En tiedä minun pitäisi tehdä.
Tilanne siis tällä hetkellä että meillä on sijoituskoira. Marraskuussa aloimme epäilemään lapsella olevan allergiaa ja näin onkin, nenä vuotaa yhä edelleen kirkasta nestettä ja allergia testit näyttivät plussaa. Allergia lääkkeet eivät auta mitään.
Joulukuussa ilmoitin että lapsella todettu allergia kun varmistui tulokset ja itse en ole siedätyshoidon kannalla, lapsi menee kyllä etusijalle ja koira viimeiselle sijalle. Hänen piti etsiä uusi koti mutta sitten päättikin että haluaa koiran hänen luokseen kunhan hänellä on yksi leikkaus tehty. Nyt edetään maaliskuuta eikä vieläkään tapahtunut mitään.
Ja nyt tilanne on vielä sellainen että olemme eroamassa mieheni kanssa joten aikakaan ei riitä niin paljoa kun pitäisi varsinkin kun lapset niin pieniä (3 ja 5 vee). Hän myös tietoinen tästä asiasta. Mutta ei tahdo ymmärtää. Nyt kysyin voisiko ottaa koiramme hoitoon vkonlopuksi kun lähden lapsien kanssa reissuun jotta pääsisin hieman unohtaa näitä asioita. Ei pystynyt vaikka alkuvkosta sanoi että voisi ottaa. Kyllähän hän kysyi voisinko ottaa mukaani eikä halunnut ymmärtää sitä etten voi ottaa mukaan koska ystäväni allerginen, kasvattaja epäili että teeskenteleekö mutta ei koska lääkkeistä huolimatta menee aina tukkoon kun tulee meille.
Kysymys siis että mitä teen koska haluan lapsen sairastelu kierteen pois ja nyt tämä erotilanne. Allergiaa ei voitu arvata koska aikaisemmin ei ole ollut näin tiiviisti koiran kanssa tekemisissä. Loppu vuodesta aloin epäillä koska oireet alkaneet tulemaan koiran tultua meille.
Tilanne siis tällä hetkellä että meillä on sijoituskoira. Marraskuussa aloimme epäilemään lapsella olevan allergiaa ja näin onkin, nenä vuotaa yhä edelleen kirkasta nestettä ja allergia testit näyttivät plussaa. Allergia lääkkeet eivät auta mitään.
Joulukuussa ilmoitin että lapsella todettu allergia kun varmistui tulokset ja itse en ole siedätyshoidon kannalla, lapsi menee kyllä etusijalle ja koira viimeiselle sijalle. Hänen piti etsiä uusi koti mutta sitten päättikin että haluaa koiran hänen luokseen kunhan hänellä on yksi leikkaus tehty. Nyt edetään maaliskuuta eikä vieläkään tapahtunut mitään.
Ja nyt tilanne on vielä sellainen että olemme eroamassa mieheni kanssa joten aikakaan ei riitä niin paljoa kun pitäisi varsinkin kun lapset niin pieniä (3 ja 5 vee). Hän myös tietoinen tästä asiasta. Mutta ei tahdo ymmärtää. Nyt kysyin voisiko ottaa koiramme hoitoon vkonlopuksi kun lähden lapsien kanssa reissuun jotta pääsisin hieman unohtaa näitä asioita. Ei pystynyt vaikka alkuvkosta sanoi että voisi ottaa. Kyllähän hän kysyi voisinko ottaa mukaani eikä halunnut ymmärtää sitä etten voi ottaa mukaan koska ystäväni allerginen, kasvattaja epäili että teeskenteleekö mutta ei koska lääkkeistä huolimatta menee aina tukkoon kun tulee meille.
