Oma kultani lähtee Kajaaniin armeijaan nyt tulevana maanantaina. Näemme "viimeisen" kerran pe ja la päivinä. Tulemma näkemään todella harvoin ja yhteyksiä ei ehditä ja pystytä pitämään paljoa koska kullallani ei ole paljoa varaa maksaa laskuja (minun ja hänen puh.laskut) intin aikana. Onneksi kirjeitä voi kirjoittaa ja sillä tavoin pitää yhteyttä.
Onko täällä muita joitten kulta menee inttiin?
Ja te joiden kulta on ollut jo intissä,miten kestitte tämän vaikean ajan?
Onko täällä muita joitten kulta menee inttiin?
Ja te joiden kulta on ollut jo intissä,miten kestitte tämän vaikean ajan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meneehän tuo heinäkuussa, mutta kyllä sen puoli vuotta kestää. Sen jälkeen olisi edessä yhteen muuttaminen ja kunnollisen yhteisen elämän aloittaminen. Tottakai siitä tulee hankalaa, puhelimessakaan kun ei voi roikkua loputtomiin, mutta onneksi viikonloppuvapaat ovat melko säännöllisiä ja kirjeitä voi kirjoittaa. Kyllä sen jaksaa kun tietää, että odottaa parasta :)
Mulla on vain se huono puoli että itse asun Turussa.. Ja kultani Hesassa mutta hänen kaikki tiedot on Nivalassa joten hän joutuu niinkin kauas.
Sulla on hyvä jos jätkäsi menee lähelle sinua inttiin niin voittekin nähdä useammin. mutta mulla eri tilanne ... ja näillä näkymin hän joutuu olemaan vuoden intissä, jollei hän saa vaihdettua osastoa.
Kyllä se minullakin menee noin 100km päähän, mutta ei se ole niin kaukana ettei sieltä viikonlopuksi tultaisi. Teillä tuo tilanne näyttää jonkin verran haastavammalta. Mutta kun ajattelette asiaa sitten kun pojan intti on ohi, huomaatte, ettei se ollutkaan niin loputtoman pitkä aika, ja kyllä toista odottaa kun toisesta oikeasti pitää :)
Kyllä yleensä iltaisin puhuttiin noin tunti puhelimessa ja se helpotti ikävää. Välillä oli tosi vaikeaa kun ei kuullut moneen päivään mitään, varsinkin leirien ja loppusodan aikana. Silloin saattoi ehkä tulla yks tekstari, jos sitäkään. Sieltä kun välttämättä eivät kerkee edes tekstailla. Puhelinlasku oli parhaimmillaan 170e... Kun kulta oli lähdössä loppusotaan, oli aivan kamala olo, kun tiesi, ettei näkisi kolmeen viikkoon. Viikkokin tuntui olevan tosi pitkä aika olla yksin..
Mutta nyt näin jälkeenpäin ajateltuna, tuntuu että nopeastihan se meni! Ei se puoli vuotta nyt niin mahdottoman pitkä aika ole!
Olisi se kyllä ihanaa jos mun kulta pääsis kanssa puolella vuodella. mutta näinku nyt ajattelee se aika tuntuu niin loputtoman pitkältä ajalta.
Toivon että se aika todellakin menee nopeasti!
kulta lähtee ens maanantaina armeijaan. Kyllä sitä jaksaa sen ajan, ku tietää että vuosi menee nopiaa ja sitte ku on peruskoulu mulla käytynä, nii sitte voiki alkaa suunnitella paremmin yhteistä tulevaisuutta.
Niin.. Peruskoulun jälkeen on hyvä alkaa miettiä yhteistä tulevaisuutta! Mutta mulla on se huono puoli että asun sijaisperheessä ni voi olla että joudun asumaan tämän huostaanotto perheen luona 21 ikävuoteen asti. mutta toivottavasti en. Meidän suhde on aika vakavalla pohjalla. 3kk tulee nyt 16pv täyteen.
mun kulti suunnittelee lähtevänsä laivastoon, enkä tiedä sitten miten kauan se siellä joutuu olemaan. Kai se on ihan tosissaan, vaikka onkin vasta 15, eli armeijaan on vielä aikaa.. Kyllä sitä sitten kova ikävä tulee :(
mutta merimies onkin erimies! :)
Tottakai jokaisella tulee kamala ikävä omaa kultaansa kun inttiin on aika lähteä.
*halaa kaikkia* Kyllä siitä selviää :)
mulla ei ole edes ketä oottais, elämä on niin perseestä! Ja inttiin pitää lähtee nyt maanantaina, hurraa!
sama tilanne, mulla tosin armonaikaa vielä heinäkuuhun, mutta huonolta näyttää...:(