Ihan ensteks täytyy nauraa loppuun, kun face'ssa tuttu ihminen tuli kustua kylään. Painovirheitä sattuu, huvittaa kun ei itse huomannut mitään :D
No, iduistahan oli varsinainen asia. Tuon tammikuisen flunssan jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota monipuoliseen ravintoon ja tuoreravintoon varsinkin.
Vogel'in vihannesmehua juon päivittäin desin verran, oma mehulinko kun jo ajat sitten tukehtui omenista kesämökillä.
Auringonkukan ja herneenversoja valkosipulin seurassa kasvatan ikkunalla, ja niitä napsin salaatteihin tai leivän päällä päivittäin myös. Nuo auringonkukan versot on sitten napakoita tuoreeltaan.
Nyt pitää lähteä hakemaan multapussia kaupasta, kun eilen unohdin.
Likomassa uuteen kylvöön kun on jo herneet ja siemenet.
Heippa!
No, iduistahan oli varsinainen asia. Tuon tammikuisen flunssan jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota monipuoliseen ravintoon ja tuoreravintoon varsinkin.
Vogel'in vihannesmehua juon päivittäin desin verran, oma mehulinko kun jo ajat sitten tukehtui omenista kesämökillä.
Auringonkukan ja herneenversoja valkosipulin seurassa kasvatan ikkunalla, ja niitä napsin salaatteihin tai leivän päällä päivittäin myös. Nuo auringonkukan versot on sitten napakoita tuoreeltaan.
Nyt pitää lähteä hakemaan multapussia kaupasta, kun eilen unohdin.
Likomassa uuteen kylvöön kun on jo herneet ja siemenet.
Heippa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luotan hedelmiin, vihanneksiin ja juureksiin kuituineen päivineen, en niitä mehuksi purista eikä tosin ole mehulinkoakaan. En kalliita vihannesmehujakaan osta, kun ovat niin pahanmakuisiakin. :) Kehuin Kahvipirtissäkin kauniita salaattejani, yhdistän hedelmiä makeuden ja houkuttelevuuden saamiseksi, olen nyt ihastunut granaattiomenan siemeniin ja oppinut ne saamaan nätisti ulos hedelmästä. Raakaraasteita ei kannata unohtaa, punajuuri lempparijuureksenani maistuu vaikkapa omenan kanssa hienoksi raastettuna, sitruunaa hapoksi ja hiukan hunajaa makeudeksi. Punajuuria en kasvimaassa kasvata, mutta versotan niitä ikkunalaudalla ja saan ihanan väristä ja makuista syötävää salaattiin. Herneenversot on toinen suosikki, koristeellisia ja maistuvia nekin. Kasvimaan harvennustaimien naatit kannattaa myös syödä .
Purkki-idätyskokeilukausikin minulla on ollut, mutta se oli hankalampaa huuhtomisineen eikä tuntunut perhekään ihastuneen sinimailasen ituihini. Mies sanoi, että idut tappelevat syödessä vastaan. Siispä totesin, ettei siinä touhussa ollut minunkaan kannaltani mitään itua. Pääsiäinen on pian, ja rairuohon sijaan kannattaa versottaa jotain viljaa, jonka oraat voi syödä. Viljan oraat ovat komeampiakin kuin rairuoho.
Minulla persilja on yksi lemppareistani, valo alkaa jo voittaa varjon,
ja valohan se saa vihreät innostumaan.
Herneenversot ovat myöskin hyviä salaateissa.
Granaattiomenia ostin miehen terveyden tukemiseksi, nehän joihinkin
sairauksiin tuovat avun. Nyt olenkin ne unohtanut, ja se johtuu varmaan tuosta assosiaatiosta mieheni sairauteen, vaikka vuosia siitä jo onkin.
.
Tänään olimme hiukan isommalla joukolla katsomassa teatteriesityksen "Ihmisellinen mies".
Ajatusituja syntyy päässäkin ihan kuvannollisesti tuosta lajivalikoimasta, joita tuot esiin:D Eipä sekään haitaksi ole.
Tämä yksineläjän ruokakattaus on vaatimattomampi, sama ilo ei ole asetella esille kattauksessa, joskaan en itse ruuan valmistusta laistakaan! Otan takaisin sitten kun saan ruokavieraita, ehkä pääsiäisenä näen tyttärentyttäret täällä vuorostani.
Joulunhan vietimme yhdessä, ja tällä hetkellä ovat sisarukset eteläafrikassa lomalla, vanhin kun valmistui nyt kätilöksi.
Valkosipulikylvöksen sain multaan, muut saa odottaa aamuun.
En minä Ramoona* lasipurkissa kasvattele, vaan ihan pikku versoja laakeassa multaistutuksessa.
Viinirypälekotelot on kansineen mainioita, päästää ylimääräiset vedet muovitarjottimelle. En piittaa niistä värittömistä iduista lasipurkissa minäkään, vaan syvän vihreitä on idut purkeissani.
Nyt rentoon illanviettoon , Unisefin lähetystä aion klo 20.00 aikaan katsoa.
Tällä kertaa jouduin luopumaan Unicef illasta. Kun ohjelma alkaa kehoituksella ryhtyä kuukausilahjoittajaksi, juontaja kuin seipään niellyt, tulee ahdistava olo katsojalle.
Kun lisäksi Pirkka Pekka Petelius tuo pienen tyttösen hyväksikäytön uhrina esiin, alkaa jo suru pusertaa rintaa. Kuulun Punaisen Ristin kk lahjoittajiin, se riittäköön osaltani, mutta en jaksanut seurata pidempään.
Tuli mieleeni nuo lähimmät sukulaisemme bonobo apinat, jotka kiksuttelevat koko ajan, pennut ja kaikki lauman jäsenet, sieltäkö geeneissä joillakin on tuota alkukantaisuutta alistaa pieniä tyttöjä.