niiden jotka eivät ole asianomaisia millään tavalla. Kenenkään ei ole pakko matkailla ja asettaa itseään ja perhettään vaaraan. Nyt hymy korviin, elämä jatkuu!
Nuo onnettomat jotka matkallaan kuolivat / katosivat eivät tule takaisin vaikka kaikki etsisivät heitä kaikista listoista. Pitää osata luovuttaa, ainakin niiden jotka eivät ole asianomaisia millään tavalla. Kenenkään ei ole pakko matkailla ja asettaa itseään ja perhettään vaaraan. Nyt hymy korviin, elämä jatkuu!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tavallaan olen samaa mieltä, että elämä jatkuu, mutta eihän tuollaisen asian yli pääse koskaan jos joku oma sukulainen on kuollut tai on kateissa.. Ainahan sitä voi toivoa.
No lehdissä repostelemalla ja keskustelupalstoilla itkemällähän se unohtuu tuska ku tuska.. antakaa jarrut.
näin minäkin joyain juttua että "silloin 90 luvulla kävin siellä nyyh, luoja varjele että en sinne nyt mennyt..." tjn...
Ehdottomasti ääliömäisin lukemani pelastautumistarina Aasiasta: Jussi Ahteen entinen tyttöystävä Susanna Tervaniemi pelastui täpärästi aalloista. Susanna lähti Phuketista kotiin joulukuun alussa.
Kun Seikaa en ole tilannut, niin tämäkin tärkeä uutinen oli tietämättä (:
Omaisiaan voi tietysti menettää missä vain. Olen itse menettänyt vanhempani onnettomuudessa, joten tiedän todella miltä se tuntuu.
Tällainen tilanne, jolloin ihmisiä kuolee yhtäkkiä monia kerralla, on silti poikkeuksellinen verrattuna esim. tilanteeseen jossa ihmisiä kuolee nälkään .
En vähättele sitäkään, ja olen jo vuosia lahjoittanut osan palkastani suoraveloituksella Unicefille. Kehotan lämpimästi muitakin liittymään joukkoon. Jo muutamalla eurolla/kk voi auttaa.
Ymmärrän täysin niitä, jotka etsivät omaisiaan täältä tai muualta. Se, että, satatuhatta muutakin on kuollut, tai että täällä kirjoitetaan että "Maailmassa kuolee päivittäin ihmisiä ja tämmönen luonnonmullistus saa kaiken sekaisin!" ei lohduta läheisensä menettäneitä.
Pointtini siis on, että eletään ja annetaan toisten elää. Tämä katastrofi ei lakkaa olemasta vain sillä, että kirjoitetaan "Pitää osata luovuttaa!" tai toivotaan palstalaisten siirtyvän muualle keskustelemaan.