Mikä auttaa?

Ei itku ole suremisen edellytys. Sinä voit tehdä sen omalla tavallasi.

Itkemiseenkin turtuu. Voi olla, että tarvitset reilusti aikaa kovien kokemustesi ja sen hetken väliin, jolloin itku alkaa taas sujua.

No mikä pakko ihmisellä on itkeä? Jätät vaan itkemättä. Ei kukaan sua siitä tapa.

Hyvä Icannotcry

Ajattelen samalla tavoin kuin Oldie. Ehkä olet vain kaikkien raskaitten asioiden ja masennuksesi jälkeen niin lopussa, ettei kyyneleitä tule. Se ei tarkoita, että olisit jotenkin kovetttunut tai kyvytön tuntemaan surua.

Anna itsellesi rauhassa aikaa. Nyt on syytä iloita, että olet selättänyt masennuksen. Se on niin hieno ja upea juttu! Ja mummosikin parani! Ehkei sinulla ole nyt edes syytä itkeä. Olet voinut pitkään huonosti ja viillellyt ym., nyt elämässäsi on alkanut kevyempi ja helpompi aika. Se voi tuntua oudolta kun on viime aikoina enemmän joutunut tuntemaan tuskaa.

Anna itsellesi lupa olla iloinen. Naurustakin voi tulla kyyneleet silmin. Itkun aika tulee taas, mutta sen ei tarvitse olla nyt.

Iloisena puolestasi
Pappi Elisabet

Itsekin kärsin masennuksesta. Ikää 15v ja tyty. Mulla on välillä kausia jolloin itku ei vaan tuu ja sitten välillä itken siks et paahtoleipä loppuu tai en löydä hyvää sukkaa. Siihen menee oma aikansa, kuukausia tai vuosia et itku tulee takas.

Siis en ymmärrä tota viiltelyä. Laita ennemmin tikkuja tai neuloja kynnen alle, mutta älä viiltele, please! Tikut kynnen alla ovat turvallisemmat kuin viiltely, jos on pakko olla masokisti ja kiduttaa itseään.
Ja jos tykkäät punaisesta ja valuvasta, sotke ennemmin itsesi ketshuppiin.