Maailman kaaressa

Tässä minun tapani muistaa Aasian katastrofin uhreja.

Unelmia suuremmat aallot

Lapsen paljaat jalat
pienet ja sirot,
rantaviivaa pitkin
meren aaltoihin juosten,
sukeltaen sen rakkauteen.

Ääreen veden,
tämäkin maailma rakentui,
sen tehdessä elämän mahdolliseksi.

Meri kehtona ihmisten,
heitä palvellen ja ruokkien,
taas kerran näytti mahtinsa suuren.

Unelmia suuremmat aallot,
maata nuolivat,
voimiensa suuruudessaan,
vetivät tuhansia ihmisiä
kylmään syleilyynsä.

Ihmisten hämmennys ja pelko,
surun kyyneleet,
armottoman meren edessä,
sen murskatessa elämiä sirpaleiksi.

Vain yksin meri tietää,
montako sielua
veti syvyyksiin,
montako huutoa
vaahtopäihin hukkui,
montako tulevaisuutta
merenpohjaan vajosi.

Kuolleet kaupungit hukkuneiden hautoina,
elää saaneiden päät syvään painuneina,
on meri rauhoittunut.

Mikään ei kuitenkaan saa
enää koskaan hukkuneita hengittämään.
Eivät kyyneleet,
surun hetket,
eivät katkeruus,
syytökset.

He voivat elää enää,
vain meissä.

****************************
Minut tavoittaa www.rakkausrunot.comista tällä nicillä.
2148
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voi kuinka kauniisti kirjoitat !!
Siinä on syvyyttä kuin meressä ikään.

Äänestä

niin totta ja niin surullista, koskettava

Äänestä

Kommentoi aloitusta


BlackCat666 kirjoitti:

Tässä minun tapani muistaa Aasian katastrofin uhreja.

Unelmia suuremmat aallot

Lapsen paljaat jalat
pienet ja sirot,
rantaviivaa pitkin
meren aaltoihin juosten,
sukeltaen sen rakkauteen.

Ääreen veden,
tämäkin maailma rakentui,
sen tehdessä elämän mahdolliseksi.

Meri kehtona ihmisten,
heitä palvellen ja ruokkien,
taas kerran näytti mahtinsa suuren.

Unelmia suuremmat aallot,
maata nuolivat,
voimiensa suuruudessaan,
vetivät tuhansia ihmisiä
kylmään syleilyynsä.

Ihmisten hämmennys ja pelko,
surun kyyneleet,
armottoman meren edessä,
sen murskatessa elämiä sirpaleiksi.

Vain yksin meri tietää,
montako sielua
veti syvyyksiin,
montako huutoa
vaahtopäihin hukkui,
montako tulevaisuutta
merenpohjaan vajosi.

Kuolleet kaupungit hukkuneiden hautoina,
elää saaneiden päät syvään painuneina,
on meri rauhoittunut.

Mikään ei kuitenkaan saa
enää koskaan hukkuneita hengittämään.
Eivät kyyneleet,
surun hetket,
eivät katkeruus,
syytökset.

He voivat elää enää,
vain meissä.

****************************
Minut tavoittaa www.rakkausrunot.comista tällä nicillä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu