Tätini kertoi oudosta kohtaamisestaan 1980-luvulla

Misty__

1980-luvun lopulla tätini, äitini sisko, tuli eräänä kesäpäivänä viettämään iltaa vanhempieni kanssa. Olin utelias tyttö, joten minulla oli tapana salaa kuunnella aikuisten keskusteluja huoneeni ovenraosta, varsinkin, jos vaistosin heidän keskustelevan jostain, mikä ei ollut tarkoitettu lasten korville. Tuona iltana kuulin tätini, joka on aina ollut rehti, käytännön ihminen, kertovan vanhemmilleni jotain hämmästyttävää.

Tätini kertoi käyneensä katsomassa isotätiäni, joka asui vaikean MS-taudin vuoksi hoitokodissa. Hoitokoti sijaitsi toisessa kaupungissa, jonne hänen täytyi matkustaa junalla. Pitkän reissun takia säästeliäs tätini oli ottanut eväät mukaansa. Koska oli lämmin kesäpäivä, hän oli päättänyt syödä eväsleipänsä vierailun jälkeen hoitokodin lähellä olevassa kauniissa puistossa.

Läheisellä penkillä istunut, siististi pukeutunut keski-ikäinen mieshenkilö oli nyökännyt tädilleni kohteliaasti ja jonkin ajan kuluttua tullut kysymään, saisiko hän liittyä seuraan.

Mies oli kertonut nimekseen Into (en ole nimestä aivan varma, mutta sen muistan, että nimessä olivat vokaalit i ja o eikä se ollut mikään tavallinen Ilpo tai Vilho; kutsun miestä tässä nyt Innoksi).

Into oli ollut rauhallisesti keskusteleva, intensiivisesti silmiin katsova herrasmies. Melko pian keskustelun alettua hän oli hämmentänyt tätiäni kysymällä, uskooko tämä vieraiden sivilisaatioiden käyneen maapallolla. Kuten sanoin, tätini on maanläheinen, käytännön ihminen, joten keskustelun saama käänne oli hieman huvittanut häntä.

Tuohon aikaan mediassa käytiin keskustelua UFOista, ja tätini ajatteli, että Into oli vain kiinnostunut ajankohtaisesta, joskin kiistanalaisesta aiheesta.

Kun tätini oli nauraen kieltänyt uskovansa huuhaa-juttuihin, Into oli vakavin kasvoin kertonut henkilökohtaisesta kontaktistaan humanoideihin.

Into kertoi olleensa tekemisissä humanoidien kanssa aina lapsuudestaan saakka (koska hän oli 1980-luvun lopulla viisissä kymmenissä, hänen lapsuutensa oli täytynyt ajoittua aikaisintaan 1940-luvulle). Hän kertoi olleensa lukemattomia kertoja UFOn kyydissä, joka oli liikkunut valon nopeudella. Hän väitti humanoidien opettaneen hänelle taitoja ja tekniikoita, joita ihmiset pitävät "yliluonnollisina". Hän kertoi myös, että humanoidit olivat käyttäneet häntä tulevaisuudessa – tämän kokemuksen he tarjoavat kuulemma vain erityisen luotettaviksi havaitsemilleen ihmisille.

Into oli katsonut tätiäni kiinteästi silmiin kertoessaan, että hänellä oli hallussaan salaista tietoa tulevista tapahtumista.

Tätini oli kokenut tilanteen epämukavaksi ja huumorin varjolla kielsi Intoa paljastamasta mitään ainakaan hänen omasta tulevaisuudestaan. Tätini kertoi, että mies oli vaikuttanut olevan hyvillään hänen säikähtäneestä reaktiostaan. Tässä vaiheessa tätini oli ollut kypsä poistumaan miehen seurasta: Into oli alkanut puistattaa häntä.

Into oli toivottanut tädilleni hyvää päivän jatkoa ja sanonut arvoituksellisesti: "Ehkä näemme vielä." Hän oli jäänyt puiston penkille istumaan, kun tätini lähti rautatieasemalle.

Tässä kohtaa tätini madalsi ääntään entisestään, koska pelkäsi kai seinänaapureiden – tai minun – kuulevan, mitä hänellä seuraavaksi oli kerrottavanaan.

