Nuori, innokas kirjailijanalku kaipaa apua

Eli tosiaan sama tyyppi vielä. Toivottavasti saatte selvää tekstistä, kun meni tuolla tavalla epäselväksi, en tiedä mitä kävi. Mutta siis en viitsinyt niitä kaikkein "romanttisimpia" kohtauksia laittaa, ei niissä ole siis mitään pahaa tai ylimenevää, mutta voisi herättää kummastusta niin näillä nyt mennään. Eli mielipiteitä tulemaan, kiitos niille, jotka ehkä jaksavat vastata!

Mitä kommentteja tahansa saatkaan muilta palstalaisilta, muista että liian ilkeistä kommenteista ei tarvitse välittää! Minua kun hirvittää se miten nuori olet. Itse olen kaksikymppinen enkä itsekään uskalla vielä kirjoittaa vakavissaan julkaisumielessä ja täällä olevat lukijat antavat valitettavasti vain harvoin asiallista palautetta.

Mutta joo, itse asiaan.

Tekstipätkät olivat yllättävän hyviä! Osaat selvästi kirjoittaa jo johdonmukaisesti, pysyi kyllä hyvin perillä että missä mennään. Sanavarastosi on laaja, sitä voi aina laajentaa lukemalla. Osaat vaihdella virkkeiden pituutta niin että tekstissä on jo rytmiä. Se on aina hyvästä.
Vain kappalejako puuttuu, ja varmaan itsekin huomaat, että kun teksti on pitkissä pötköissä ilman sisennyksiä on vaikea pysyä aina oikealla rivillä ja siten lukeminen voi olla uuvuttavaa. Tuo on toki vain ulkonäköseikka.

Yksi asia, missä voisit jo kokeilla parannusta, on liian kuvailun karsiminen. Kaikkien vuorosanojen kohdalla ei ehkä kannata kuvailla, miltä henkilö näytti sanoessaan asiat ääneen.

Jatka ihmeessä harrastusta! Ehkäpä tarinastasi tulee vielä joskus oikea kirja! Tsemppiä!

Aloittajalle: Pidä kiinni unelmastasi. Sinusta tulee vielä oikea kirjailija. Harva 12-vuotias osaa kirjoittaa noin hyvin kuin sinä. Kirjoittamaan oppii lukemalla kirjoja, tutkimalla niiden kieltä, juonia ja rakenteita - ja kirjoittamalla. Mitä ikinä kirjoitatkaan, kirjoita aina hyvin. Oli se sitten kirje kaverille, postikortti tai kouluaine. Kirjoita paljon. Hakeudu kaltaistesi pariin. Pyydä opastusta, ohjausta, neuvoja. Äläkä tosiaan masennu tältä palstalta mahdollisesti saamistasi ilkeistä kommenteista. Niiden tarkoituksena on vain lannistaa ja loukata ja niitä kirjoittavat ihmiset, joiden motiiveja en voi ymmärtää.

Vanmjäsille: Olet tämän palstan harvoja fiksuja kirjoittajia. Toivon sinulle onnea ja menestystä kirjailijana.

Ihan aluksi: kirjoille on ihan normaalia, että ensimmäinen versio tarinasta tuntuu hölmöltä ja hankalalta, tai jopa ihan liian nololta näytettäväksi kenellekään. Kirjoittamisessa, niin kuin piirtämisessä puhutaan luonnoksista, eli luonnoksia syntyy tekstistä useita ennen kuin se löytää parhaan mahdollisen muodon. Kirjoita koko tarina ihan pelotta alusta loppuun, anna tekstin levätä vähän aikaa ja palaa sitten tekemään siihen korjauksia. Yritä olla arvostelematta (eli editoimatta) tekstiä liikaa samalla kun kirjoitat sitä, koska muuten alat helposti kyseenalaistamaan hyviäkin ideoita.

