Moikkelis,
Täällä kyseleepi utelias epäakateemikko. Olen youtube-videoista hämmästellyt sitä, miten valo voi koeasetelmissa käyttäytyä kuin aallot ja toisaalta kuin hiukkaset.
Osaisiko joku avata tätä asiaa vähän lisää? Erityisesti olen viimeaikoina saanut artikuloitua ihmetykseni muotoon, jossa kummastelen mitä valon aallonpituus oikeastaan tarkoittaa, jos "havaittu" valo käyttäytyykin kuin hiukkanen.
Hämärästi olen hahmottanut että aallonpituudella olisi tekemistä sen kanssa miltä tasolta elektroni materiassa pomppaa millekkin tasolle. Nyt kaipaisin vielä tuohon tueksi ainakin kilon rautalankaa.
Kiitos, kumarrus ja hatun nosto sinulle joka kirjoitat tästä maallikontajuisesti.
Täällä kyseleepi utelias epäakateemikko. Olen youtube-videoista hämmästellyt sitä, miten valo voi koeasetelmissa käyttäytyä kuin aallot ja toisaalta kuin hiukkaset.
Osaisiko joku avata tätä asiaa vähän lisää? Erityisesti olen viimeaikoina saanut artikuloitua ihmetykseni muotoon, jossa kummastelen mitä valon aallonpituus oikeastaan tarkoittaa, jos "havaittu" valo käyttäytyykin kuin hiukkanen.
Hämärästi olen hahmottanut että aallonpituudella olisi tekemistä sen kanssa miltä tasolta elektroni materiassa pomppaa millekkin tasolle. Nyt kaipaisin vielä tuohon tueksi ainakin kilon rautalankaa.
Kiitos, kumarrus ja hatun nosto sinulle joka kirjoitat tästä maallikontajuisesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kannattaa lukea tuo --> https://fi.wikipedia.org/wiki/Aalto-hiukkasdualismi
Valollahan on sekä aaltoliikkeen että hiukkasen ominaisuuksia. Aaltoliikkeelle tyypillisesti valolle pätee taittuminen aaltoliikkeen tavoin, diffraktio, interferenssi ja jopa Dopplerin ilmiö (liittyy vahvasti alkuräjähdysteoriaan ja puhuu sen puolesta, ks. punasiirtymä).
Kuitenkin valolla on kvanttimekaniikan myös hiukkasen ominaisuuksia. Nämä hiukkaset ovat fotoneja, eli bosoneja, (sähkömagneettisen) vuorovaikutuksen välittäjähiukkasia. Mielenkiintoista asiassa on se, että valo etenee valonnopeudella, mutta suhteellisuusteorian mukaan mitään massallista ei voida kiihdyttää valonnopeuteen, sillä siihen kuluisi äärettömästi energiaa. Näin ollen fotonilla ei ole massaa, ja siksi se, että valo koostuisi hiukkasista on ainakin maallikoille, itseni mukaan lukien hyvin vaikea ymmärtää. Millainen on hiukkanen, jolla ei ole massaa?
Suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan syvällisempi ymmärtäminen vaatii ihmiseltä sen, että hän luopuu periaatteista, jotka hänellä on ollut koko ikänsä, ja intuitiosta joka syntyy "maalaisjärjestä" ja visuaalisista kokemuksista. Yhtä vaikeaa on ainakin itselleni ymmärtää aikadilaatio sekä muut suhteellisuusteorian kummallisuudet, mutta paikkansa ne pitävät, onhan se useita kertoja todistettu paitsi matemaattisesti, myös käytännössä.
Kuitenkin käsittäisin, että sekä aalto- että hiukkasmalli valosta on vain malli, absoluuttista totuutta ei liene kumpikaan malli asiasta anna. Siihen, kumpi näistä malleista on parempi, en minä voi ottaa kantaa, mutta joka tapauksessa, näistä malleista kummankin käyttö on perusteltua, sillä käytännön kokeilla on osoitettu valolla olevan sekä aallon että hiukkasen ominaisuuksia.