(jatkuu seuraavassa viestissä)

7

72

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Misty__

      (jatkuu)

      Oli iltapäivän ruuhka-aika, ja rautatieaseman pihalla oli ollut melko paljon ihmisiä. Kun tätini lähestyi aseman sisäänkäyntiä, hän näki muutaman metrin päässä tutun hahmon: Into seisoi ovien edessä, katsoi tätiäni silmiin ja nyökkäsi kevyesti. Kun tätini oli kävellyt sisäänkäynnin luo ihmisvilinän halki, mies oli kadonnut. Kun hän käännähti ympäri etsien miestä katseellaan, hän näki tämän kävelevän poispäin asemalta, vähintään kymmenen metrin päässä!

      Vanhempani alkoivat tässä vaiheessa puuttua tätini kertomukseen ja ehdottivat luonnollisia selityksiä hänen merkillisille havainnoilleen, mutta tätini ei kuunnellut heitä, vaan jatkoi kertomustaan korottaen jälleen hieman ääntään. Nimittäin kun hän oli junamatkan jälkeen astumassa ulos kotikaupunkimme asemarakennuksesta, hän näki lasioven läpi Innon seisomassa pihalla, kuin tämä olisi odottanut tätiäni saapuvaksi! Into oli jälleen hymyillyt arvoituksellisesti ja nyökännyt silmiin katsoen. Kun tätini oli astunut pihalle, mies oli poissa.

      Kaikkein hämmästyttävintä oli kuitenkin, että kun tätini oli astunut kotikatunsa varrella ulos taksista – hän asui tuolloin kerrostalolähiössä kaupungin laidalla – Into oli seissyt kadun kulmassa, hieman alle kymmenen metrin päässä, nyökännyt ja kääntynyt saman tien poikittaiselle kadulle, kadoten parkkipaikkaa ympäröivien pensaiden ja autotallirivistön taakse. Tätini kertoi seisseensä hetkisen kadun varressa tyrmistyneenä näkemästään.

      Tässä välissä äitini alkoi kysyä, oliko tätini ehkä huomaamattaan tullut paljastaneeksi miehelle, missä asui, mutta tätini kiisti tämän ehdottomasti, miltei loukkaantuneena siitä, että äitini piti mahdollisena moista huolimattomuutta.

      Isäni ehdotti, että tätini soittaisi poliisille ja kertoisi vainoojan olevan kannoillaan, mutta tätini kielsi olevansa huolissaan miehen aikeista. Hänestä Into oli eriskummallinen, ei uhkaava. Äitini oli samaa mieltä. Äitini ja tätini tulivat yhdessä siihen tulokseen, että Into halusi todistaa tädilleni, että hänen puheensa UFOista ja humanoideista pitivät paikkaansa, että hänellä oli yliluonnollinen kyky vaihtaa paikkaa ja tietää ennalta asioita, kuten tuntemattomien ihmisten liikkeitä.

      On sanomattakin selvää, että lapsenmieltäni salaa kuunneltu tarina kiehtoi tavattomasti. Vanhempani eivät puhuneet koskaan tätini kertomuksesta minun kuulteni.

      Muutama vuosi sitten tätini, joka oli sittemmin mennyt naimisiin ja saanut lapsia, oli perheineen kylässä vanhempieni mökillä. Rauhallisella hetkellä, jäätyäni kahden hänen kanssaan, kysyin häneltä varovasti tuosta eriskummallisesta tapauksesta. Tätini korjasi astioita pöydästä ja oli kääntyneenä poispäin minusta, mutta huomasin hänen olemuksensa jähmettyvän. Hän sanoi matalalla, soinnuttomalla äänellä, ettei halua puhua asiasta.

      • esrgergwrth

        ˙äuʇäɥ dnısʇɐʇʇɐɐ ɐןʞɐunʇ oןı ıuʇo :sǝnɹɐsʇɐ ɯıǝɥǝu doısʇnɯɐɐu äʞʎds oןןnʇ oןı ʇıuıäʇ ʌɐıɥǝǝssɐ ässäʇ ˙ɹǝɐʞʇıosʇɐɐu äuǝǝsʇäɥʇäıʞäs uǝuäɥ uääɥʎʌıןן oןǝʌɐu ʌɐıʞnʇʇɐunʇ oןı ɯıǝs äǝʇʇ 'ʞǝɹʇoı ʇıuıäʇ ˙ʇnןǝʌɐısnnpǝsʇɐɐu oɯɐsʇɐ uǝuäɥ ɐıuɐʞɐɐu uääɯıʇ dɐןɾɐsʇɐɯɐsʇɐ ıuʇoɐ ʞıǝןsı ʌɐɹɾoןןɐ ɥnnɯoɹıu ɾɐ ɯnʞɐʌɐʞsıäǝd ʇıןɐuʇǝǝu ʞoʞǝunʇ oןı ʇıuıäʇ

