Oon tässä täytellyt asuntolainalappuja ja väkisin tuli mieleen noi täällä aiemmin olleet kasvattajan vaatimukset koiran ostajan suhteen.
Miten pitkälle olette valmiita menemään siinä ostotilanteessa, eli ihan tosissaanko viette kasvattajalle esim. luottotietoja tai palkkalappuja?
Sitoutoisitteko koiraa ostaessa siihen, ettei perheeseenne tule lapsia?
Aiemmin joku kasvattaja jo kertoi vaativansa todistuksen, ettei ole allergiaa, suostutteko siihen? Samoin oletteko valmiita viemään lääkärintodistuksen terveydestänne, jos kasvattaja sellaista vaatii?
Miten olette valmiita todistamaan liikkuvanne ulkona tarpeeksi ja mikä on tarpeeksi, kun koiraa ajatellaan?
Omalta kohdalta voin kertoa, ettei meiltä ole milloinkaan kyselty tuollaisia asioita ja kokisinkin sen jo lähes ihmisarvoa loukkaavaksi.
Ja miten ihmeessä määritellään, kuka on sopiva koiranomistaja? Esimerkkejä siitä, kuka siihen ei kelpaa, on helppo sanoa, mutta mites toisin päin?
Miten pitkälle olette valmiita menemään siinä ostotilanteessa, eli ihan tosissaanko viette kasvattajalle esim. luottotietoja tai palkkalappuja?
Sitoutoisitteko koiraa ostaessa siihen, ettei perheeseenne tule lapsia?
Aiemmin joku kasvattaja jo kertoi vaativansa todistuksen, ettei ole allergiaa, suostutteko siihen? Samoin oletteko valmiita viemään lääkärintodistuksen terveydestänne, jos kasvattaja sellaista vaatii?
Miten olette valmiita todistamaan liikkuvanne ulkona tarpeeksi ja mikä on tarpeeksi, kun koiraa ajatellaan?
Omalta kohdalta voin kertoa, ettei meiltä ole milloinkaan kyselty tuollaisia asioita ja kokisinkin sen jo lähes ihmisarvoa loukkaavaksi.
Ja miten ihmeessä määritellään, kuka on sopiva koiranomistaja? Esimerkkejä siitä, kuka siihen ei kelpaa, on helppo sanoa, mutta mites toisin päin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan älytöntähän tuommoinen ihmisten kastittaminen ainakin minusta on.
Ei ole kyllä ikinä edes tullut mieleen ruveta ostajilta jotain palkka ja lainatietoja kyselemään.
Siitä kyllä kysyn,että onko mietitty,mitä sitten jos syntyy lapsi? Riittääkö aika/mielenkiinto koiran kanssa touhuamiseen?
Valitettavan yleistä on,että koira saa mennä,kun kersa ilmoittaa tulostaan.Ei tosin omalle kohdalle ole osunut,mutta paljon niitä on.
Myöskään mitään terveystodistuksia ei tähän mennessä ole kyllä tullut pieneen mieleen alkaa kysellä,eikä kyllä tule mieleen tulevaisuudessakaan.
Sen myönnän,että aika tarkkaan katson kenelle koiran annan ja haluan saada perustelun sille,että miksi haluat juuri tämän rotuisen,mutta normaali ihminen,jolla riittää kiinnostusta jotain sen koiransa kanssa harrastaa ja jolla on normaali tietämys koirasta eläimenä ja sen käyttäytymisestä läpäisee kyllä seulan.
Monta kertaa olen joutunut sanomaan,että meiltä et valitettavasti koiraa saa,mutta kertaakaan ei syynä ole ollut ihmisen paino tai se onko hänellä nyt lainaa,tai onko joku vamma tms.
Yleensä kyllä aika pitkälle pääsee sillä,kun seuraa ihmisen käyttäytymistä ja luontrevuutta eläinten kanssa ja kun juttelee niitä näitä tulee pika analyysi tehtyä huomaamatta ja yleensä kyllä osuu aika kohdilleen.