Seuraavaksi kysymykseen: "Jos koskaan uskaltautuisin laittamaan kässäriäni jollekin kustantamolle, mille kannattaisi laittaa? Lukevatko kustantamot lasten kirjoittamia tekstejä ollenkaan? Ja muutenkin, kannattaisiko kertoa ikäni ihan reilusti vai jättää kokonaan kertomatta? Tässä kaikki ovat vähän eri kannalla, niin haluaisin kuulla teidän mielipiteitä."
Kaikki suurimmat kustantamot, eli WSOY, Otava, Tammi ja niin edelleen ovat varmasti kiinnostuneita. Yleisesti ottaen kustantajan kiinnostusta voi mitata sillä, ovatko he julkaisseet aikaisemmin jotakin samanlaista. Jollei kustantajan verkkokaupassa esimerkiksi näy yhtäkään runokokoelmaa, on epätodennäköistä että heitä kiinnostaisi sellainen.

Iällä ei ole merkitystä julkaisukynnyksen ylittämisessä, vaan iästä saattaa olla jopa hyötyä. Olet ehkä joskus kuullut Eragonista, tai siis Perillinen-kirjasarjasta. Sarjan kirjoittaja Christopher Paolini aloitti sarjan kirjoittamisen 15-vuotiaana.

Ja kolmanneksi: on hienoa, että uskallat näyttää tekstiäsi muille ja että haluat saada palautetta. Vanmjäs antoi jo muutamia hyviä vinkkejä, ja tulet tulevaisuudessa huomaamaan löytäväsi silloin tällöin hyviä neuvoja koulusta, kirjoista, ja kanssakirjoittajilta -- hyviä ideoita löytää koko ikänsä. Minun vinkkini kuulostaakin siksi perään heti nurinkuriselta, mutta se on minusta eräs tärkeimmistä asioista, joita kehittyvä kirjailija voi oppia. Vinkki on tämä: kaikki palaute mitä tulet nyt ja tulevaisuudessa saamaan EI tule olemaan sellaista, mikä taatusti sopii juuri sinun tyyliisi ja juuri siihen tarinaan, jota olet kirjoittamassa. Älä siis koskaan ota saamaasi palautetta käskynä, vaan ainoastaan ehdotuksena, mutta ole aina valmis kokeilemaan uutta. Jossakin vaiheessa kirjoittajan elämääsi tulee tulemaan tilanne, jossa toisen henkilön neuvo voi johtaa sinut harhaan ja viedä tarinasi huonompaan suuntaan, ja voit jopa kadottaa kokonaan käsityksen siitä, kuka juuri sinä olet kirjoittajana. Palaute on välttämätöntä kirjoittajan kehitykselle, mutta yhtä välttämätöntä on oppia tunnistamaan niin sanotut "väärät hälytykset". Hyväksi todettu nyrkkisääntö on, että jos yksi lukija antaa sinulle palautetta jostakin, kiitä heitä ja lupaa harkita sitä. Kun kuitenkin kolme tai useampi antaa sinulle samaa palautetta, kiitä heitä ja harkitse asiaa ihan oikeasti.

Aloitin itse kirjoittamisen kolmetoistavuotiaana ja pyrin tällä hetkellä ammattikirjailijaksi. 12-14 on minusta ideaali-ikä aloittaa, ja toivon sinun nauttivan koko tulevasta matkasta. Äläkä koskaan heitä mitään pois, ei vaikka se kuinka nolottaisi! Joskus myöhemmin tulee vielä aika, jolloin jokaiselle tekstinpätkälle tulee käyttöä. Muista myös aina, AINA ottaa varmuuskopio.

Noin, olen viisauteni sanonut :D

Hei,kuullostaapa hienolta! Harva noin nuori osaa kirjoittaa noin. Teksti oli selkeää ja minusta juuri hyvän kuvailevaa. Onnea jatkoille ja kyllä siitä vielä kirja tulee! :)

ET VITUS KIJROATA

Minua hieman pisti silmään, miten monta kertaa olet tämän keskustelun aikana itse vähätellyt itseäsi ja muistuttanut muita siitä, että mitään negatiivista ei sitten tarvitse tulla sanomaan. Tuollainen "älkää, please, tuhlatko ruutia minuun pieneen raukkaan" -asenne suorastaan vetää puoleensa ilkeilijöitä, joten uhriksi heittäytyminen jo ennen kuin mitään on edes tapahtunut ei pidemmän päälle ehkä kannata.