        ˙ʇɐdɐɥʇnɯısʇɐ ʇnןǝʌısʇɐ ʇıǝʇoɐ sɐןɐısʇɐ ɥɐןןnssɐɐu oןı äuǝןןäɥ äǝʇʇ 'ʞǝɹʇoǝssɐɐu sıןɯııu sʇıäʞııuʇǝ uıäʇıäʇ ʞɐʇsounʇ oןı ıuʇo

        ˙ıɥɯısıןןǝ ɥɐʌɐıʇsǝɯıןןǝǝu ןnoʇǝʇʇɐʌıʞsı ǝɹıʇʎısǝu ʌɐıu ʞnnןǝɯɯɐ ʇɐɹɾoɐʌɐʇ ɥǝ ʞoʞǝɯnʞsǝu uäɯäʇ – ʇnןǝʌɐısnnpǝssɐ äuʇäɥ uǝǝʇäʎʇʇäʞ oןıʌɐʇ ɥnɯɐuoıpıʇ äǝʇʇ 'söɯʎ ʞǝɹʇoı uäɥ ˙„ʎןıןnouuoןןısıuɐ„ ʇäʌädıʇ ıɥɯısǝʇ ɾoıʇɐ 'ʇǝʞuııʞoıʇɐ ɾɐ ʇɐıʇoɾɐ uǝןןǝäɥ odǝʇʇɐuǝǝu ɥnɯɐuoıpıǝu ıʇʇıäʌ uäɥ ˙uodǝnpǝןןɐ ʌɐןou ןııʞʞnunʇ oןı ɾoʞɐ 'äʞʎʎpıss nɟou ʞǝɹʇoɾɐ ןnʞǝɯɐʇʇoɯıɐ oןןǝǝusɐ ʞǝɹʇoı uäɥ ˙(ןnʌnןןǝ-1940 ɐıʞɐısıuʇɐɐu ɐɾoıʇʇnɐ ʎʇʎuʎʇäʇ oןı ןɐdsnnʇǝusɐ uǝuäɥ 'äʞʎɯɯǝuıss äʌıısıss ןodnןןɐ ןnʌnu-1980 oןı uäɥ ʞosʞɐ) sɐɐʞʞɐ ןɐdsnnpǝsʇɐɐu ɐıuɐ ʞɐussɐ ɥnɯɐuoıpıǝu äʇǝʞǝɯısıss oןןǝǝusɐ ʞǝɹʇoı ıuʇo

        ˙ɥnɯɐuoıpǝıɥıu ʞouʇɐʞʇısʇɐɐu ʞoɥʇɐısǝsʇɐöɥǝuʞıן ʞǝɹʇounʇ ʞɐsʌoıu ʌɐʞɐʌıu oןı ıuʇo 'ɾnʇʇnıɥıu-ɥnnɥɐɐ nsʞoʌɐusɐ uʎʇäʞıǝןʇ uɐnɹɐǝu oןı ʇıuıäʇ ʞnu

        ˙ɐıɥǝǝsʇɐ ʞıısʇɐuɐןɐısǝsʇɐ ɾosʞıu 'ɐɾɐuʞoɥʇɐısǝsʇɐ ʞııuuosʇnunʇ ʌɐıu oןı ıuʇo äǝʇʇ 'ɐɾɐʇʇǝןı ʇıuıäʇ ɾɐ 'nɟoısʇɐ ʞǝsʞnsʇǝןnɐ ʎʇııuäʞ ɯǝpıɐssɐ ɐıʞɐɐu ʇnoɥou

