Teemme josku

Meillä ei meinaa palaa pinna vaan se palaa. Eikä vieläkään naurata, ei edes hymyilytä se "pikku" remppa, jonka teimme viime elokuussa. Vieläkin siitä on hieman viimeisteltävää, eikä mitään tapahdu ellen ala sitä edistämään.

Olin sen jälkeen ihan hajalla. Päätin jälleen kerran, että se on viimeinen yhteinen. Vie aina monta vuotta, sitten unohdan tai ainakin olen optimistinen jälleen. Paljon olisi pientä rempan poikasta, mutta vielä ei ole aika otollinen...

Osaatte riidellä rakentavasti ja vielä rakentaakin yhdessä. Hurraa ja hatunnosto teille!

Me jouduimme aikoinaan toteamaan, ettei meidän pidä yrittääkään ryhtyä tekemään yhdessä mitään pikkutarkkuutta vaativaa remontinsukuista.

Molemmat halusimme mielellään ryhtyä sellaisiin puuhiin, jotka sai valmiiksi nopeasti ja voi tehdä suurpiirteisesti. Isäntä sai maalla ja pihalla aikaan vaikka millaisia puutöitä, kelokalusteita, -veistoksia ja laitureita. Hän teki uskomattoman tarkkaa työtä - moottorisahalla.

Kerran jouduimme joskus 70-luvulla yhdessä kaakeloimaan pesuhuoneen kotona,
kun tilattu remonttimies petti lupauksensa. Isäntä olisi halunnut sovitella laastin kanssa seinään kaakelinpaloja "vähän sinnepäin" -tarkkuudella. Omassa mielessäni oli päällimmäisenä ajatus, että huolimaton lopputulos häiritsisi ja hävettäisi pitkään meitä molempia. Yritin siinä sitten muka innostuneena selitellä, että jospa minä kokeilisin miten kaaria saa leikatuksi porakoneen avulla yms. Olimme yhdessä tutkineet ohjeita ja tiesimme teoriassa, miten työ olisi pitänyt tehdä. Tiesin, että saan tehdä koko homman yksin tai odottaa kuukauden päivät remonttimiestä, jos ryhdyn riitelemään ja isäntä lyö hanskat naulaan. Kun työ sitten aikanaan valmistui, olimme tyytyväisiä, mutta päätimme ettei koskaan enää mitään vastaavaa.

Onneksi muilla alueilla yhteistyö pelasi aikansa aivan upeasti, vaikka riitelemään emme koskaan oppineet. Vaikenimme ja selvittelimme ajatuksia itseksemme, kunnes olimme rauhoittuneet (joskus muutamien päivien päästä) ja keskustelimme sitten asiasta jälkikäteen, ellei asia loppujen lopuksi tuntunut liian vähäpätöiseltä.

Ihailen ihmisiä, jotka hallitsevat pikkutarkkuutta vaativia kädentöitä ja vielä nauttivat sellaisesta.
Haluaisin mielelläni itsekin oppia ja vielä mieluummin haluaisin oppia riitelemään.

Ei riidellä.Aamulla sanotaan hei,hei töihin lähtiessä,illalla terve kotiin tultaessa.siinä tärkeimmät.