Paras mahdollinen neuvo, jonka itse olen koskaan saanut, on se, että minkä tahansa luovan työn tekijän on ehdottomasti kyettävä ottamaan negatiivistakin palautetta vastaan reagoimatta siihen, oli se palaute sitten asiallista tai ei. Taiteilijoiden kirous tuppaa olemaan se, että asiatontakin kommentointia on takuuvarmasti aina luvassa eikä siitä yksinkertaisesti pääse mihinkään. Jos sellainen ottaa kovin herkästi itsetunnon päälle ja/tai raastaa hermoja, niin sitten paranee kirjoittaa vain ja ainoastaan omaan pöytälaatikkoon.

Itse kirjoitustyyliisi on tullut jo hyviä vinkkejä, joten toistelen tässä todennäköisesti vain muita, mutta ehdottaisin, että karsit jonkin verran turhaa kuvailua pois dialogien jäljestä. Vaikka et erikseen kertoisi, kuka minkäkin sanoo ja miten, niin lukija pysyy kyllä kärryillä. Itse tuppaan myös lisäämään liikaa täytettä joka kohtaan, ja liiassa kuvailussa on se ikävä piirre, ettei sitten kuitenkaan tule lisänneeksi tarpeeksi kuvailua. Minua esimerkiksi häiritsee sekä omassa että sinun teksissä se, miten jotain tuntuu välillä jäävän välistä pois. Esimerkki sinun tekstistäsi: "Olimme hetken hiljaa, hän istui sängyllemme ja minä hänen syliinsä. Yhtäkkiä hän havahtui ja pomppasi pystyyn." Miten pompataan pystyyn, jos joku on sylissä? Mitä sille sylissä istuvalle tapahtui? Kun siis aloittaa kuvailemaan, niin sitä pitää jatkaa melko hartaasti, jotta ei jätä kuvailuun aukkoja. Hiuksien halkomistahan tämä on, mutta itse saan harmaita hiuksia huomatessani tuollaisia teksteissä.

Jos kieliopin kanssa on pieniä ongelmia, niin ei siitä kannata liikaa stressata. Taidot kehittyvät iän ja kokemuksen myötä, ja hyviä ohjeita on aina löydettävissä netistä. Monista julkaistuistakin kirjoista on kustannustoimittaja saanut korjata vaikka minkämoista kielioppivirhettä, joten tarina itsessään on kaikkein ratkaisevin tekijä, vaikka kieliopin hallinnasta ei tietenkään ole koskaan haittaa.

Sanavarastoa sinulla löytyy runsain mitoin, ja kunhan kehität sitä lisää, niin tekstisikin monipuolistuu. Potentiaalia sinulla on vaikka mihin, joten jos innostusta riittää, niin jatka ehdottomasti harrastusta. Muista kuitenkin kehittää kirjoitustaitojen lisäksi myös tervettä itsetuntoa, sillä koskaan, ikinä, milloinkaan et tule miellyttämään kaikkia, ja jos annat tekstiä muiden luettavaksi, niin saat myöskin tietää siitä, ettet miellytä kaikkia (vaikka sen olisi pitänyt jo olla tiedossa), mutta ei sitä pidä pelätä etukäteen saati harmitella jälkikäteen.