        ˙äuʇäɥ ɥnʌıʇʇɐunʇ ɥıǝɯɐu oןı uuǝääʞ sɐɐɯɐ ʞǝsʞnsʇǝןnu ɾoʇǝu 'ıɥɯıuǝu uöuuäʎʇäʞ 'ɥǝıuǝuäɯɐɐuן ou ʇıuıäʇ 'sɐuoıu ʞnʇǝu ˙ɯɐɐdɐןןoןןɐ ʎuǝǝuäʞ sıʌıןısɐɐʇıoıpǝu ʌıǝɹɐıpǝu äɯäʇ nsʞooʞo 'äןןäʞʎsʎɯ uıäʇıäʇ uʎʇäɯɯǝuʇäɥ oןı uäɥ ɐןǝʇʇnɐ ʞǝsʞnsʇǝןnu dıɐu ɯǝןʞo ˙ɥǝɹɹɐsɯıǝs ʞɐʇsoʌɐ sıןɯııu ıuʇǝusııʌısǝsʇı 'ʞǝsʞnsʇǝןǝʌɐ ɹɐnɥɐןןısǝsʇı oןןnʇ oןı ıuʇo

        ˙(ıuuoʞsı uʎʇ ässäʇ äɯıǝsʇ ʞnʇsnu ؛ʌıןɥo ʇɐı ıןdo ʇɐʌɐןןıuǝu uääɯıʞ oןןnʇ sǝ äǝıʞ o ɾɐ ı ʌoʞɐɐןıʇ oןıʌɐʇ äuıɯǝss äǝʇʇ 'ɯnısʇɐu sǝu ɯnʇʇɐ 'ʌɐɹɯɐ ɐıʌɐu äuıɯǝsʇ oןǝ ǝu) ıuʇo uıɯǝʞsǝǝu ʞǝɹʇounʇ oןı ɯıǝs

        ˙sǝnɹɐɐu äןııʇʇʎ uäɥ sɐısıʞo 'uääʞʎsʎɯ ʇnןןnʇ ʞnןnʇʇnɐ ɐɾɐu ɾouʞıu ɾɐ ʞoɥʇǝןıɐɐsʇı pıןןǝuıäʇ uuʎʇäʞöuʎ oןı öɯıǝsɥǝuʞıן ıuǝuäıʞ-ʞǝsʞı dnʞǝnʇnunʇ sıısʇısʇı 'ısʇnunʇ ädǝuʞıןן äɥǝısǝןןäן

        ˙dnısʇossɐ ʞɐnuııssɐ oןǝʌɐssɐ äɥǝןןäן ɥoıʇoʞopıu ןʞǝǝuäɾ ʌıǝɹɐıןnu äusäsןǝıdäǝʌ äpösʎ uʎʇäʇʇääd oןı uäɥ 'äıʌädäʞǝs ɯɯıuäן oןı ʞosʞɐ ˙ɯnʞɐɐusɐ ʇääǝʌ oʇʇɐunʇ oןı ʇıuıäʇ säsʇǝןıääs ʇɐʞıɐ ɹǝıssnu uädıʇʞ ˙ɾnuɐןןɐ ɯɐʇʞnsʇɐɐ ʎʇʎıäʇ uǝuäɥ ɾouuǝ 'ʞɐndnuƃıssɐ ʇoısǝssɐ sıɾɐıʇsı ɥoıʇoʞoʇı ˙ɥoıʇoʞopıssɐ ʌnoʞsı ʇɐnpıu-ɯs ʌɐıʞǝɐu ɐsnı ɾoʞɐ 'uıäʇıäısoʇ ʞɐʇsoɯɐssɐ äʎuǝǝusäʞ ʞǝɹʇoı ʇıuıäʇ

        ˙ääʌäsʇʎʇʇäɯɯäɥ ɾoʇɐıu ʌɐuɥǝɯɯıןןǝuı ʞǝɹʇoʌɐu 'ıɥɯıuǝu uöuuäʎʇäʞ 'ɹǝɥʇı oןןnʇ ɐıuɐ ou ɾoʞɐ 'ʇıuıäʇ ʞnnןıu ıןʇɐuɐ ʇnouɐ ˙ʞoɹʌıןןǝ ןɐsʇǝu ʇɐɹʞoıʇǝʇʇn oןןnʇ ǝı äɯıʞ 'ɾosʇɐıu ʞǝsʞnsʇǝןǝʌɐu uäɥǝıp ʌɐısʇosıu ɾos 'ʌɐɹsıuʞıu 'oʌǝuɹɐosʇɐ ɥnouǝǝuı ʞǝsʞnsʇǝןnɾɐ ɐıʞnısʇǝu ʞnnuuǝןןɐ sɐןɐɐ ʇɐdɐuɐ oןı ɯıunןןɐ ɾoʇǝu 'öʇʎʇʇ nʇǝןıɐs oןıu ˙ʞɐussɐ ʌɐuɥǝɯdıǝuı ıןʇɐɐ uääɯäʌıǝʇʇ äuäıʌädäʞǝs äuääǝɹ ʇnןı 'sısʞo ıʇıuıä 'ʇıuıäʇ ןodnןןɐ ןnʌnu-1980


