Kevään pikkuhiljaa kolkutellessa nurkan takana päätin vapaapäivänä hiukan siivoilla paikkoja. Varastoa siivotessani löysin viime vuotisen polyrottinki-sohvan, joka jäi ylitse uusiessamme terassikalusteet. Sohva oli sen verran hyvässä kunnossa. etten viitsinyt sitä pois heittää ja mietin vaihtoehtoisia varastointi mahdollisuuksia, kun muistin keskustassa sijaitsevan vuokra-korsuni.
Soitin siitä paikasta tuhnulleni, ja käskin siivota kellarikopin pikaisesti, kerroin tuovani sohvan sinne säilytykseen tunnin kuluttua. Tuhnuni (rape) alkoi tähän vastaan mussuttamaan, mutta kerrottuani vuokranantajalla olevan tällainen oikeus loppui narina kuin seinään, ja rape lupasi rientää koppia siivoamaan.
Karautin sohva peräkärryllä kennoston pihaan ja löysin pihalta rapen sovittamassa kesärenkaita talbottinsa takapenkille, kun eivät ilmeisesti olleet korsuun sisälle mahtuneet. Vinkkasin rapen jeesaamaan sohvan siirrossa ja saimmekin sen sovitettua kellarikoppiin sisälle. Tilaa ei jäänyt käytännössä yhtään mutta ovi meni sentään kiinni. Kun kerran olin tänne saakka ajanut, päätin samalla tarkistaa vuokra-lääväni kunnon. Rapella oli tähänkin jotain vastaan sanomista, mutta vuokranantajan oikeuksiin vetoaminen toimii aina; meinasi rape jopa vetää käden lippaan.
Porraskäytävään astuttuamme vastaan tulvahti tyypillinen kasarmin tuoksu; ihmiseritteet. Tilasimme hissin alas ja oven avattuamme haju vain voimistui; hissin lattialla nökötti tuhti ja tuore koiranpaska. Näky ei ilmeisesti ole mitenkään poikkeuksellinen, koska rape ei asiaan reagoinut mitenkään, otti vain hieman pidemmän askeleen ja pomppasi hissin perukoille. Sen verran tymäkkä oli läjästä nouseva aromi, että päätin itse käyttää portaita. Tupakansavuisen porraskäytävän jälkeen kerrokseen päästyäni löysin rapen ropaamasta ovessa roikkuvaa riippulukkoa auki. Meinasin jo hermostua että kuka on antanut luvan tuollaisen oveen laittaa kun muistin; kavereiden kanssa saunailtaa viettäessämme rape soitti korsun lukon rikkoutuneen ja ylimielisesti ilmoitti sen kuuluvan vuokranantajalle. Lähdimme porukalla pikku pöhnässä taksilla paikalle, nauloilla hakkasimme sinkilät oveen ja naurunremakan saattelemana löimme riippulukon rapen kouraan.
Sisälle päästyämme huomasin kämpän olevan juuri siinä kunnossa kun sen aikoinaan ostin; aivan kauhea. Ilmeisesti rape kuitenkin viihtyy, kun ei suurempia mutinoita ole kuulunut. Nyt kuulemma tosin hella alkaa vedellä viimeisiään, käytössä on enää yksi toimiva levy. Kirosin jo mielessäni turhaa rahanmenoa (kierrätyskeskuksesta halvin hella) kunnes tajusin laskea tuhnun kattilat. Tämä oli helppoa, koska kaikki kaappien ovet joko repsottivat pahasti tai puuttuivat kokonaan. Nopean silmäilyn tulos: yksi kattila. Kysyin mihin ihmeeseen enemmän toimivia levyjä tarvitaan, kun keittoastioitakin vain yksi taloudesta löytyy. Oli kuulemma harkinnut toisen kattilan ostoa. Pyysin lähettämään kuvan itsestään kahden kattilansa kanssa, ennen sitä hellasta ei keskustella. Ajattelin käydä vielä kusella, mutta ok-talon hygieniatasoon tottuneena päätin pidätellä. Totesin tarkastuksen olevan tässä, huikkasin vielä lähtiessäni tulevasta vuokrankorotuksesta ja käskin pitää huolta
sohvasta.