Ei pääse kovinkaan helposti isojen kustantamojen kautta kustantamaan mitään, ellei se ole huippuhyvä ja sellainen jota ei vielä ole kirjoitettu. Koska kustantamoja on paljon, joudut myös tekemään asian eteen paljon, eli lähettämällä konkreettisia käsikirjoituksia ihan paperin muodossa. Yleensä kustantamojen palaute on hyvin suppea eikä isojen kustantamojen "kirjailijaksi" ja kustannusohjelmaan pääse helposti. Tässä auttaa tietysti hyvin paljon nepotismi. Toisaalta käsikirjoituksesta voipyytää arvion (oikeastaan arvostelu) esim. nuoren voiman liitolta. Mutta tämäkin maksaa. Kirjailijaksi ei siis pääse sillä että vain lähettää käsikirjoituksen kustantajalle. On olemassa paljon nuorille suunnattuja käsikirjoituskilpailuja joihin kannattaa osallistua ja lähettää omansa. Koska käsikirjoituksia tulee vuosittain tuhansia eri kustantamoille, prosenttiosuus tuosta jotka pääsevät kustannusohjelmaan, on luokkaa 2%. Yksi vaihtoehto on omakustanne mutta siinä on riskinsä, kukaan ei välttämättä osta kirjaasi. Toiseksi tärkeää hyvän käsikirjoituksen kohdalla on tarina itse ja se mitä siinä käsitellään. Ainakin tuo aiheesi ja se että se sijoittuu yhdysvaltoihin on omasta mielestäni luotaantyöntävä. Olisiko aihetta esim. muuttaa tapahtumapaikkaa?

Jos vain aikaa ja kärsivällisyyttä riittää, täytyy muistaa että lähes kaikki kustantamot hyväksyvät VAIN paperiversion käsikirjoituksesta. Ja kaikista ei edes tule minkäänlaista saatekirjettä, yleensä tuo saatekirje on tyyliin: Valitettavasti emme julkaise käsikirjoitusta tällä hetkellä.

Tämä tietää paljon kopioimista, paperia, rahaa, (ellei tutulta löydy painoalan yritystä tai hyvää kopiointikonetta) kärsivällisyyttä.

Kolmanneksi on aina mahdollista julkaista ilmainen E-kirja mutta voi mennä vuosia ennen kuin sen joku huomaa laajasta valikoimasta. Tämäkin on sitten tuurikauppaa paremmasta päästä.

Eli en tahdo lannistaa mutta realiteetit kannattaa huomioida. Et todennäköisesti koskaan saa julkaistua omaa tekstiä ison kustantamon kautta ellei se erotu erittäin hyvin muusta tuotannosta. Näin se vaan on.

Täällä kuka tahansa voi esittää ketä tahansa, mutta oletetaan, että olet 12-vuotias. Sanon seuraavan siksi, että uskon sinun pystyvän ajattelemaan asian loppuun, en loukatakseni. Siis ehdottaisin, että kuvittelet jonkun amerikkalaisen lapsen kirjoittamaan tarinaa Aino-tytöstä ja Kalle-pojasta Äänekoskella. Ensinnäkin, miksi hän kirjoittaisi jostain muusta kuin omaan kokemuspiiriinsä kuuluvasta asiasta? Omaa ajatteluaan laajentaakseen se toki on hyvää harjoitusta, mutta jaksaako sitä joku muu lukea? Onkohan teillä siellä peruskoulussa ollut nykymaailman standardiaivopesus, joka koettaa saada sinut ajattelemaan, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, ja että kansallisvaltio on oikeastaan ruma sana, ja että toisen kulttuurin voi omaksua helposti? Niin, no, itselläni ei ole paljon mielikuvitusta. En osaisi kirjoittaa muusta kuin omista kokemuksistani. Ehkä sinä osaat, tai ehkä opit. Yrittänyttä ei ainakaan laiteta (mitähän sekin 'laittaminen' nyt tarkoittaakaan).

Kiitos kaikille kommenteista!

Joo, kyllä on tässä pikkuhiljaa huomannut, miten pienet mahdollisuudet on kirjaa kustantamolle saada, mutta ehkä se ei olekaan niin minun juttuni. Haluan aina päästä kirjoittamaan, se on varmaa, mutta en usko, että haluan toteuttaa sitä sittenkään sillä tavalla. Siihen on monta syytä, mitä olen tässä itsekseni miettinyt. Ja nyt puhun lähinnä tulevaisuudestani.

Tosin nyt en tiedä, miten saisin tekstejäni kenenkään luettavaksi, kun olen vähän epävarma sen omakustanteen kanssa.

Vinkkejä saa heitellä vieläkin! T. Aloittaja.