En minäkään valon ominaisuuksista syvällisemmin käsitä mitään, mutta olen vain hyväksynyt sen, mitä minua viisaammat ovat päätelleet.
"Millainen on hiukkanen, jolla ei ole massaa?"
Sellainen, joka ei vuorovaikuta Higgsin kentän kanssa. Hiukkasen massa ei ole fundamentaali ominaisuus.
Aaltohiukkasdualismi on matemaattinen malli, joka kuvaa varsin hyvin ilmiötä. Maalaisjärkemme (joka Faynmanin mukaan johtaa kvanttifysiikassa vääjäämättä harhaan) on kehittynyt evoluution tuloksena ja kykenee siksi "visualisoimaan" maailmaa vain sillä karkealla tasolla, jonka luonnollinen havaintoikkunamme meille antaa. Emme kykene visualisoimaan neliulotteista avaruutta tai kolmeulotteisen avaruuden kaareutumistakaan, mutta pystymme laskemaan helposti vaikka n-ulotteisia avaruuksia. Fysiikassa verbaalinen kuvailu on usein vain karkea likiarvo, mutta matematiikka mahdollistaa ilmiöiden tarkan kuvaamisen ainakin sillä tasolla, jolla sen empiirisin tutkimuksin voimme todeta pätevän.
Näinhän minä asian selitinkin, ja tunnen kyllä Higgsin kentän. Tarkoitukseni oli selventää alkuperäiselle kysyjälle sitä, että kvanttimekaniikassa ja suhteellisuusteoriassa ihmisen on irtauduttava arkielämän kokemuksiin pohjautuvista periaatteista, joka on esimerkiksi se, että kaikella aineella on oltava massa.
Perkele
Mitä suotta kiroilet? Jos tiesit, millainen on hiukkanen, jolla ei ole massaa, niin miksi kysyit? Etkä muuten selittänyt Higgsin kentästä yhtään mitään.
Muuten olin kanssasi osapuilleen samaa mieltä.
Koska alkoi vituttaa niin vitusti.
Tiedän kyllä aivan saatanan hyvin millainen on massaton hiukkanen, mutta kuten olen jo perkeleen monesti sen tässä ketjussa selittänyt niin yritin vain antaa esimerkkiä siitä että ihmisen maalaisjärkeen ei vaan mahdu, että on olemassa sellainen vitun hiukkanen, joka ei paina mitään. Ei vaan tunnu järkevältä, että jos litra fotoneita laitetaan vaakalle niin nollaa näyttää. Tiedän kyllä aivan perkeleen hyvin että fotonilla ei ole massaa, mutta se ei vaan tunnu järkevältä.
Kiitos vastauksista! Poimin tästä siis sen, että olen tulkinnut noita asioita turhan kirjaimellisesti. Todellisuus lienee yksi asia, ja tuo malli aaltohiukkasdualismista ehkä toinen asia, mutta kuvaa riittävän hyvin todellisuutta.
hehe... jos teille on päivänselvää millainen se massaton hiukkanen on niin kertokaa toki enemmän. Olen vilpittömästi kiinnostunut. Kirosanoilla tai ilman :-)
Massa on energiaa, kuten kuuluisa kaava m=E/c**2 sanoo. Esimerkiksi protonin massasta vain pieni osa on sen muodostamien kvarkkien "massaa".
Fotonin energia on E = h f. Hyvin suurilla taajuuksilla eli korkeilla energioilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus on atomin ytimien suuruusluokkaa ja energiapaketti voidaan monissa tapauksissa kuvata myös hiukkasena.
Sen sijaan esim. mikroaaltouunin säteilyn aallonpituus on noin 12 cm. Se ei enää mahdu pienestä raosta menemään toisin kuin uunin lampun valo, joka tulee helposti metalliverkon reikien läpi.
Elektronia pidetään massallisena alkeishiukkasena. Sen antihiukkanen on positroni. Kun nämä joutuvat toistensa vaikutuspiiriin, niin syntyy kaksi vastakkaiseen suuntaan valon nopeudella etenevää säteilykvanttia, joilla ei ole massaa, mutta niillä on alkuperäisten hiukkasten massaenergiaa vastaavat energiat.
