Nainen, sekoitat pääni pian lopullisesti. Välitän Sinusta älyttömästi, mutta etkö todella ymmärrä etten kykene olemaan vain kaverisi? Miksi roikkua hirsipuussa vapaaehtoisesti? Joten olisiko jo aika ottaa ja jatkaa elämää, kumpikin omaansa. En minä Sinua vihaa, haluan vain selvittää ajatukseni. Tiedät kyllä mitä tarkoitan, jos tämän satut lukemaan.
Etkö todella
Sulle-tämä-vain
45637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Oliko S-naiselle kenties? :)
no eipä ole s:lle. koukeroi Jiihin.
Jaa mulle.
Miksi sun pitää olla vain kaveri hänelle?
Niin, miksi pitää? Vai pitääkö? Siinä vasta pulma.
Minä ja eräs olemme kokeilleet tuotakin, erossaoloa siis, ja jäähyväisiä on sanottu pariinkin kertaan... silti olemme vieläkin tekemisissä koska täysin erossa oleminen on ihan mahdoton ajatuskin. Ahdistaa ajatuskin etten näkisi häntä enää koskaan.
Tsemppiä teille kuitenkin yritykseen!
Joo kyllä se näin on jos tunteet toisiinsa liikkuu eri tasoilla ja se on selväksi käynyt, niin silloin ei voi olla kaveri. Ihan sama, kun suhteen päättyessä, jos toinen osapuoli, jonka tunteet ovat väljähtyneet siihen kaveritasolle haluaisi kovasti olla kaveria. Mutta eihän hän ymmärrä miten kauhealta ja miten pettyneeltä siitä toisesta osapuolesta taas tuntuu, joka haluaisi jatkaa seurustelua sillä intohimoisella tasolla edelleen. Itselleni on käynyt näin puolin ja toisin, enkä ole jäänyt yhdenkään eksäni kaveriksi. Ei sitä kestä katsella sitä toisen uutta onnea, jos oma sydän on rikki tai ei pääse elämässään eteenpäin, kun toinen vaan vielä yrittää lähestyä intiimillä tasolla, jos on erottu. Oman itsensä kannalta on parempi olla pitämättä yhteyttä, ja ehkä sitten joskus, kun on tunnetasolla saanut asian käsitellyksi ja hyväksynyt tilanteen, niin voi sitä kaveruutta yrittää ellei aika ole ajanut ohi.
Haluaisin hänen kanssaan jotain muuta kuin ystävyyttä. Ehkäpä sekin tuli silloin aikoinaan selväksi. Hänen haluamisensa jäivät epäselviksi.
Kyllä hän sinut haluaa. Jotenkin vaistoan sun kohdalla sen. Nyt takaisin töihin. Moi.
Älä valehtele
No onpas tarkkaa vaistoa.. en kyllä mistään enää voi tietää toisen haluamisia, sillä ei olla enää yhteyksissä :(
vihasta, jos et vihaa niin et mutta näytä se sille niin ei tarvii täällä sitä hokee joka palstalla.
No voi. Mä en ainakaan halua yhtään mitään kenenkään kanssa. Olla riippuvainen jostakusta, olla olemassa vain joku huomioi, harhaluulla et omistaa jonkun..Niin on kipeetä. Mä olen yksineläjänä onnellisin.
Itse olen samassa tilanteessa. Ettei vain sama nainen haluisi meidän kaveruutta?
Varmaan haluu yhtaikaa molempiin. Mut kumpi saa kakkosta ja kumpi ykköstä, siinäpä pulma..
