ehdotan, että avataan oma keskustelupalsta niille, jotka ovat menettäneet läheisiään tai kokeneet katastrofin henk.koht.
kaikille teille, jotka haluatte auttaa:
julkaisemalla kuvia ja listoja tai kyselemällä yksityiskohtia kuolleista, heidän elämästään ymv.totean että se tuntuu monista omaisista todella pahalta ja tungettelevalta.
käsitän että monilla ihan ulkopuolisillakin on tarve puhua tästä mutta toivoisin että ihmiset eivät keskittyisi yksilöihin ja auttaisivat sillä ainoalla oikealla tavalla:antaisivat tilaa surra.
lisäksi vetoan kaikkiin teihin täällä käyviin ihmisiin, että osallistuisitte keräyksiin.moni meistä on oman tai läheisensä hengen velkaa paikallisille asukkaille.he tarvitsevat muutakin kuin rahaa, selvitäkseen tästä kaikesta.
oma menetykseni tuntuu siedettävämmältä kun tiedän voivani jakaa sen toisten kanssa, mutten silti haluaisi rakkaitteni nimiä ja elämää mässättävän täällä.
surkaa ihmiset, olkaa empaattisia mutta muistakaa hienotunteisuus.
kaikille teille, jotka haluatte auttaa:
julkaisemalla kuvia ja listoja tai kyselemällä yksityiskohtia kuolleista, heidän elämästään ymv.totean että se tuntuu monista omaisista todella pahalta ja tungettelevalta.
käsitän että monilla ihan ulkopuolisillakin on tarve puhua tästä mutta toivoisin että ihmiset eivät keskittyisi yksilöihin ja auttaisivat sillä ainoalla oikealla tavalla:antaisivat tilaa surra.
lisäksi vetoan kaikkiin teihin täällä käyviin ihmisiin, että osallistuisitte keräyksiin.moni meistä on oman tai läheisensä hengen velkaa paikallisille asukkaille.he tarvitsevat muutakin kuin rahaa, selvitäkseen tästä kaikesta.
oma menetykseni tuntuu siedettävämmältä kun tiedän voivani jakaa sen toisten kanssa, mutten silti haluaisi rakkaitteni nimiä ja elämää mässättävän täällä.
surkaa ihmiset, olkaa empaattisia mutta muistakaa hienotunteisuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen, että täytyy olla todella tunteeton ja kova ihminen, jota ei viime päivien tapahtumat ole koskettaneet. Mulla ei ollut ketään läheisiä kyseisellä alueella, mutta äitinä voin ymmärtää sen tuskan mitä monet vanhemmat joutuvat läpikäymään. Puhumattakaan lapsista, jotka ovat menettäneet vanhempiaan. Olen joskus menettänyt lähiomaisen onnettomuudessa ja voin kertoa, etteivät haavat parane täysin koskaan...Kipu ehkä vain muuttuu siedettävämmäksi.Ja ainoastaan aika ja saman kokeneiden ihmisten tuki auttaa selviämään.Muistakaa ihmiset olla kiitollisia siitä mitä teillä on. Jonakin päivänä kaikki saattaa olla ohi..vain kauniina muistona mielessä enää.Voimaa ja jaksamista kaikille joita suru koskettaa!Muistakaa että rakkaus ei koskaan häviä.
Olen Erään äidin kanssa täysin samaa mieltä. Oma palsta menetyksen henkilökohtaisesti kokeneille. Menetettyjen läheisten nimien rummutus ja ruodinta koskee liikaa, vaikka taustalla olisikin täysin hyvät tarkoitteet. Omassa menetyksessä ja epätietoisuudessa elämisessä on tällä hetkellä enemmän kuin riittävästi.