    • ertywetywe5tyw

      0891-nuvul allupol täinit, äiniti oksis, ilut reäänä sekäpäviänä tteivämään aatli ineipmehnav assnak. Nilo sailetu ttytö, netoj allunim ilo anapat aalas allennuuk netsiukia ajuletsuksek ineenouh atsoarnevo, niknisrav, soj nisotsiav diehän naveletsuksek niatsoj, kimä ie tullo uttetiokrat netsal ellivrok. Anout anatli niluuk täinit, akoj no ania tullo ither, kätyännön nenimhi, navotrek inellimmehnav niatoj hämmättytsävää.

      Täinit iotrek käsneenyä assamostak tosiäitäin, akoj iusa naekiav SM-niduat iskouv assidokotioh. Itokotioh istiajis assesiot assignupuak, ennoj hänen täiyty aatsuktam allanuj. Ktipän nussier aikat sääiletsäs täinit ilo tunatto veäät asnaakum. Aksok ilo länimm sekäpäviä, hän ilo päättätyn ysödä veäpielsäsnä nuliareiv jäneekl nidokotioh lällehä assavelo assiinuak assotsiup.

      Lällesiehä lliknepä tunutsi, itsitsiis tunutuekup iksek-kiäneni liknehseimö ilo ynökätynn täinellid itsaailethok aj niknoj naja auttuluk tullut mysykään, okisias hän yttiilä naarues.

      Seim ilo tunotrek neeskemin Otni (ne elo tseminä navia amrav, attum nes natsium, tteä sseminä tavilo tilaakov i aj o kieä es tullo kimään nenillavat Opli iat Ohliv; nustuk tseimä tässä tyn Iskonni).

      Otni ilo tullo itsesillahuar aveletsuksek, itsesiviisnetni niimlis avostak seimsarreh. Oklem naip nuletsuksek auttela hän ilo hätnemmätyn täitäin mysykällä, okooksu tämä nediareiv nedioitaasilivis käneeny allollapaam. Netuk nionas, täinit no lnaamänenieh, kätyännön nenimhi, netoj nuletsuksek amaas kääenn ilo nameih tunattivuh hätnä.

      Nohout naakia assaidem käniity auletsuksek AtsiOFu, aj täinit ilettaja, tteä Otni ilo niav tunutsonniik atsesiathoknaja, niksoj atsesialanatsiik atseehia.

      Nuk täinit ilo nearuan tleikätyn asnavoksu aahuuh-nihiuttuj, Otni ilo nivakav niovsak tunotrek liknehöatsesiathok naatsitkatnok nihiedionamuh.

      Otni iotrek asneello ssisimeketä neidionamuh assnak ania naatseduuspal akkaas (aksok hän ilo 0891-nuvul allupol ssisiivä ssinemmykä, hänen asnetuuspal ilo tätynyty auttioja naatnisiakia 0491-elluvul). Hän iotrek asneello aimottamekul ajotrek NOFu ssidyykä, akoj ilo tunukkiil nolav alleduepon. Hän väitti neidionamuh neenattepo häellen ajotiat aj atiokiinket, atioj tesimhi tipävät "anisillonnoulily". Hän iotrek ymös, tteä tidionamuh tavilo kättyäteen hätnä asseduusiavelut – tämän neskumekok eh tavaojrat ammeluuk niav nesiytire iskivattetoul neellimestiavah ellisimhi.

      Otni ilo tunostak täitäin etniikäits niimlis naasseotrek, tteä hällenä ilo naassullah atsialas aoteit atsivelut atsimuthapat.