Kysymys siis että mitä teen koska haluan lapsen sairastelu kierteen pois ja nyt tämä erotilanne. Allergiaa ei voitu arvata koska aikaisemmin ei ole ollut näin tiiviisti koiran kanssa tekemisissä. Loppu vuodesta aloin epäillä koska oireet alkaneet tulemaan koiran tultua meille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ymmärrä tuota kun kirjoitat että et ole siedätyshoidon kannalla vaan lapsi menee etusijalle? Käsittääkseni se olisi nimenomaan lapsen etu, että siedätettäisiin. Onko lapselle muka parempi jäädä allergiseksi?
Mutta on ilmeisesti niin että haluat nimenomaan koirasta eroon koska jäät yksinhuoltajaksi eikä aika riitä. Miten tässä nyt osaisi kukaan muukaan sinun asioistasi päättää? Oma on elämäsi ja ratkaisusi.
Ei koiria vastaan niin vain siedätetä. Yhteiskunta ei siedätä juuri lainkaan, eli vain esimerkiksi eläinlääkärit yms ammatiltaan eläimiä käsittelevät ehkä. Ja jos koirattoman perheen lapsi saa oireita jo tarhassa muiden lasten koirankarvoista.
Yksityisellä ehkä suostuisivat, itse maksaen. Ja on vaatelias hoito ja käsittääkseni sivuvaikutuksia.
Kuka on tämä "hän" josta puhut? Tämä jonka piti etsiä koiralle uusi koti ja ottaa hoitoon vlopuksi ja päättikin että ei ota.
Jokatapauksessa tosi kurja tilanne.
tätä, että otetaan pienten lasten lisäksi vielä suloinen koiranpentu. Sitten huomataankin, että ei jää edes aikaa koko koiralle ja ei päästä edes reissuun, kun koira tarvitsee hoitopaikan. Voisi miettiä tarkemmin tälläisiä asioita. Eivät koirat ole mitään heittopusseja. Olen kuullut muiltakin olevinaan allergisilta, että oikea syy olikin vain laiskuus ja, se, että koira vie niin paljon aikaa. Lopulta itse ovat myöntäneet.
Niin, kyllä "tääonjust" on aivan oikias!!Kyllä tämäki viälä myöntää! Pitääskö vaikka kapillähakata niinkuan, että myöntääs!
Viet koiran hoitolaan viikonlopun ajaksi tai jätät kyläilyn väliin. Itse olen omille koirille aika hyvin siedättynyt, mutta kesti kauan. Siivousta kannattaa lisätä ja poistaa ylimääräiset pölyä keräävät tekstiilit ym. Lisäksi lapsen huoneen ovea voisi pitää kiinni, että oma huone on vähän pölyttömämpi. Ainakaan ei koiraa sänkyyn. Allergiaa ei kannatakaan arvailla vaan testata etukäteen.
Mikäli nyt päätät luopua koirasta, niin kasvattajaan yhteys ja sopimus uuden paikan etsimisestä tai että koira menee kasvattajalle.
Koiralle voi ihan hyvin siedättäytyä kotioloissakin niinkuin kissallekkin. Minulla allergian lisäksi paha astma. Ensimmäisen vuoden koiran kanssa jouduin aamuisin ottamaan avaavaa ja allergialääkkeitä käytin päivittäin, myös nenäsumute oli kovaa huutoa ja käsien jatkuvaa pesua. Mutta Pikkuhiljaa vuoden aikana alkoivat oireet helpottaa, sitten en tarvinnut enää lääkkeitäkään. Välillä vähän henkeä ahdistaa jos siivous on jäänyt, mutta muita oireita en enää koirastani saa.
Veikkaisin että tässä on kyseessä juurikin se perinteinen "prkele kun aika ei riitäkkään" joka kostautuu koiralle. Etsit sille koirallesi toisen hoitopaikan tai jätät reissun välistä, myös kasvattajalle on voinut tulla yllättävä meno juuri sille ajankohdalle, hän ei kuitenkaan ole mikään vapaasti käytettävä hoitola.