Hyvä koti koiralle,kun ei välttämättä ole se joka kaikki nuo ehdot täyttää.
Enkä kyllä ole kertaakaan itsekään mitään terveystodistuksia,saati luottotietoja joutunut esittelemään koiraa ostaessani ja jos olisin niin kyllä olis jäänyt koira hankkimatta moiselta kasvattajalta.
Samoin ajattelin näistä koiran omistajan ehdoista.
Mietin jo etten itse uskaltaisi noin vainoharhaiselta kasvattajalta ottaa koiraa vastaan ;)
Meillä on ollut 3 eri kasvattajan koiria (sama rotu) ja kaikille on kelvannut lapsiperheen status, koirainnostus ja ulkoiluhulluus, mikä toisaalta on ollut tilanne kasvattjienkin osalta.
Miten on, onko jokainen hyvä kasvattaja lapseton, keskipainoinen ja 'upporikas'. Pian menen lomakkeen kanssa ostamaan koiraa ja hämmästelen, että kelpaako kasvattaja !
olen ylipainoinen, vaan vielä jaksan ruhoni kantaa ;=)). Lisäksi olen, miten sen nyt sanoisi, en todellakaan mikään upporikas, vaan en ihan rutiköyhäkään, jos ei paljon muutakaan ja lapsikin löytyy, jonka kanssa tätä "hommaa" tehdään ;). Ei tarvitse todellakaan olla mikään atleetti urheiluhullu ollakseen hyvä koiranomistaja!
Nyt täytyy tunnustaa, ettei mulle oo tullut mieleen, että ihmiset tosissaan luopuisi siitä rakkaasta lemmikistä lapsen takia. Tosin kyllä itse sain anopilta kuulla satoja kertoja raskausaikana, että millonka me ollaan noi koirat hävittämässä ja miten aikuisilla ihmisillä pitäisi olla sen verran järkeä, että laittaa ihmislapsen koirien edelle.
Totta on, että aika on "kortilla" kun perheessä on pieni lapsi ja esim. meillä kaksi isoa ja nuorta koiraa. Nuorempi kun oli vasta hiukan yli vuoden, kun lapsi syntyi. Meillä on homma ratkaistu niin, että imurointi, pyykinpesu ym. saa kyllä odottaa parempaa hetkeä, eli koirien kanssa touhuan usein kun lapsi nukkuu. Nykyisin kyllä lapsi hoitaa paljon tuota koiien kanssa touhuamista, vaikka ikää ei ole vuottakaan, pallon heitto sujuu jo hienosti, vaikkei se lennä kuin puolimetriä. Lapsi ja koirat nauttivat noista yhteisistä touhuista ihan selvästi. Samoin äidistäni on ollut paljon apua, kun hän on ollut lapsenvahtina minun mennessä metsään ym. koirien kanssa ja yllättäen täällä on usein siivottunakin, kun kotiin palataan.
Näyttelyreissuille en tosin ole isännän mukaan joka kerta voinut lähteä, mutta onneksi on ystäviä, jotka ovat auttaneet siinä hommassa. Näyttelyissä käytiin seitsemän kertaa viime vuonna, eli en koe lapsen olleen esteenä siinäkään.
En tosin kannusta ketään hankkimaan koiranpentua ja lasta samaan aikaa, totuus kun on, että ainakin itse olen välillä ollut tosi väsynyt. Mutta sitten vastaavasti koirien kanssa ulkoillessa ja touhutessa usein väsymys kyllä helpottaa. Itse menin koirien kanssa metsään kolmen päivän kuluttua synnytyksestä, koko ajan kun meillä on lapsi ollut, on juuri noi metsälenkit ollut ehkä se paras rentoutumiskeino ja "henkireikä", niiden avulla kun oma pää selkenee ja voimia riittää taas vaikka mihin.
en kiikuttaisi kasvattajalle minkäänlaisia todisteita mainituista asioista. Jos sellaisia vaadittaisiin, en kovin kauaa vanhenisi tällaisen kasvattajan luona. Kyllä se issun tuossa alempana mainitsema keskustelujen kautta syntyvä luottamus (tai epäluottamus) pitää riittää.
en oikein usko että tosi elämässä kasvattaja asettaa paljon ehtoja.