Kyllä nämä on haastavia juttuja. Minäkin ihastuin mieheen, mutta en kertonut, koska oli ns.esteitä. Ja aina niitä on ilmaantunut vuosien mittaan,milloin oli naimisissa vielä, sitten eronnut, mutta uusi tyttöystävä. Hän haluaa olla kaveri, minä toivoisin muuta, välillä se oli aluksi tosi kamalaa ja otin etäisyyttä. Tänä päivänä pidän ihan kaverina ja mietin, että jos hänen tilanne muuttuu ja olisi vapaa, niin en enää haluaisikaan muuta kuin kaveruutta. Surutyö on tehty, en päässyt tutustumaan niinkuin toivoin, vaikka meillä on aina mukavaa yhdessä. Kaveritaso on ihan ok. Mutta kyllä helpottaa kun tekee liikkeen suuntaan tai toiseen. Anna palaa vaan, kosi vaikka. Jos toinen ei muuta halua, niin voit itse päättää mikä on sinulle parasta: Kosi, roiku hirsipuussa (kuinka kauan luulet sitä kestäväsi?) tai sano, että sinulla oli tunteita, mutta koska naisella taas ei, niin parempi lopettaa.Surra ja tilalle tulee jotain muuta tulevaisuudessa. Omaan toimintaasi voit vaikuttaa, et muiden.
En ymmärrä. Voivathan kaveritkin välittää toisistaan. Mikäpä sen mukavampaa, kuin hyvä kaverisuhde. Jos ei muu onnistu, etkö voisi ajatella olevasi hänen kaveri? Jonkun toisen kanssa sitten olet rakkaussuhteessa...
Varmaan riippuu tuolla kirjoittajalla vähän siitä korvataanko hänet kerta toisensa jälkeen toisilla ja minkä vuoksi. Tietty voi olla kaverit mutta ystävyys on myös hyvän rakkaussuhteen pohja. Pystyykö toiselle kertomaan mikä fiilis, ymmärtääkö toinen vai onko vastaukset aikaisia klisheitä jne...
Olen samaa mieltä, että ystävyys on myös hyvän rakkaussuhteen pohja. Mutta, jos toisesta haluaa enemmän kuin ystävyyttä niin silloin pelkkä ystävyys ei ehkä toimi, se on silloin sellainen heitto. Avoimuus ja puhe on tällöin hyvin tärkeää.
Mielestäni tulimme niin hyvin toimeen keskenämme, että olisi harmi jos emme voisi olla ystäviä. Tiedät, että en hyväksy kaverikseni ketä tahansa.
sopiiko kysyä nimesi ekaa kirjainta? Kuulostaa niin tutulta :) haluaisin mielellään olla "edes" ystäviä.
Olisi kiva tietää kelle nämäkin jutut on osoitettu?
Kirjoitat varmaan todeksi monen muunkin ajatuksen. Jos rehellinen olen itselleni, niin toivoisin voivani jatkaa elämääni siitä mihin se jäi kerran. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan, ei mene päivääkään ettenkö mieti, eikä päivääkään ettenkö moiti itseäni. Ei sen pitänyt mennä näin, eikä mitenkään. Ei vois mennä toisinkaan, mutta ei tämäkään ole hyvä.
Hänelle hyvää toivon. Lähden täst saunomaan.
Saanx tulla sun kans saunaan?
Onko aloittaja tehnyt hyviä tekoja toiselle ja huomioinut tämän toisen ihmisen tunteet? Törkykäytös toista kohtaan karkoittaa kenet tahansa ja itse asiassa paljon muutakin. No, jokainenhan itse tietää mitä on tehnyt ja voi siitä arvella toiset fiilikset ja eiköhän sitä ennenpitkää kaikesta voi kuulla montaakin kautta. Ei kaikki täällä niinkuin ei muallakaan varmasti kerro ihan kaikkea ajatuksistaan. Jos tuntee tehneensä väärin niin ei muutakun korjaamaan ja kunnolla.
Kaverit ne on niitä, joiden kanssa jutellaan ja jotka ovat tukena vaikeinakin hetkinä.
Minä rakastan häntä. n -m yhä. Whats the broblems?
Pelkkä platoninen sellainen varmaan ok, mutta jos katselet siinä vieressä toisen mies/naissuhteita ja tunnet, että haluaisit olla sekin osa hänen elämäänsä, niin ei kannata olla edes kaveri. Miksi kiduttaa itseään, on oman tunne-elämän kannalta myös parempi, että pääsisi eteenpäin omassa elämässä ja kokemaan sen onnensa jonkun muun kanssa sitten, kun hän haluaa olla vain kaveri. Ei siis tosiaan kannata roikkua mahdottomassa ja tuhlata sitä omaa kallisarvoista elämää. Omien tunteiden käsittely ja tilanteen hyväksyminen auttaa eteenpäin.
