Luku 1 ~ Hermionen näkökulma
Kävelin käytävää pitkin ulos. Tarvitsin happea, tilaa hengittää. Sisällä ilma oli käynyt ihmispaljoudesta ahdistavaksi. Kun palasin sisään, kuulin vieraan äänen. Se kuulosti Malfoyn itkulta. Mahdotonta! Ajattelin kun kävelin kohti tyhjää luokkahuonetta. Totta se oli. Malfoy itki nurkassa nojaten pään käsiensä varaan. Hän ei huomannut minua sillä olin tullut niin hiljaa. Hän toisti samaa lausetta. " En halua olla kuin isä! Haluan päättää itse kuka olen " hän toisti yhä uudestaan. Sitten hän huomasi minut. " Mitä sinä täällä teet kuraverinen " Draco Malfoy sanoi omalla pilkallisella äänellään. Hänen silmänsä loistivat vihasta minua kohtaan, mutta näin niissä myös surua. Olin ennenkin tajunnut, että niissä oli muutakin kuin vihaa, mutta vasta nytten tajusin mitä se oli. Mulkaisin Malfoytä kiukkuisesti ja astelin nopeasti ulos huoneesta. Olisin halunnut mennä kysymään mikä hänellä oli ja mennä lohdutamaan tai edes kääntyä, mutta minun piti säilyttää arvokkuuteni. Kun pääsin ulos huoneesta säntäsin juoksuun. Juoksin lihavan leidin kohdalle ja mutisin tunnussanan ja ryntäsin tyttöjen makuuhuoneeseen Ronin ja Harryn huutaessa perääni. En viitsinyt edes vaihtaa vaatteita vaan lösähdin suoraan sänkyyn. Olin hämmentynyt. Draco itki. Se ei ollut edes mahdollista. Ei Malfoyt itke, mutta Draco ei halua olla samanlainen kun isänsä. Haluaisiko hän olla ilkeämpi ? En usko. Uskon, että Draco haluaa olla kiltimpi...
Kävelin käytävää pitkin ulos. Tarvitsin happea, tilaa hengittää. Sisällä ilma oli käynyt ihmispaljoudesta ahdistavaksi. Kun palasin sisään, kuulin vieraan äänen. Se kuulosti Malfoyn itkulta. Mahdotonta! Ajattelin kun kävelin kohti tyhjää luokkahuonetta. Totta se oli. Malfoy itki nurkassa nojaten pään käsiensä varaan. Hän ei huomannut minua sillä olin tullut niin hiljaa. Hän toisti samaa lausetta. " En halua olla kuin isä! Haluan päättää itse kuka olen " hän toisti yhä uudestaan. Sitten hän huomasi minut. " Mitä sinä täällä teet kuraverinen " Draco Malfoy sanoi omalla pilkallisella äänellään. Hänen silmänsä loistivat vihasta minua kohtaan, mutta näin niissä myös surua. Olin ennenkin tajunnut, että niissä oli muutakin kuin vihaa, mutta vasta nytten tajusin mitä se oli. Mulkaisin Malfoytä kiukkuisesti ja astelin nopeasti ulos huoneesta. Olisin halunnut mennä kysymään mikä hänellä oli ja mennä lohdutamaan tai edes kääntyä, mutta minun piti säilyttää arvokkuuteni. Kun pääsin ulos huoneesta säntäsin juoksuun. Juoksin lihavan leidin kohdalle ja mutisin tunnussanan ja ryntäsin tyttöjen makuuhuoneeseen Ronin ja Harryn huutaessa perääni. En viitsinyt edes vaihtaa vaatteita vaan lösähdin suoraan sänkyyn. Olin hämmentynyt. Draco itki. Se ei ollut edes mahdollista. Ei Malfoyt itke, mutta Draco ei halua olla samanlainen kun isänsä. Haluaisiko hän olla ilkeämpi ? En usko. Uskon, että Draco haluaa olla kiltimpi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seuraavana päivänä, kun näin Dracon käytävällä huomasin tyhjyyden hänen silmissään. Hän oli tavallistakin kalpeampi. Minun kävi häntä lähes sääliksi. " Oletko kunnossa ? Mitä se eilinen oli ? " Harryn ääni kuului takaani. Käännähdin ympäri ja annoin Harryn saavuttaa minut. " Olen kunnossa. Minä vain.. Minä.. Ööh.. Kaatusin " onnistuin sopertamaan. En tiennyt miksen vain kertonut että löysin Dracon itkemästä. Ei vain tuntunut oikealta levitellä hänen asioitaan. Päätin, että kysyisin mikä hänellä oli myöhemmin. Tuntien loputtua palasin eiliseen luokkahuoneeseen ja kuten arvasin Draco istui siellä itkemässä, jälleen. " Dra.. Malfoy.. Mikä sinulla on ? " Kysyin varovasti. Draco nosti katseensa ja mulkaisi minua. " Painu hemmettiin, kuraverinen " Tällä kertaa en juossut pois. Keräsin rohkeuteni ja istuin Dracon