Eihän ole pakko ostaa,jos ei natsaa kasvattajan kanssa.
Itse en missään nimessä toimittaisi mitään papereita,vaan vaatisin että kasvattaja tulee käymään meillä kotona katsomassa mihin pentu on tulossa.
jokunen vuosi taaksepäin, että erittäin herttainen vanhempi naishenkilö soitti ja kysyi pentua. MUTTA ennekuin sen edes teki, alkoi itkuisesti kertoilla juuri menettämästään rakkaasta koirastaan ja nyt halusi tilalle lohduttajan. Juttelimme ties miten pitkään ja mielessäni jo ajattelin, että kyllä nyt tulee iso puhelinlasku. Kysyi jopa, että onko meillä jokin ikäraja ostajille, kun kumpainenkin olivat 6kymppisiä ja molemmat kotona ok-taloa asustaen. Eihän tuon ikäinen vielä mikään ikäloppu ole, moni 3kymppinen voi olla vireydeltään huomattavasti vanhempi. No, jätettiin asia "hautumaan" seuraavaan päivään. Pääsin aulasta keittiöön, niin puhelin soi taas ja sama ihminen luurin päässä. He ottaisivat pennun, mutta kun ei ole autoa eikä kuskia. Taas juteltiin lisää ja sovittiin, että viemme pennun heille asti, jos vain luottavat omaan arvostelukykyyni ja minuun itseeni. Niin sitten vietiin pentu yli 200km:n päähän ja mikä vastaanotto siellä olikaan. Huh-huh, siellä me sitten pillitettiin kaikki 4. Mitään ongelmia heillä ei ole ollut koko aikana koiran kanssa ja puhelinyhteydessä ollaan tasaisin väliajoin.
Itse olen reippaasti ylipainoinen, vaan eipäs ole kukaan koskaan sen vuoksi kieltäytynyt mulle myymästä.
Ei ole liioin näiden vuosien aikana tullut milloinkaan mieleen, että osamaksukaupassa pitäisi alkaa kyselemään ihmisten rahatilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista.
Kyllä ne ihmisen arvot (myöskin koiran pitäjänä) ovat aivan jossain muualla kuin kukkarossa, ammatissa tai ulkonäössä.
Sanoisin, että koiran omistajaksi kelpaa aivan kuka tahansa joka omaa normaalit elämän arvot!
Issu puhuu täyttä asiaa. Ymmärrän tietysti että kasvattaja haluaa ottaa selvää millaiseen kotiin pentua on antamassa, niin minäkin tekisin, mutta silti olisi arvioitava tapauskohtaisesti eikä suoralta kädeltä tuomita että tuolle en myy kun se on lihava tai työtön.
Aika ristiriitaisia juttuja tuolla toisessa keskustelussa; yksi ei myisi lapsiperheeseen, toinen ei lapsettomalle parille perusteena että sitten kun ne sen lapsen saavat, koira jää heitteille! Tuo menee jo yli meikäläisen ymmärryksen. Sitäpaitsi tilanteet voivat muuttua yllättäen: entäs jos pennunostaja läpäisee seulan ja seuraavalla viikolla joutuu kolariin ja vammautuu? Huh huh, uskaltaako tässä tavallinen pulliainen enää koiraa käydä hankkimaan...
Joo, todellakin alkaa mietityttää voiko tavallinen ihminen sitten koskaan hankkia koiraa.. Onko koirat vain rikkaiden, hyvin koulutettujen ja treenattu vartaloisten lemmikkejä....?? huh huh
voi "tavallinen" ihminen hankkia koiran!!