Minusta tuntuu, että täällä kukaan ei oikeasti tiedä, että haluaako joku olla vaan kaveri vai enemmän vai mitä ja lisäksi minusta tuntuu, että irl puhumattomuus on se asia joka on ikävää ja se varmaan monesta tuntuu pahalta. Huomatkaa, en voinut nyt loukata ketään, sillä kerroin vain miltä minusta tuntuu.
Pää sekoitettu niin perusteellisesti että vallan.
Rakastan vain sinua pään sekottajani
Höpö höpö ihan tavallinen hurokki se nainen on.Kummallisia nuo miehen aivoitukset. Etsi itsesi ikäinen nainen ja onnea!
Kirjoitit ajatuksiani... tahdon kohdata sut ja puhua.
Olet tärkeä, enemmän kuin tiedätkään. Ikävä.
Ja roikun löyhässä hirsipuussa suuntaan ja toiseen. Osittain syystä, osittain syyttömästi.
Ota muhun yhteyttä tai odota, en kykene muuhun....
Elämä on kasvua, taistelua, kokemuksia. Tahdon sut osaksi sitä <3
Illan parhaita kirjoituksia, ehdottomasti voisi olla minulta, jonkun muun sanomana.Kiitos voin tiivistää oloni tähän tekstiin.<3.Nukkukaa hyvin, rauhallista yötä.
Mutta ennenkaikkea rakkautta, suukko ja hali.
Illan parhaita ajatuksia, koska voisi olla sinulta. Sinulla siis on mielestäsi parhaimmat ajatukset.
Lukiko siellä "koska voisi olla minulta"? Lue tarkemmin!
Ei se varmaan ymmärrä jos et sano mitään.
Ystävyys on monesti se vahvin ja kestävin pohja parisuhteelle. Paljon nähneenä tämäkin tullut huomattua.
Kun vain tietäisit, mies. Olen huomannut, tiedän, ymmärrän. Jos haluat, niin jätän sinut rauhaan, enkä yritä olla "kaveri".
Mutta, jos olet huomannut, niin jännitän aivan yhtä paljon kanssasi puhumista (takeltelen ja olen varmasti aivan typerä), mutta olen yrittänyt. Mielestäni olet ihana ja ansaitset hyvää, mutta en tiedä kuka sinä olet. Etkä sinä halua paljastaa itsestäsi mitään. Luulet varmasti minun vain pilailevan kustannuksellasi. Mitä en tee. Kiusoittelen, koitan saada maan järkkymään, herättää sinut näkemään, että olet ihan kaiken hyvän arvoinen. En tiedä olenko minä oikea ihminen sinulle, ehkä en. Sitä ei voi tietää. Mutta sen tietäisi paremmin, jos olisi ensin kaveri.
Hyvä kirjoitus, eihän muutkaan tunteet häviä jos toinen on oikeasti tärkeä.Tutustuminen olisi varmasti mukavaa.
Näitä asioita moni ihminen miettii ja pyörittelee... Toisen oikeita ajatuksia ja tunteita on vaikea lukea, jos niistä ei puhuta suoraan. Joskus toisen sanomisiinkin suhtautuu epäillen ja varoen -ajatellen, että on vaan heitetty läpällä. Vaikka niihinkin pieniin positiivisiin juttuihin takertuu ja toivoo niiden olevan totta, ei niitä uskalla ottaa todesta. Pelkureita me ollaan, kaikki.
Oletpa fiksu:)
Fiksuudesta nyt tiedä...ku täällä
miksette puhuisi tunteistanne suoraan voi hyvänen aika ! Ei siinä ainakaan mitää menetä, kaikki saavat vain mielenrauhan itselleen. Ikävää on jos molemmat olette kiinnostuneita, mutta asialle ei tapahdu mtn koska ette juttele asioita selväksi. Lähetä yksi viesti vain, niin asia selviää..
No ei koske minua aloitus kyllä.. Minä en hänestä edes tiennyt tuohon aikaan vielä kun kirjoitus on kirjoitettu.