      Täinit ilo tunekok neetnalit peäiskavakum aj niromuuh allojrav isleik Aotni atsamatsajlap timään naakania hänen atsamo naatseduusiavelut. Täinit iotrek, tteä seim ilo tunattukiav navelo llivyhään hänen säkiäthätseenä naatsoitkaer. Tässä asseehiav täinit ilo tullo spykä naamutsiop neheim atsarues: Otni ilo tunakla aattatsiup hätnä.

      Otni ilo tunattoviot täinellid vyhää päviän aoktaj aj tunonas itsesilleskutiovra: "Kheä näemme leivä." Hän ilo jäätyn notsiup elliknep naamutsi, nuk täinit läith ellamesaeitatuar.

      Tässä aathok täinit isladam äätnään tsesitneään, aksok klepäis iak niesänedierupaan – iat nunim – naveluuk, timä hällenä iskavaarues ilo naanavattorrek.

      (uuktaj assavaarues ssitseivä)

      • sdfhdfjstdh

        Martta-täti katsahti keittiön ikkunasta ulos. Mitä ihmettä! Hänen Roosa-lehmänsä lenteli taivaalla! Täti tiesi kyllä, että Roosa oli lehmä, joka teki mitä tahtoi, mutta tämä oli kyllä jo liikaa. Miten kummassa hän nyt voisi lypsää Roosan?

        Täti pyyhälsi nuttura tutisten niitylle.
        - Roosa, alas ja äkkiä! hän huusi kiukkuisena. Lehmät eivät lennä. Tiedät sen kyllä itsekin. Kuuletkos, lehmät eivät osaa lentää.
        - Nöff, eivät osaa, vahvisti porsas.
        Roosa ei ollut kuulevinaan. Se piirsi hännällään kaarevan kahdeksikon taivaalle ja nautti täysin siemauksin elämästään.

        Martta täti koetti maanitella Roosaa tulemaan alas.
        - Roosa ruususeni, katsopas miten rapeaa heinää, sinun lempiruokaasi. Tule rouskimaan, tule.
        Roosa katsahti alas. Se sukelsi tätiä ja heinätuppoa kohti mutta suhahti sitten takaisin yläilmoihin. Roosapa ei halunnutkaan laskeutua. Se nautti lentämisestä!

        Voi täti parkaa. Hän tajusi, että tuo jukuripää ei tulisi vapaaehtoisesti alas. Kuinka hän saisi Roosan siepatuksi? Täti tuumi hetken ja kiiruhti sitten latoon. Sieltä hän löysi tukevan ongenvavan ja otti sen mukaansa niitylle. Täti odotti kunnes Roosa lensi alemmas, tähtäsi ja sinko siiman ilmaan.
        - Huh huh, hanhi huokaili.
        Roosa ei piitanut tädin puuhista. Se harjoitteli taitolentoa puiden latvojen yläpuolella.

        Roosa laskeutui tuuheaan kirsikkapuuhun ja oli laulavinaan kuin lintu:
        - Mitityy, titityy, mytytyy...
        - Roosa kulta, lopeta heti paikalla, täti torui. Lehmät eivät laula! Lehmät ammuvat: ammuu, ammuu.
        Martta täti kapusi vintille. Hän otti mukaansa vahvan köyden ja teki siitä lasson. Nyt hän viimein saisi Roosan kiinni. Mutta voi. Lasso singahti viuhuen ohi ja Roosa lenti vihellellen tiehensä. Martta-täti kimmastui ja kapusi vintin ikkunasta katolle. Siellä hän päätti odottaa. Ennemmin tai myöhemmin Roosa lentäisi hänen ulottuvilleen ja silloin täti tarttuisi sitä hännästä.

        Sekään ei kuitenkaan onnistunut.
        - Mokoma kanttura, saa minut aivan näännyksiin, täti puhisi. Miten hän saisi Roosan käyttäytymään niin kuin tavalliset lehmät? Ilta jo tummeni ja aurinko kultasi sinisinä siintävät kunnaat, kun täti vihdoin keksi. Hän haki ladosta pensselin, maalia ja valtavan vanerilevyn. Täti maalasi kookkaan kyltin ja ripusti sen veräjään. Kyltissä luki: TAVALLINEN LEHMÄ SAA PAIKAN. VIHREÄ LAIDUN JA LÄMMIN NAVETTA VAPAANA!
        Roosa kaarteli huoletonna taivaalla ja täti ei ollut moista lintusta huomaavinaankaan.

