Erosimme 3 vuotta sitten, meillä on yhteishuoltajuus, en ole rajoittanut isän tapaamisoikeutta jokatoiseen viikonloppuun tai mihinkään aikatauluihin (ehkä vika onkin siinä).
Mitä tehdä kun ex-mies ei tapaa lapsiaan? Miten poistaa lasten mielipaha ja pettymys? Miten päästä itse asia yli, sillä en voi siihen mitenkään vaikuttaa... olen vihainen, pettynyt lasten puolesta ja surullinen. Miten isä voi hylätä lapsensa....vaikea käsittää. Luovutanko ja jatkamme elämää ilman "isää". Mikähän olisi lasten kannalta paras ratkaisu....
Mitä tehdä kun ex-mies ei tapaa lapsiaan? Miten poistaa lasten mielipaha ja pettymys? Miten päästä itse asia yli, sillä en voi siihen mitenkään vaikuttaa... olen vihainen, pettynyt lasten puolesta ja surullinen. Miten isä voi hylätä lapsensa....vaikea käsittää. Luovutanko ja jatkamme elämää ilman "isää". Mikähän olisi lasten kannalta paras ratkaisu....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Poikani isä päätti että hän ei halua tavata poikaa eikä pitää mitään yhteyttä, kun poikani oli 9 vuotias. Siihen astikin tapaamiset olivat olleet hyvin epäsäännöllisiä.
Tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa, jonka luona ei asu. Kukaan eikä mikään laki voi ikävä kyllä pakottaa kyseistä vanhempaa suostumaan tapaamisiin. Aika nurinkurinen tilanne.
Etpä juuri muuta voi tehdä, kuin yrittää selittää asia lapsillesi. Tietysti voit yrittää keksiä lapsille jonkin vaihtoehtoisen aktiviteetin tyyliin "Jos isi ei pääse tulemaan tänä viikonloppuna, niin lähdetäänkö vaikka uimahalliin", silloin lapsilla kuitenkin olisi jotain odotettavaa.
Pettymyksestä huolimatta, yritä puhua lapsillesi heidän isästään ilman katkeruutta, sillä silloin myös lapsesi oppivat katkeriksi isäänsä kohtaan ja se kostautuu tulevaisuudessa.
Tsemppiä sinulle ja lapsillesi
Kiitos. Olet oikeassa, etten saa myrkyttää lasten mieltä isäänsä vastaan. Välillä kyllä tekisi mieli.... Eniten olen varmaan pettynyt itseeni, että yhä vielä odota exältäni vastuuntuntoa ja empatiaa; juuri niiden puute oli yksi syy eroomme.
"Isän on helpompi saada lapsia, kuin lasten saada oikea isä"
Paavi Johannes XXIII
Kokeilkaa niin päin, että lapset asuvat isällä. Olisi lasten kannalta varmasti parempi ratkaisu kuin nykyinen. Ilmeisesti sinä kuitenkin tapaisit lapsia useammin kuin ex-miehesi.
Miksi lapsen/lasten hyvinvointi pitäisi uhrata miehelle, joka ei halua tavata lastaan, vaan on valmis tuottamaan pettymyksen toisensa jälkeen? Olisiko sellaisen miehen luona lapsen hyvä kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi? Eihän terveen itsetunnon omaava, vastuullinen, lastaan rakastava ihminen ole valmis oman pikkumaisuutensa vuoksi aiheuttamaan lapselleen pahaa. Miksi tilanne muuttuisi, jos lapsi oli tämän vastuuttoman, kypsymättömän vanhemman huostassa?