Kyseessä on pieni lapsi. Nyt on kiire jo, allergia kehittyy helposti astmaksi. Noin pienen lapsen kanssa ei mikään hölynpöly-"siedätys" tule kuuloonkaan, vain aikuinen voi ottaa vastuun omasta siedättymisestään, jos välttämättä haluaa niin tehdä ja ymmärtää riskit.
Joten koira pois ja nopeaan. Viet koiran kasvattajalle ja jätät sinne. Ei ole sinun asiasi miettiä, sopiiko se hänelle vai ei.
Vai pitääskö luopua lapsesta? Kohta nämä koiranrakastajat aivan vakavalla naamalla sitäkin ehdottaa! On tyhmää kysellä tuollaisia asioita joihin on vain yksi ja ainoa ratkaisu!!
No mitäs sielä teidän sopimuksessa lukee sijoitussopimuksen purkamisesta? Oletteko lisäilleet jotain ylimääräistä?
Näin lukee kennelliiton sopimuksessa selkeästi:
" Jos vastaanottaja haluaa purkaa sopimuksen ja luopua nartusta, se palautetaan luovuttajalle ja vakuusmaksu jää luovuttajalle." Ja sama uroksen kohdalla.
Onhan hankala ilanne. Jos lapsi on pahassa mallissa, ja lääkäri myös sitä mieltä, että riskit on suuret koiran kanssa tähän kohtaan, niin toki koirasta kannattaa luopua.
Se, sitten, jos hätää ei ole ja siedätyshoito mahdollinen, niin en minäkään ymmärrä, miksi ei sitä. Ihan siis yleisesti ottaen, jos sillä pystytään vaikuttamaan lapsen allergiaan ylipäätään.
Allergian puhkeamista ei voi aina ennustaa, ellei sitten vanhemmilla ole, jolloin sen oletusarvo tulla on suurempi. Mutta ylipäätään on vähän kireäksi tehty yhtälö, että pienten lasten aikaan tulee vielä pentu. Siinä sitten ei paljon jää "varaa", jos elämäntilanteet jotenkin muuttuu...
Mutta viimekädessä nimim. laiskakoolet sen kirjoitti jo, eli palauttaa toki voi, ainahan voi jotain sattua, mutta se on sitten eri asia, miten vakuusmaksun käy.
Toi on enemmän kuin kinkkinen tilanne. En saanut oikein kirjeestäsi selkoa onko koira minkä ikäinen? Meinaan, kun koiranpentu lähelle vuoden ikää aiheuttaa helpostikin allergisia oireita ja kasvun hidastuessa alkaa oireet taasen loiventua. Itselläni nousee allergisia oireita aina pennun tai kasvuiässä olevan koiran kohdalla, mutta ne häviävät koiran saavuttaessa vuoden iän. Joku aineenvaihdunnallinen homma koiran iholla tai jotain, olen kuullut kerrottavankin. Joten jos koiranne on kasvuiässä, se voi nostattaa arllergiaa sen tähden. Ja samassa huoneessa ei kannata koiraa pitää, missä oirehtiva henkilö nukkuu.
Kasvattajan kyllä kuuluisi reagoida asiaan kunnolla, onhan kyseessä sijoituskoiransa. Uskoi hän sitten mitä tahtoo, se se liity vastuuseen ottaa koiraa takaisin ja tuon oman osuutesi vain kyllä menetät koiran mennessä takaisin kasvattajalleen.
Sinulla on nyt elämässäsi niin paljon ruuhkaa, että ymmärrän koko sydämestäni, jos ei voima riitäkään enää koiran hoitoon. Ero on vaikea asia ja tuskin sinä tahallasi olisit koiran sellaiseen tilanteeseen hommannut, jos olisit tiennyt myllytyksestä arjen suhteen.
Elämä heittelee itse kutakin ja kaikille riittää hankalia tilanteita.
Voimia päätökseesi, oli se sitten joko koira kotona tai kasvattajalla.