Mitenhän on, onko vaihdevuosioireet fyysisesti kovinkin sidoksissa henkiseen oireiluun? Eli jos suhtautuu positiivisella mielellä vaihdevuosiin niin fyysisesti on helpompi olla. En ainakaan tippaakaan tule kaipaamaan rättiksiä ja sen tuomia "rajoitteita". :-) Mutta onko monia jotka ns suree vaihdevuosia siksi että kokee sen yhtenä merkkinä vanhuudesta ja ikääntymisestä, ettei olisi enää jollain tavalla Nainen? Miten koette asian?
Miettinyt tätä
Mietiskelijää
6267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Omasta mielestäni korrelaatio ei mene suoraviivaisesti. Meillä suvussa on paljon psyykkistä herkkyyttä, mutta silti vaihdevuosista on selvitty helpolla. Eli vaikka ihminen on herkkä, masentuva, huono itsetunto jne. Toisaalta taas tiedän tapauksia, joissa vaihdevuodet ovat laukaisseet vakavan psyykkisen sairauden. Ehkä siihenkin osaltaan vaikuttavat täysin väärät valinnat, kuten naimisiinmeno puolison kanssa, jota ei ole koskaan rakastanut. Eli elämänsä uhraaminen, hukkaaminen. Tietyissä skitsofrenioissa taitaa olla ilmaantumispiikki vaihdevuosissa.
Uskoisin kohtuullisen älyllisen kapasiteetin olevan vahvuus vaihdevuosi-iässäkin, kun pää saattaa takkuilla muutenkin. Helpottaahan se, jos voi älyllistää, mikä johtuu hormoniheittelyistä ja mikä muusta. Ja jos pystyy säätelemään toimintaansa, eikä ole ihan viettien vietävissä (esim. saa pakotettua itsensä lenkille, kun vaihtoehto olisi maata sohvalla, syödä ja lihoa).
Itseäni harmittaa tässä vaiheessa lähinnä lapsettomuus. Olen liian hauras ja heikoilla saamaan lapsia - ja ikäkin meni jo ohi. Jotenkin varhain ilmestyneet harmaat hiukset ja naaman uurteet ovat entistä masentavia, kun muuttuu mummoksi olematta lainkaan äiti. Toisaalta taas koetan saada itseäni kuntoon ja olen ylpeä hiljalleen löytyvistä lihaksista. Oma äitini on hyvä esimerkki. Hän pääsi uuteen vauhtiin kuusissa kymmenissä, vakavien sairauksien jälkeen. Kuntoutui, laihtui ja piristyi. Ja järki kulkee kadehdittavasti.
Minusta tuntuu, että kun vaihdevuodet alkoi, vanhuus tuli kerralla, rupsahdin samantie myös ulkoisesti, olin ollut ikäistäni nuoremman näköinen aina.
Ihan sama juttu! Vasta hetki sitten tuttuni sanoi, että eihän sussa ole ryppyjä. No, ei ollut katsonut minua ilman ehostusta ja kirkkaassa valossa! Nyt on viime kesästä tähän hetkeen suupielet alkaneet roikkua, nahka löystyä, silmäryppyjä kamalasti, silmänaluset tummuneet ym ym, kiitos ohuen ja kuivan ihon! Liikun ja nukun hyvin!
Niin päin kyllä, että hormonien vähenemisestä aiheutuu esim. masennusta. Se taas on aika friikki ajatus, että joku aiheuttaisi itselleen vaikkapa limakalvojen kuivumisen haikailemalla nuoruutta.
Vaihdevuosioireet saa esimerkiksi joistain lapsettomuushoitoon liittyvistä hormonijutuista, ja tuskinpa kukaan tuntee mitään erityistä surua vaikka jarrupiikin pistämisestä.
Ihmisellä on psykologinen taipumus ottaa kaikesta hyvästä kunnia itselle. Jos itsellä menee jossain asiassa hyvin, niin se selitetään omalla oikealla toiminnalla ja nähdään ansaittuna palkintona.
Vaihdevuosissa termostaatti reistailee.
Mielenkiintoinen linkki.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/vaihdevuosissa_termostaatti_reistailee
-------------------------------------------------------------------
Täälläkin kipuillaan vaihdevuosien kanssa . Olen 55 vuotias ja tuntuu että koko elämä pyörii tämän ympärillä. Lieneekö syynä se että kun lapset ovat jo maailmalla on aikaa enemmän kuunnella omia tuntemuksia. Tiedä häntä. Itsellä pahimpina oireina unettomuus ja sydämen muljahdukset. Vaikka syöpä pelottaa 4 päivää Femoston tabletteja syötynä. Vielä ei ole kummempia tuloksia näkyvissä. Valoisampaa kevättä kaikille kanssasisarille.