Kun nyt taas matka pukkaa jo päälle niin ajatukset eivät tahdo pysyä koossa. (Blogiosuus: herkkänahkaiset hypätkää yli. :)
Aamukävelyllä kuulin joutsenten huudot joelta jonne oli jo sulaa ilmestynyt virtapaikkaan ja kaksi upeaa laulujoutsenta lensi yli mereltä joelle päin, jossa ne joka kevät pesivät saarten kupeessa pikku luodoilla.
Matkalaukust ovat pakattu, puuttu vain hygieniartikkelit, lääkkeet ja se nsellaiset viime hetken jutut.
Estat, hotellit, kuljetukset, vuokra-autot, liput maksettu ja kopiot kaikesta pinkassa pöydällä, yhdessä passien ja ulkomaanvalutan kanssa. Pistokeadapteri (universal) ja latausjohdot viimeisten pakattavien listalla
(Kotimies on elikkä siis talo on asuttu koko ajan ja postiakaan ei tarvinnut kääntää tai varastoida; kukat ovat toivottavasti elossa kun palaamme )
Mieleen on tullut ajatus että tää voi olla joko viimeinen tai toiseksi viimeinen reissu Kolumbiaan. Menen periaatteessa hyvästelemään vanhat ystävät ja tapaamaan taas kerran sukua ja antamaan talon myyntiin siellä. (Mäklarifirma hoitaa kaiken).
Olemme nyt lähes kaikki koossa siellä: edesmenneen mieheni molemmat veljet, lasteni serkku Italiasta miehineen, vanhat ystäväni USA:sta...monulla on tiukka aikataulu päivällisille, vierailuille, tapaamisille: kaikista yhteiskuntaluokista ja elämäntilanteista. Hyvin vähän aikaa millekään spontaanisuudelle, muta yhden päivän retken olen suunnitellut kahviteemapuistoon ja haluan näyttää Lutuselle hieman maaseutua ja viljelmiä hedelmällisessä Caucajoen laaksossa: ananaspelloista kahviviljelmiin, sokeriruokoviljelmistä viinitarhoihin jne.
Calista lennämme sitten Miamiin, josta veljentytär hakee ja seuraavana päivänä haemme auton firmasta. Tytär tulee perheineen muutaman päivän viiveellä, eli siis meillä on hieman aikaa tehdä omia juttuja ja käydä tervehtimässä sukulaisia ja ystäviä länsirannikolla.
Tyttären anoppi oli sitä mieltä että meidän matkassamme näkee todellista elämää muissa maissa: oikeaa elämää monella eri tasolla ja ikäänkuin sisältäpäin. Se on elämys mitä ei voi rahalla ostaa.
Aamukävelyllä kuulin joutsenten huudot joelta jonne oli jo sulaa ilmestynyt virtapaikkaan ja kaksi upeaa laulujoutsenta lensi yli mereltä joelle päin, jossa ne joka kevät pesivät saarten kupeessa pikku luodoilla.
Matkalaukust ovat pakattu, puuttu vain hygieniartikkelit, lääkkeet ja se nsellaiset viime hetken jutut.
Estat, hotellit, kuljetukset, vuokra-autot, liput maksettu ja kopiot kaikesta pinkassa pöydällä, yhdessä passien ja ulkomaanvalutan kanssa. Pistokeadapteri (universal) ja latausjohdot viimeisten pakattavien listalla
(Kotimies on elikkä siis talo on asuttu koko ajan ja postiakaan ei tarvinnut kääntää tai varastoida; kukat ovat toivottavasti elossa kun palaamme )
Mieleen on tullut ajatus että tää voi olla joko viimeinen tai toiseksi viimeinen reissu Kolumbiaan. Menen periaatteessa hyvästelemään vanhat ystävät ja tapaamaan taas kerran sukua ja antamaan talon myyntiin siellä. (Mäklarifirma hoitaa kaiken).
Olemme nyt lähes kaikki koossa siellä: edesmenneen mieheni molemmat veljet, lasteni serkku Italiasta miehineen, vanhat ystäväni USA:sta...monulla on tiukka aikataulu päivällisille, vierailuille, tapaamisille: kaikista yhteiskuntaluokista ja elämäntilanteista. Hyvin vähän aikaa millekään spontaanisuudelle, muta yhden päivän retken olen suunnitellut kahviteemapuistoon ja haluan näyttää Lutuselle hieman maaseutua ja viljelmiä hedelmällisessä Caucajoen laaksossa: ananaspelloista kahviviljelmiin, sokeriruokoviljelmistä viinitarhoihin jne.
Calista lennämme sitten Miamiin, josta veljentytär hakee ja seuraavana päivänä haemme auton firmasta. Tytär tulee perheineen muutaman päivän viiveellä, eli siis meillä on hieman aikaa tehdä omia juttuja ja käydä tervehtimässä sukulaisia ja ystäviä länsirannikolla.
Tyttären anoppi oli sitä mieltä että meidän matkassamme näkee todellista elämää muissa maissa: oikeaa elämää monella eri tasolla ja ikäänkuin sisältäpäin. Se on elämys mitä ei voi rahalla ostaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noniin, palaahan sitten palstalle loppu-syksystä taas.
Ettei mene ihan blogaamiseksi.
Harva meistä on rau...sukuasi.
Pussiti.
Ilmat.
Jousiki.
H.
Lisäksi:
Kuopatti.
H.
Ajattelin tuota, kun sanot, ehkä viimeinen reissu ja talon myyntiin laitto.
Sitä, kun ikää tulee, niin ajatuksiin löytää tiensä luopuminen.
Kuvittelin tuota maaseutua ja viljelyksiä siellä. Mielenkiintoista nähtävää, viljelyskasvit kun ovat erilaisia, kun täällä.
Varmaankin myös toimintatavat.
Jotenkin tuntuu niinkuin motivaatio alkaa lopahtamaan. Tai sitten kunto ei ole enää sama ja pitkät reissut joissa tulee paljon univelkaa ja jetlaggia eivät tunnu enää niin mieluisilta. Suurin syy tietenkin on matkakumppanin mielenkiinnon vähyys uusiin elämyksiin. Mutta on se kuitenkin hienoa että hän uhrautuu puolestani.
Tämä avaaja, kuka lie, on tehnyt matkalle lähtöä ja pakannut...sanotaan puoli vuotta. Veikkaan, että puolet matkatavaroista unohtuu himaan. Onko hän lähdössä oikeastikaan? Eihän matkalle lähtöä voi veivata noin kauan. Esimerkiksi meikältä se on päätöksestä max 2-4 viikkoa ja määränpäässä. Äkkilähdöt eri taulukossa.
Sinä matkustat tyylilläsi ja minä omallani. Minä tilaan ja maksan matkat puoli vuotta aikaisemmin. Pakkailen pikkuhiljaa n. viikon ajat, pariin kolmeen kertaan. Lomareissut on erikseen; ne voi tapahtua hyvinkin spontaanisti ja pienellä suunnittelulla. Tää nyt on sellainen matka joka vaatii enemmän ammattitaitoa ja järjestelyjä puolin ja toisin.
Kukaan ei oo sinua pakotanut lukemaan minun pakkaustouhuistani.