        Martta-täti meni sisään. Hän kaivoi kaapistaan tilkkuvakkansa, kaksi paria vanhoja rullaluistimia ja istui ompelukoneen ääreen. Hän harkitsi ja punnitsi, suunnitteli ja sommitteli ja valitsi yhteensopivat tilkut. Lopuista tulisi täytettä. Täti ryhtyi ompelemaan ja huristeli koneellaan koko yön. Kun aamuaurinko nousi, uusi lehmä oli valmis. Porsas ja hanhi katselivat hämmäställeen tuota ilmestystä.

        Täti talutti uuden Tilkku-Tiltunsa navettaan. Se sai Roosan paikan, suolakiven ja seimen, joka oli täynnä herkullista heinää. Martta-täti taputteli uuden lehmänsä kangasposkea.
        - Juuri tuollaisen lehmän minä tarvitsen, hän kujersi. Hän leperteli Tiltulle oikein kovalla äänellä, jotta Roosa varmasti kuulisi joka sanan.

        Martta-täti meni sisään laittamaan aamiaista. Hän paahtoi leipää ja paistoi munakokkelia. Hän näki ikkunastaan, kuinka Roosa liihotti ilmassa Tilkku-Tiltun yläpuolella. Roosa kiersi ja kaarsi - ja lensi äkkiä nuolena taivaalle, yhä ylemmäs ja ylemmäs. Sitten se syöksyi yhtäkiä kuin raketti alas ja laskeutui laitumella loikoilevan Tilkku-Tiltun päälle. Humpsis! Kangaslehmästä tuli laakea kuin lakana ja Martta-täti taitteli sen huolella piirongin laatikkoon.

        Roosa-lehmä söi lopun päivää laitumella heinää kuten tavalliset lehmät tekevät. Se hätisteli hännällään kärpäsiä, kuten lehmät aina tekevät. Se vilkuili tosin tuhka tiheään ja kovin kiinnostuneena vajan katoksessa olevaa traktoria, Martta-tädin mielestä vähän liiankin uteliaana.
        - Höpsis, taidan kuvitella turhia, täti tuumi itsekseen. Roosako muka tahtoisi ajaa traktoria!


    • kysyäidiltä

      Kysy aloittaja äidiltäsi asiasta, jos kerran tätisi ei halua puhua siitä.

    • okkigaam

      n 20 vuotta sitten olin tyttäreni 15v kanssa Moskovassa. Tultiin kauniina kesäyönä Konferenssi palatsista metroon. Sanoi tietäväni millä pysäkillä jäädään pois. Niin kävi etten kulut kulutusta missä poistuminen oli tapahtunut. Istuttiin ja istuttiin. Kunnes tultiin päättärille. Pakko oli nousta ja poista. Maan pinnalla oltiin ja keskellä autiutta. Joka suuntaan oli 200m pelkkää asvaltti tasaisuutta. Fundeerattiin siinä. Sillä meitä puuttui 2 kopeekankolikko jolla oltaisiin päästy portista takaisin metroon. Ihan yllättäen veressämme seisoi keski-ikäinen pariskunta harmaassa perperissä Ihan tavallisen näköisiä. Kysyivät suomeksi miksi ollaan siinä, kerroin. e antoivat sen kopeekan. Samalla kysyin miten he olivat sattuneet juuri silloin siihen. Nainen vastasi. Meitä suomalaisia on ympäri maailmaa. Käännyttiin takaisin portille kun huomasin että pariskunta oli kadonnut. Sitä lakeutta oi joka suuntaan. Enkä tänäkään päivänä ole ratkaisua löytänyt heidän tulemisen/ menemiseen. Ajattelen hurskaasti: Jumala lähettää niin monenlaisia enkeleitä avuksi.
      tämä on totinen tosi.

      • spuukia

        Valtatie 50 kummitus
        http://articles.latimes.com/1994-06-14/news/mn-3969_1_dead-mother
        Motoristi näki alastoman naisen hahmon haahuilemassa tiellä kohdassa josta löytyi myöhemmin naisen murskaantunut auto jossa nainen oli ollut kuolleena kolarista saakka ja vaatetettuna. Poikansa pelastui oltuaan viisi päivää äitinsä kanssa kolariauton vankina.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9286
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8179
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      164
      6019
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2453
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2159
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1795
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1738
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1595
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1519
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      441
      1418
    Aihe