Tavallisia ihmisiähän me kasvattajatkin olemme, toisilla vain on utopistisemmat kriteerit kuin toisilla.
en ole koskaan kasvattajalle kertoillut tulojani tai elintapojani muutoin kuin ulkoilun osalta. Ei kuulune hänelle. Liikakiloni ovat kyllä näkyvissä. Jos hän ei halua minulle koiraansa myydä, se on hänen ongelmansa.
Omasta mielestäni olen erittäin sopiva koiranomistajaksi, mutta sehän on oma asiani.
Olen kotona, vietän suurimman osan ajastani ulkoillessani koirien kanssa. Ruokin ne, käytän ne eläinlääkärissä ja teen kaikki muutkin asiaankuuluvat jutut. Lapset ovat jo niin isoja, että osallistuvat koirien ulkoiluun itsenäisesti, mutta heidän ollessaan pieniä oltiin kaikki yhdessä ulkona, juoksenneltiin metsässä tai käytiin uimassa kesäaikana yhdessä.
Uusi vuosi ei ole ollut koskaan yhdellekään koiralleni paukkujen osalta ongelma, koirat ovat suurperheessä tottuneet siihen, että erilaisia ääniä kuuluu.
Ensimmäisen koirani hankin nuorena yksin asuessani, viimeisimmän nyt, kun vanhimmat lapset ovat jo muuttaneet omiin oloihinsa. Ensimmäisen koiran hankkiessani olin työelämässä, myöhemmin opiskelin työn lisäksi. Nyt olen päättänyt keskittyä itseeni ja olla kotona ainakin toistaiseksi. Mutta en usko tapojeni hoitaa koiria muuttuneen mitenkään.
Asumme kerrostalossa, mutta se ei liittyne koiran ulkoiluun tai muuhun hoitoon mitenkään, sillä ainakin meidän mökillämme on samanlaiset seinät kuin kotioloissa, eikä koirat sielläkään yksin ole ulkona. Siis mökkeilemme, mutta sitäkään en ole kenellekään kasvattajalle kertonut.
Summa summarun; en usko oikean, koiristaan kiinnostuneen kasvattajan puuttuvan koiranostajan tuloihin tai muuhun, joka ei koiran elämään vaikuta. tai sitten itselläni on käynyt hyvä tuuri sattuessani ostaa koirani vain asiantuntevilta kasvattajilta.
Tunnustan avoimesti ja rehellisesti etten sovi koiranomistajaksi.
SYY Kun minulla ei olisi aikaa koiralle ja kuitenkin pidän niistä niin valtavasti etten raski ottaa kärsimään ja yksin kotona minua odottamaan joskus viikojakin. Saatan joutua olemaan ulkomaillakin joskus pitkiä pätkiä. Työni on vähän arvaamaton.
Minulla käy vain kun on aikaa joitain hoitokoiria joilla on joitain ongelmia ja yritän auttaa niin koiraa kuin omistajaa.
Jos tilanteeni muuttuu niin minulla tulee olemaan vähintäin 3-10 koiraa ja kaikki varmasti erirotua. Joukossa voi olla joku Luomukoirakin.
Enpä ole koskaan kuullut kenenkään todistuksia kyselevän. Varsin kummalliselta kuulostaa.
Itse kyselen kyllä tarkasti koiran/rodun ottamisen motiiveja ja mihin sitä koiraa haluaa. Ja haluan koko perheen tulevan käymään. Kasvattajan ja pennun ostajan pitäisi tulla toimeen ei vain kauppahetkeä, vaan monia monia vuosia sen jälkeen. Niinpä itse myön pennun ainoastaan ihmisille, joista pidän. Joiden kanssa voi ajatella yhteistyön onnistuvan. Pidän itseäni melko hyvänä ihmistuntijana ja useimmiten sen tietää jo puhelimessa synkkaako tämän henkilön kanssa vai ei. 17 vuoden aikana olen erehtynyt kerran.
Psykologiset taidot pätevät tälläkin alalla! Kyllä pitäisi osata tunnistaa sopiva ostaja pennulle,ja päinvastoin, valitettavasti tätä kykyä ei ole kaikilla.