Miten olis paikallinen sopiminen tiloille,

Kompetenssivaje tulee esteeksi suurimmalla osalla tukijusseista tällaiseen paikalliseen sopimiseen. Jo pelkästään siitä syystä, että useimmalla ei riittäisi hyödykkeitä ympärivuotiseen toimimiseen, kaunis ajatus romuttuu. Tukiaisia kuittaamalla on aivan sama, miten hyvin tai huonosti tuotannto onnistuu, ja tietysti paljon, paljon pienemmällä työpanoksella. Tukijussi kun on kyllästetty ahneuden perisynnin lisäksi myös kohtalaisen suurella laiskuuden synnillä.

Oletko koskaan kuullut sanaa osuustoiminta, ja miksi sellainen on kehitetty? Juuri siksi, että tuotanto tehostuisi, kun jokaisen aika ei menisi omiin markkinaponnisteluihin, vaan saataisiin suuremman massan käsittelystä hyötyä sekä myyjille että ostajille . Joka ei historiaa tunne, ei ymmärrä nykyisyyttäkään.

Tämä pitäisi säätää pakkolailla asap ja turhat mtk ja valio yms. pois siitä välistävetämästä. Näin pääsisi maatalousYRITTÄJÄT yrittämään nykyisen pelkän tukilypsämisen sijaan.
Samoin verovaroin pyöritettävät lomitus, eläinlääkäri ja eläkesysteemi yrittäjien itse maksettaviksi.

Eli jokainen maitotilallinen perustaisi oman meijerin ja jokainen siankasvattaja oman teurastamon josta sitten tuotteet myytäisiin.

Olisi varmaan melkoinen jono autoja vaikkapa helsingistä maaleille ruokakaupoilla.

Onhan noita suoramyyntihalleja maaseudulla. Mistähän niitä saataisiin kaupunkeihin? Muutenhan siellä kuolevat nälkään. Ei tule kaupunkilaiset toimeen ilman maanviljelijöitä. Parvekkeella ei koko vuoden kasviksia viljellä ja rottiakaan ei riitä kaikkien nälkäisten lautasille.

Törsäpumlit kepuloi sontansa härskisti Valioiden ja Atrioiden kautta syyttäen 'kauppakartelleja' joissa itse ovat merkittävinä osakkaina korkeista hinnoista.

Osuustoiminnassahan ei kysymys ole sellaisesta yksityisyrittämisestä, mitä avauksessa ehdoteltiin. Pikemminkin osuustoiminnan korvaamisesta, sillä osuusmeijerin kauttahan tukijussi nyt maitonsa myy, ja lihat Osuuskunta LSO:n tai Lihakunta-osuuskunnan kautta. Kun tähän vielä lisätään SOK, niin ollaankin saatu esiin nimimerkki PyhäSylvin iloksi vaiko peräti tiedoksi tämän hetkinen, keskeinen ja tukijussin kannalta olennainen osa osuustoimintaa.

Kokemuksen valossa voidaan siis todeta, että osuustoimintankaan ei ole tukisjussi kykenevä, joten ei toivoakaan itsellisestä yksinyrittämisestä. Kompetenssivaje tukahduttaa kehityksen idun.

PyhäSylvin osuustoiminnan haikailusta huokuu se vastuunpakoiluasenne, jonka mukaan tukijussin on aina päästävä jonkun muun taakse suojaan, kun ittestä ei ole.
Ja tietysti muiden kustannettavaksi. Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa!

Ymmärtääkseni tuottaja myy jo nyt tuotteensa itse markkinoille, eli valitseee ostajan ja neuvottelee hinnan. Kiinnostaisi tietää mitä muita vaihtoehtoja olisi saattaa tuotteensa markkinoille?