Minulla on hieman ongelmia tyttöystäväni kanssa. Viime tapaamisen jälkeen (olemme kaukosuhteessa) tyttöystäväni sanoi minulle, että valitan liikaa ja kritisoin monia asioita, ja että jos nämä eivät lopu harkitsen suhteen lopettamista. Mielestäni tämä puhe ei kuullostanut enää lainkaan välittämiseltä? Vai valitanko sittenkin liikaa? Asun yksin ja minulla ei ole juurikaan kavereita, välillä olen masentunut ja muutenkin mielialat ovat mitä ovat. Tämän takia joskus voinkin hieman valittaa elämäntilanteestani. Mielestäni ystävät ovat sitä varten, että he kuuntelevat ja ovat tukena. En tiedä...
Mitä mieltä te olette?
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kai se nyt vähän potuttaa, jos toinen valittaa koko ajan. Tottakai sä voit sille kertoa, jos joku asia vaivaa sua, mut yritä vaikka olla vähän pirteämpi sen seurassa, jos kerta harvoin (?) näette. Toisaalta... eihän se ollut myöskään kauheen reilua, että se sulle noin sanoi. Good luck...
Ystävät ovat todellakin sitä varten, että he kuuntelevat ja ovat tukena vaikeina aikoina. Itellä ei oo ainuttakaan ystävää, joten joudun purkamaan kaiken poikaystävälleni, ellen sitte halua itkeä koko päivää. Hän yleensä lohduttaa puhumalla (meilläki on kaukosuhde) ja se auttaa. Todella ikävää, että tyttöystäväsi sanoi noin törkeästi. Jos sinulla ei kerta ole muita, joille valittaa. Anteeksi, olen nyt ehkä törkeä, mutta jos tyttöystäväsi ei jaksa kuunnella oman kultansa valitusta, ei ehkä suhteesta tulee yhtään mitään. Anteeksi tuo kommentti, mutta olen tuota mieltä. Ei semmonen ole oikeaa välittämistä/tykkäämistä, jos ei jaksa kuunnella jos toisella menee huonosti.
Mutta koita pärjätä. Ja toivon todella, että tyttöystäväsi tajuaa loukanneen sinua ja pystyisitte jatkamaan ilman mitään solmuja ja saisit valittaa hänelle niin paljon, kuin haluat jos ei kerta muitakaan ole. :)
On se tottakai inhottavaa, jos toinen valittaa. En tiedä kylläkään valitatko sinä vai et, mutta mikäli tyttöystäväsi tulkitsee puheitasi valittamiseksi, ei ole ihme, että ärsyyntyy. Itse olen omassa suhteessani se valittava osapuoli, koska olen kokenut yläasteella ja viimeaikoina melkoisen kovia, mutta kertaakaan poikaystävä ei ole sanonut jättävänsä, vaan on tukenut, ja jos hänellä on tuntunut menevän ylitse minun valittamiseni, hän on sanonut, ja ollaan koetettu hoitaa asiat muuten. Tämä on siis mielestäni kiinni täysin tavasta, jolla suhtautuu toiseen ihmiseen.
Mutta olet minunkin mielestäni oikeassa - ystävät ovat sitä varten, että he kuuntelevat ja ovat tukena. Näin se on minunkin mielestäni. Ja vielä - mielestäni tyttöystävä ja poikaystävä ovat ennenkaikkea toisilleen (ainakin myöhemmässä vaiheesa) elämänkumppanit, mutta ennenkaikkea pahaat ystävät. Parhaiden ystävienhän pitäisi jakaa kaikki keskenään? Ja mikäli oikeaa rakkautta olisi mukana, luulisi, että toinen pystyisi ajattelemaan kumppaninsa huonot puolet hyvinä puolina, ja tukemaan kumppaniaan heikommissa puolissa, eikä antaisi periksi sen takia, että toinen valittaa.
Vielä, jos sinä asut yksin eikä sinulla ole paljoa kavereita, luulisi tyttöystävän tukevan sinua vielä enemmän.
Sinun tilassasi minä varmaan miettisin vakavasti suhteen laatua ja sitä, välittääkö tyttöystäväsi sinusta oikeasti. Ehkä hieman rumasti sanottuna, mutta jos suhde kariutuisi myöhemmin juuri tähän asiaan, se kannattaa lopettaa ajoissa, eikä kärsiä myöhemmin vielä kovemmista sydänsuruista.
Kuitenkin, onnea sinulle, varmasti ne asiat jotenkin ratkeavat vielä parhain päin :)
Kiitos vastauksistanne!
On tosi helpottavaa nyt kun saanu kertoa asian teille.
Olen kyllä oikeastikin miettinyt suhteemme lopettamista. Meidän suhde on alusta asti ollut vähän "ongelmallinen". Tyttöystäväni usein muistuttaa minua siitä, että perhe on hänelle todella tärkeä, ja että tämän takia en halua ottaa seurustelua edes kauhean vakavasti. Ymmärrän sen ihan täysin, että perhe on tärkeä hänelle, mutta kuitenkin...
Olimme uutena vuotena yhdessä ja hän myönsi melkein että on perhettä ikävä tai sanoi, että haluaisin olla nyt perheen kanssa viettämässä uutta vuotta. Olen tässä sitten miettinyt että jos hän ei edes oikeasti ole valmis seurusteluun? Suunnittelimme myös jo hiihtoloma tapaamista. Tähän hän sanoi, että ei halua olla kuin viikonlopun kanssani lomasta, koska haluan olla perheen kanssa. Voin tietysti ymmärtää ihan väärin koko asian, koska minulla ei ole sellaista oikeaa perhettä. Kuitenkin tuntuu että hän haluaa jotenkin vältellä, eikä viihdy minun seurassani.
Soitan kuitenkin tänään hänelle ja ajattelin, että otan nämä asiat nyt puheeksi.
Hyvä, että päätit ottaa nämä asiat puheeksi. Viisas päätös, sitäpaitsi eihän tuota tilannetta saa ratkaistua kuin puhumalla.
Mutta myönnettömän, tuntuu hieman oudolta, että pitää perhettä tärkeämpänä kuin poikaystävää. Tottakai on ymmärrettävää, että perhe on tärkeä, mutta miksi poikaystävä ei olisi yhtä tärkeä? Seurustelemisen tarkoitushan on lopulta päätyä avioliittoon - kunhan sen oikean vain löytää, ja hänen kanssaan usein vietetään loppuelämä - eikä perheen. Tuntuu hieman omituiselta, että tyttöystäväsi pistää perhettä noinkin paljon teidän seurustelunne edelle. Minäkin varmaan sinun tilassasi keskustelisin tästä ihan vakavasti, vielä jos kaukosuhde on kyseessä, kyllä minä ainakin tahtoisin tavata toista, vaikka kuinka perhe olisi tärkeä. Muun ajan sitten jättää perheelle ja sopivat vapaa-ajat poikaystävälle.
No, kyllä se varmasti tuosta vielä helpottuu, kun saatte asioitanne puhuttua ja pohdittua yhdessä :)