1,5 v Koiran käytöshäiriöt, mitä tehdä?

Hei!

Meille tuli vajaa vuosi sitten rescue-koira, jonka kanssa on ollut alusta asti ongelmia. Tiesin, että haastaavaa tulee olemaan, mutta aivan tämmöistä en kuvitellut. Tullessaan meille koira oli vajaan vuoden ja todella arka, pelkäsi varsinkin pieniä lapsia. Alussa olikin näykkimisongelmaa, joka kohdistui ensin vain lapsiin, mutta sen jälkeen myös minuun, ja muihinkin naispuolisiin. Miehille ei koskaan ärissyt, selvästi kunnioitti/kunnioittaa edelleen enemmän miehiä. Saatiin tuo ongelmakäyttäytyminen kuriin, eikä sitä ole sen kummemmin esiintynyt.

Koira on TODELLA itsepäinen, mikäli pääsee karkamaan ulos, ei uskalla mennä kauas, mutta huomaa, että "kiusaa" meitä niin, että kiertelee ja kaartelee oven lähellä, ei tottele käskyjä. Useasti tekee niin, että on jo ovella tulossa, ja juuri meidän nokan edestämme tekee u-käännöksen, ja säntää taas tiehensä. Koiralle tulee myös mitä ihmeellisempiä kausia, välillä ei juo ollenkaan, ja saattaa lakata kokonaan syömästäkin.

Alusta asti on myös ollut suuria ongelmia hihnassa. Kauhea veto ollut alusta asti päällä, joka ollaan onneksi saatu melkein kytkettyä pois. Saa kuitenkin esim tunnin lenkin aikana toistakymmentä riehumiskohtausta, joiden aikana juoksee sekopäisenä ympäriinsä, ei kuuntele käskyjä eikä varsinkaan tottele. Yrittää raivopäisesti päästä irti hihnasta, ottaa vauhtia, juoksee täysiä eteenpäin, ja kun hihna loppuu, niin lentää 360 astetta ympäriinsä. Nämä kohtaukset eivät todellakaan näytä viattomalta pentumaiselta käytökseltä, vaan siltä, että elämäntehtävänä on nyt päästä irti ja karkuun. Toisten koirien näkemisestä riehaantuu aivan täysin, eikä koiraan saa mitään kontaktia. Myös ihmisten näkeminen nykyään saa koiran riehaantumaan. Osaako joku neuvoa mikä tähän auttaisi?
Ollaan oltu koirakouluttajaan yhteydessä aiemmin, ja tuntuu, että kaikki keinot on käytetty. Olo on todella epätoivoinen ja alakuloinen, kun ei tiedä mitä enää voisi kokeilla, tai millä koiran saisi rauhoittumaan. Koira on kastroitu, eikä meidän tapauksessa rauhoittanut koiraa ollenkaan. Tuntuu, että melkein päinvastoin. Koira ajoittain myös seuraa ja tuijottaa herkeämättä. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta se on todella inhottavaa. Aivan kuin koira yrittäisi henkisesti nujertaa meidät sillä tuijottelemisella. Vaikka koiran käskee pois, niin ei mene kauaakaan kun kohta on jossain nurkassa silmät jotka kiinteästi tapittavat. Ajoittain tätä tapahtuu lähes 24/7, eikä siihen auta mikään.

Koira saa virikkeitä, on kaikennäköistä lelua joka aktivoi koiraa, varsinkin mies tykkää touhuta ja kuluttaa koiran energiaa lelujen avulla. Koirapuistoissa käydään 1-2krt viikossa, lenkillä 3 krt päivässä. Mies myös harrastaa koiran kanssa sitä, että metsässä juoksevat niin kauan kuin virtaa riittää. Tuntuu, että koiralle ei riitä mikään. Ongelmana on myös se, että olen itse nykyään arkipäivät koiran kanssa kahdestaan kotona miehen ollessa muulla paikkakunnalla töissä, ja olen raskaana kuudennella kuulla. Sanomattakin varmaan selvää, mitä koiran riehuminen aiheuttaa omalle ololleni (supistelut ja kivut alkavat samantien). Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos joku osaisi auttaa, en enää tiedä mitä koiran kanssa voisi tehdä. Koko ajan tulee uusia ongelmia vastaan, eikä ole ainuttakaan ongelmatonta päivää tai hetkeä vielä ollut. Alan olla todella loppu.