Näin ne ongelmat ok-piireissä ratkeaa!
Soitin siitä paikasta tuhnulleni, ja käskin siivota kellarikopin pikaisesti, kerroin tuovani sohvan sinne säilytykseen tunnin kuluttua. Tuhnuni (rape) alkoi tähän vastaan mussuttamaan, mutta kerrottuani vuokranantajalla olevan tällainen oikeus loppui narina kuin seinään, ja rape lupasi rientää koppia siivoamaan.
Karautin sohva peräkärryllä kennoston pihaan ja löysin pihalta rapen sovittamassa kesärenkaita talbottinsa takapenkille, kun eivät ilmeisesti olleet korsuun sisälle mahtuneet. Vinkkasin rapen jeesaamaan sohvan siirrossa ja saimmekin sen sovitettua kellarikoppiin sisälle. Tilaa ei jäänyt käytännössä yhtään mutta ovi meni sentään kiinni. Kun kerran olin tänne saakka ajanut, päätin samalla tarkistaa vuokra-lääväni kunnon. Rapella oli tähänkin jotain vastaan sanomista, mutta vuokranantajan oikeuksiin vetoaminen toimii aina; meinasi rape jopa vetää käden lippaan.
Porraskäytävään astuttuamme vastaan tulvahti tyypillinen kasarmin tuoksu; ihmiseritteet. Tilasimme hissin alas ja oven avattuamme haju vain voimistui; hissin lattialla nökötti tuhti ja tuore koiranpaska. Näky ei ilmeisesti ole mitenkään poikkeuksellinen, koska rape ei asiaan reagoinut mitenkään, otti vain hieman pidemmän askeleen ja pomppasi hissin perukoille. Sen verran tymäkkä oli läjästä nouseva aromi, että päätin itse käyttää portaita. Tupakansavuisen porraskäytävän jälkeen kerrokseen päästyäni löysin rapen ropaamasta ovessa roikkuvaa riippulukkoa auki. Meinasin jo hermostua että kuka on antanut luvan tuollaisen oveen laittaa kun muistin; kavereiden kanssa saunailtaa viettäessämme rape soitti korsun lukon rikkoutuneen ja ylimielisesti ilmoitti sen kuuluvan vuokranantajalle. Lähdimme porukalla pikku pöhnässä taksilla paikalle, nauloilla hakkasimme sinkilät oveen ja naurunremakan saattelemana löimme riippulukon rapen kouraan.
Sisälle päästyämme huomasin kämpän olevan juuri siinä kunnossa kun sen aikoinaan ostin; aivan kauhea. Ilmeisesti rape kuitenkin viihtyy, kun ei suurempia mutinoita ole kuulunut. Nyt kuulemma tosin hella alkaa vedellä viimeisiään, käytössä on enää yksi toimiva levy. Kirosin jo mielessäni turhaa rahanmenoa (kierrätyskeskuksesta halvin hella) kunnes tajusin laskea tuhnun kattilat. Tämä oli helppoa, koska kaikki kaappien ovet joko repsottivat pahasti tai puuttuivat kokonaan. Nopean silmäilyn tulos: yksi kattila. Kysyin mihin ihmeeseen enemmän toimivia levyjä tarvitaan, kun keittoastioitakin vain yksi taloudesta löytyy. Oli kuulemma harkinnut toisen kattilan ostoa. Pyysin lähettämään kuvan itsestään kahden kattilansa kanssa, ennen sitä hellasta ei keskustella. Ajattelin käydä vielä kusella, mutta ok-talon hygieniatasoon tottuneena päätin pidätellä. Totesin tarkastuksen olevan tässä, huikkasin vielä lähtiessäni tulevasta vuokrankorotuksesta ja käskin pitää huolta
sohvasta.
Näin ne ongelmat ok-piireissä ratkeaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
auuuutsss huhhuhhuhaiajajijaii sattuu nyt posahti semmoinen avari lokerolaurin poskelle että keräilee itseään vielä vappunakin
Auuts, huhhuh! Elämää kennostossa, betonikuution sisällä.
Aih! Tämän sattui! Huhhuh, nyt löit lyötyä!
Tämä oli hauska!