viereen. Hän katsoi minua hämmentyneenä ja inhoten. Hän näytti harkitsevan siirtyisikö kauemmas, mutta päätti pysyä paikoillaan. Lopulta Draco puhui " Minun unelmani toteutuu. Minusta tulee vihdoin kuolonsyöjä. Pääsen vihdoin tappamaan ja roikotamaan viattomia ihmisiä. Sitähän minä olen halunnut koko ikäni " Draco yritti kuulostaa ivalliselta, mutta hänen äänensä tärisi. Yleensä Dracon parhain tuntomerkki oli omahyväinen ilme hänen kasvoillaan. Nyt Dracoa ei erottanut entisestään. Hänen katseensa oli tyhjä ja hymynsä iloton. " Voit kieltäytyä, ei hän voi pakottaa " sanoin hitaasti. Draco katsoi minua epäuskoisena. " Et ymmärrä!! Isä.. Isä päätti, että minä seuraan hänen jalan jälkiään kuolonsyöjäksi heti kun synnyin. " Voit silti valita itse " sanoin. Draco alkoi nyyhkyttää hän ei vastannut minulle, eikä se minua paljon haitannutkaan. Istuin siinä vain hiirenhiljaa Dracon vieressä kun tämä itki. Kun oppilaat alkoivat mennä oleskeluhuoneisiinsa mekin poistuimme luokkahuoneesta. " Missä sinä olit ? " Ron kysyi suu täynnä kurpitsaleivoksia. " Kirjastossa " valehtelin ja pinkaisin makuusaliin. Seuraavana päivänä en nähnyt Dracoa yhdelläkään tunnilla. Tuntien loputtua menin luokkahuoneeseen toivoen, että Draco olisi siellä. Astuessani luokkahuoneeseen, Draco kohotti katseensa. Menin samaan kohtaan kun viimeksi ja aloin tekemää läksyjä. Olin lähes kiinni Dracossa, mutta Draco ei tällä hetkellä näyttänyt piittaavan siitä. Kuten en minäkään. Istuin taas siellä sanaakaan sanomatta iltaan asti. Koko viikon kävin siellä vaan istumassa ja tekemässä läksyjä. Kukaan ei enää tuntunut huomaavan katoamisiani. He olivat kai jo tottuneet niihin. Kunnes eräänä päivänä menin tavalliseen tapaan luokkahuoneeseen. " Taasko sinä tulit ? " Draco kysyi virnistäen omahyväisenä. " Taidat olla jo kunnossa ? " kysyin sivuutaen Dracon kysymyksen. " Joo, isä päätti, että voisi harkita minun suhteen uudestaan. Olen kuulemma liian nuori " Draco sanoi tyytyväisenä. Sen jälkeen tuli hiljaista. Tilanne oli kieltämättä kiusallinen. Dracon kanssa samassa huoneessa oleminen oli helppoa kun hän oli vielä masentunut, mutta nyt. " Kiitos olet hyvä tyyppi kun kävit täällä " Draco virnisti. Sitten hän lähti huoneesta. Jäin hämilläni tuijottamaan hänen peräänsä. Mitä hän oli ottanut ? Kiltteys pillereitäkö ? Jäin sinne koko illaksi tekemään läksyjä. Seuraavana aamuna huomasin, että Draco oli kiltti ja huomaavainen kaikkia kohtaan. Jokainen oppilas ja jopa pari opettajaa vaikutti puulla päähän lyödyltä. Huomasin aina tilaisuuden tullen tuijottavani Dracoa. Hänen hiilenharmaita silmiään, platinan vaaleita hiuksia. En olisi halunnut tuijottaa, mutta halusin tietää mitä hän tekee, koko ajan. " uu.. Ketä sinä nyt tuijotat ? " Ginny kysyi ja pukkasi minua kylkeen. Punastuin. Ginny tajusi ketä tuijotin " Oletko ihastunut Dracoon ? " Ginny kysyi kiusoittelevasti " En tietenkään, En todellakaan. En ikinä. Miksi minä nyt Dracoon ihastuisin. Siis onhan hän hyvännäköinen ja nykyään kilttikin ja hänellä on huumoria, mutta hän on luihunen. Enhän minä nyt luihusesta tykkäisi. Hänellä on vain kivat hiuks.. Siis kivat puheenaiheet jotka kiinnostaa. En minä hänestä ole kiinnostunut. Hän on luihunen. En minä hänestä tykkää " Punastuin vieläkin punaisemmaksi. Tajusin liian myöhään miten ilmiselvältä tuo oli kuulostanut. Samassa tajusin asian itsekkin. Voi hitto, olin ihastunut Draco Malfoyhyn.
Oletko kirjoittanut uuden luvun? Olen itse dramione fani henkeen ja vereen ja odotan uutta osaa... jos olet jo tehnyt sen voitko linkata????
No siis tossa kommentissahan on se toinen luku, mutta kolmatta lukua en ole vielä tehnyt.
Tää on aivan ihana❤
Voi että ihana jatkoaa
Onko tää siis joku Harry Potter fantasia?
Joku seksifantasia
Voitko jatkaa :3