Tehkää ystävyysverkosto!

Harmi, ei vaikuta olevan kiinnostusta.
Yleisesti ottaen on helpompi valittaa kuin tarttua asiaan.

No ei pidetä sitten yhteyksiä, valitellaan täällä.

Kyllä yleensä on puhtaasti kyse jaksamisesta. Kaipaan ystäviä mutten jaksa enkä voi paljoakaan asian eteen tehdä. Jätin tänne ilmoituksenkin mutta eipä ole ketään kiinnostanut. Jos ei jakseta/haluta edes s-postitse näin aluksi tutustua niin ei kai voi olettaa että mitään muutakaan sitten. Harmi sinällänsä koska samassa tilanteessa olevat ymmärtäisivät helposti toisiaan. Onneksi edes on koirat mille saa jutella, ne kyllä jaksavat kuunnella. Kai se sitten on niin että kun et ole virallisesti sinkku olet automaattisesti pois kuvioista. Sinänsä outoa jos ystävää etsimässä... En ole näistä nettijutuista ollut kauhean kiinnostunut ja taitaapa tämänkin foorumin lueskelu jäädä. Tyhjän saa ihan pyytämättäkin ja vaivaa näkemättä.

"Jos et ole 100% sinkku, 100% terve, 100% prinssi/prinsessa; olet hyödytön"

yxomaishoitaja (at) luukku.com

No elähän hättäile, saattaavat ottaa yhteyttä.
Ihmiset eivät vain aluksi syty heti. Kunhan vähän lämmittelevät ajatusta, niin sitten.

Ihteäni harmittaa usein, kun ite saan aina olla ensimmäiseksi ottamassa yhteyttä ja innostamassa muita.

Ennen koulussa ihan opetettiin, että pitäisi ottaa yhteyttä yksinäisiin, sairaisiin, vanhuksiin ja niihin, joilla on vaikeeta. Eipä nykyisin paljon kuulu tälläinen muotiin.
Usein ihmettelen, että pariskunnat, jotka aina ovat yhdessä ja on koko ajan seuraa, niin eivät varsinkaan viikonloppuisin ota yhteyttä yksinäisiin/omaishoitajiin.

On sinulla onneksi ne koirat.
Itelläni oli aikaisemmin kissa, eli 20 vuotiaaksi.

Onneksi on tää palsta, missä saa tuntojaan tuuletella.
Olisi kuitenkin parempi, että tapaisi ihan oikeasti ihmisiä ja että voisi turista.

Eli ei heitetä nyt ajatusta, vaan kannattaa ruveta IHAN OIKEASTI touhuamaan!

Sinä oot nyt tehnyt aloitteen, kun oot laittanut sähköpostiosoitteesi tänne.

herääpähän vain kysymys että ovatko ihmiset sitten kuitenkaan oikeasti vailla kaveria, ystävää tai jotain muuta kun mitään kontaktia ei kuitenkaan oteta. Ei kontaktin ottaminen enää helpompaa ole kuin laittaa viestiä tai s-postia...

Semmosta se on, äidin kanssa kahdestaan nyt. Isää hoidettiin 3 vuotta.

Aamulla kun herää...joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin. Aamupala, lääkkeet. Nukkumista, iltalääkkeet. Kaatuilua, sydän kurkussa katsomaan.

Kuulo heikentynyt, telkkari pauhaa. Muisti heikkenee...

Kukaan ei käy, paitse kotihoitajat, joista ei pääse eroon! Kulut kovat. Kyttäävät ja juoruavat lisäksi.

Lisäksi "johtajar" yritti laittaa edunvalvontaan, ei onnistunut. Olisi tarkoittanut maksuvalmius ongelmia, ei olisi rahat riittänyt. Lisäksi eläkkeihin ei tullut indeksi korotusta.

Hoidan kaiken, siivouksen, kaupassa käynnit jne.

Mutta niinhän se äiti hoiti minuakin ja sisaruksiani.

Vanhat valokuvat ovat ihania, niitä on kiva katsoa.

Töitä ei löydy, joten tyytyväinen että on tekemistä. Vanhat muistot, niin hyvät kuin huonot, pyörivät päässä. Niistä pääsee eroon kun tekee meidän perheen historiikkia. Hyvä harrastus.

Samoin uskonnollisuus, ortodoksmi, on tullut läheiseksi vaikka olen luterilainen. Ikään kuin silmät aukesi uudestaan. Huomasin eläneeni elämää joka ei ollutkaan sitä. Tärkeintä on toki ihminen. Valitettavasti materialistinen elämä pakotti siihen.

Elämän tarkoitus, mikä se on?

Kysymyksiä laulun sanat: Minne käy tuulen ilmassa tiet...jne.

Samoin uskonnollinen musiikki iltaisin lohduttaa.

Isä ja sisko kuolleet, suru on joskus piinaavaa.

Yksinäisyydestä...sehän tulee kun muuttaa esim. paikka kuntaa. Vanhat kaverit tässä käpykylästä on häipyneet. Ei tunne oikein ketään.

Uusien kavereiden löytäminen on vaikeaa.

Tyttökaverista ollu erossa v. 1982. Perhettä siis ei ole.

Tämmösiä mietteitä sängystäni.

Siunausta sinulle!

Sinulla on hyvä asenne. Soitappa ort. seurakuntaan paikkakunnallasi, vaikka diakonille, - voisit kysellä että onko siellä jotain ryhmää, johon voisit liittyä

Olen itse ortodoksi ja uskon että saisit olla mukana toiminnassa ja että sinua ymmärrettäisiin.

Kiitos vastauksesta.

Valitettavasti ortodoksinen kirkko on kaukana, 160 km. Siellä on mm. Keskustelu kerhoja.

Ortodoksit eivät sulje ovia luterilaisilta, tiedän sen.

Vieläkö on innostusta järjestää ystävyysverkosto?

Kesän jälkeen rupeaa usein innostus kukkimaan, pankeepa toimeksi!

Hyvää loppukesää kaikille teille ja iso halaus jokaikiselle!

Eipä taida tulla mitään.
Kun kukaan ei ehdi. Harmi.

Olen entinen omaishoitaja,panin s-postiosoitteen.Ei yhtään ainutta vastausta,Kai jokainen halua taapertaa yksin.

Nyt oli asiallinen vastaus, kiitos!

Sinä olet yrittänyt ja tulos oli nolla. Hatunnosto sinulle!

Mitä tästä opimme? - Sen että täällä kirjoittelevat saisivat olla hiljaa motkotuksineen.
Tosipaikan tullen yhdestäkään ei oo mihinkään. Pelkkää motkottavaa porukkaa, joka ei ei uskalla edes yrittää mitään. - Kunhan vain valitellaan...

Hoi kuulkaas kaikki muut! Jos te täällä valittelette, niin omapahan on ongelmanne.

Jos haluatte muutosta ja viriä elämäänne, niin TEHKÄÄ JOTAIN ja vastatkaa tälle edelliselle reippaalle omaishoitajalle, joka edes yrittää!

No jos ei onnistu "verkosto", niin on ainakin hyvä että on tämä palsta, missä voi purkaa tunteitaan.

Kaikkea hyvää ja voimia teille kaikille!

Teette tosiarvokasta työtä!