Massan häviämättömyyden laki on vain kemistien yksinkertaistus, joka pätee riittävällä tarkkuudella käytännön kemiallisissa reaktioissa. Sielläkin perimmältään ratkaisee energiatilojen muutokset.
Verratkaapa ainakin hypoteesimielessä, mitä muinaiset aatelmat sanovat avausasiasta ja mitä kaikkea voi olla hiukkasten, aaltojen ja valon nopeuden tuolla puolen:
”Valo on Korkeimman esikoinen ja ensimmäinen vuodatus ja ”valo on elämä”-. Kumpikin on sähköä – Maailmansielun elonprinsiippiä, joka läpäisee kaikkeuden ja joka on jokaisen olion sähköinen elähdyttäjä. Valo on suuri Proteuksen tapainen maagikko, jonka monenmuotoiset kaikkivaltiaat laineet synnyttävät jokaisen muodon ja jokaisen elävän olennon. Sen paisuvasta sähköisestä helmasta lähtee aine ja henki . Sen säteissä on kaiken fyysisen ja kemiallisen toiminnan ja kosmillisten ja henkisten ilmiöiden synty; se elähdyttää ja purkaa; se antaa elämää ja aikaansaa kuolemaa ja sen Alkupisteestä lähtevät asteittain olemassaoloon tuhannet miljoonat maailmat, näkyväiset ja näkymättömät taivaankappaleet. Tämän Ensimmäisen Äidin säteestä sytytti ”Jumala” Platonin sanoilla sen ”tulen, jota me nyt kutsumme auringoksi” ja joka ei ole valon ja lämmön syy, vaan ainoastaan se polttimo eli linssi, jonka kautta kulkien Alkuvalon Säteet aineellistuvat, keskittyvät aurinkokuntaan ja saavat aikaan kaikkien voimien vuorovaikutuksen … Tämä on eetteri…”
Vastaavan määritelmän valosta ja elämästä löysin myös nykyajan metafysiikasta:
”Kun viritytte korkeampiin valotaajuuksiin, totutte Pyhän tulihengityksen virtaan, jota on kutsuttu elämän/rakkauden/ valon virraksi. Tähän elävään elämänvirtaan on koodattuna kätketty voimakas ja säteilevä tietovirtaus.” - Oivalluksen ja tietoisuuden herättämiseksikö?
Ne korkeimmat esikoiset ja ensimmäiset vuotatukset sun muut pyhät hengitykset on tarkoitettu tuonne:
http://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset
Tämä palsta on tarkoitettu tieteestä keskusteluun.
”Kun viritytte korkeampiin valotaajuuksiin, totutte Pyhän tulihengityksen virtaan, jota on kutsuttu elämän/rakkauden/ valon virraksi. Tähän elävään elämänvirtaan on koodattuna kätketty voimakas ja säteilevä tietovirtaus.”
Voi himputin himputti, kun minulle on fysiikassa opetettu, että näkyvää valoa korkeammat valotaajuudet aiheuttavat ihosyöpää ja röntgenalueella kai jo muitakin syöpiä. Sanovat, että ne korkeammat valotaajuudet ovat ionisoivaa säteilyä ja siten pirskatin vaarallista. Sanovat vielä, ettei sellaiseen voi edes tottua, vaan vaikutus vaan kumuloituu.
Ota tuosta nyt selvää. Fysiikka kertoo toista ja metafysiikka toista. Fysiikan "kuolemanvirta" onkin metafysiikan elämänvirta. Voimakas ja säteilevä tietovirtauskin on pitänyt oikein koodata, mutta ei kerrota, onko se binäärikoodia, heksadesimaalia, vai peräti yhdeksän komplementin negaatio. Ennen riitti ylemmät värähtelytasot ja fotonivirtaukseen pääsemiset, mutta nyt pitää hallita kaiken maailman kooditkin.
Noissa NA länkytyksissä ei ole pierun varjon vertaa järkeä.